Mikään ei voi koskettaa

Nothing can touch me. Keskittynyt tila on hiljainen ja rauhallinen. Se opettaa selkeää havainnointia.

Jos oikein kunnolla keskittyy, mikään ei pääse ”koskemaan”. Ei ulkopuoliset äänet, ruuan tuoksu, näky naapurista kulkemassa tiellä, eikä kylmyys. Sitä tarvitset, jotta voit vain olla läsnä hetkessä. Tässä ajatuksia keskittymisestä mm. kirjasta Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito.

Keskittyminen on harjoittamisen kulmakivi. Tietoinen läsnäolosi on vain niin vankkaa kuin mielesi kyky olla tyyni ja vakaa. Ilman keskittymistä tietoisuuden pinta on kuohuva ja levoton, eikä pysty heijastamaan asioita tarkasti. Tai se heijastaa ne väärin. Ilman ”oikeaa”, kaiken huomioivaa havaintoa, on aina vaara virhetulkintoihin.



Blue Lake by Wagman_30, on Flickr

Keskittyminen on mielen kyky pitää huomio havainnon kohteessa. Koska harjoittaminen on yksinkertaisimmillaan hengityksen havainnointia, keskittymistä voi harjoittaa missä vain, koska vain. Siinä riittää monelle harjoittamista vuosiksi, mutta myös suuret mestarit palaavat hengityksen havainnointiin. Kukaan ei koskaan voi osata keskittyä liian hyvin.

Tyyneys ja mielen vakaus kehittyvät tämän harjoituksen avulla. Paljon harjoittaneen keskittymisessä on lujuutta, syvällisyyttä ja sitä on vaikea horjuttaa. Keskittymistä kuvaava sana sanskritin kielessä on samadhi, joka on hiljainen ja häiriötön rauhan tila. Sen kun kokee, huomaa jatkossa luonnollisesti etsivänsä rauhan tunnetta ja yksinkertaisuutta. Tietoinen läsnäolo syventää ja täydentää vaikutusta, se on maailmasta vetäytymisen tila. Se on sulkeutunut ja sisäänpäin kääntynyt. Harjoittamalla kehittyvä keskittyminen palvelee ilmiöiden ja kokemusten yhteyden näkemistä ja ymmärtämistä, oikeaa ja selkeää havaintoa.

Huomioitavaa on, että tähän hiljaisuuteenkaan ei ole tavoite takertua ja kiintyä. Sen voi ottaa kiitollisena vastaan ja antaa sitten mennä. Sen tavoittelu on turhaa ja haitallista. Harjoittamalla oppii keskittymään ja saattaa päästä siten useammin hiljaisuuteen.