Harjoittamisen kestosta

Harjoittamiselle on vaikea määrittää tavoiteaikaa, joka jokaisen tulisi kerrallaan istua. Jotkut opettajat antavat muodolliselle harjoittamiselle tavoiteaikoja. Tietoisuustaitokurssilla aloitimme 10 minuutilla, pian se kasvatettiin 15 ja lopulta 20 minuuttiin. Harva länsimainen kuulemma istuu enemmän kuin 30 minuuttia päivässä. Nykyään istuin useimmiten sen 20 minuuttia. Jon sanoo kirjassa Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito, että parhaassa tapauksessa harjoittamisesta ei tule ainoastaan helppoa, siitä tulee tarpeellista, elämänmuoto. Kellolla ei ole harjoituksen kanssa juuri mitään tekemistä.

Old timer by Darwin Bell, on Flickr

Muodollisessa harjoittamisessa tarvitaan joustavaa asennetta. ”Ponnistuksen vilpittömyys on tärkeää ja se että siinä astutaan tähän hetkeen, jota ei voi mitata ja joka siten on ääretön”, kirjoittaa Jon. Vaikka aikaa olisi harjoittamiselle kuinka vähän, juuri se on tärkeää. Pysähtyminen edes hetkeksi on tärkeää. Tekemisen vaihtaminen olemiseen on tärkeää. Tietoista läsnäoloa on hellittävä ja ravittava, sitä on suojeltava kiireiseltä elämänrytmiltä ja levottomalta ja sekavalta mieleltä. Kirjassa neuvotaan myös, että on parempi istua päivittäin 10 minuuttia kuin pidempi rupeama silloin tällöin.

Se, mitä emme pysty kohtaamaan, etsiytyy eteemme joka tapauksessa.

John Trudell

Vakaa aikomus harjoittaa ja tarttua hetkeen – mihin hyvänsä hetkeen – ja kohdata tuo hetki sekä sisäisen asenteesi, että ulkoisen kehon asentosi avulla; siinä on tietoisen läsnäolon ydin. Ei sen hetken kestolla ole niin väliä.