Jäähyväiset talvelle

Tarvon vettä valuvana kotia kohden työntäen raskaita kärryjä. Kyydissä on lapsi ja äärettömästi roinaa, kaikkea sitä mitä nyt aloitteleva äiti yleensä raahaa mukana varmuuden vuoksi. Molemmilla on liikaa vaatteita kun ulkona oli, yllätys, yllätys, paljon lämpimämpi kuin oletin. Poistuimme kotoa vain neljäksi tunniksi. Jos kunto ei olisi kohdallaan suussa maistuisi metalli, nyt vain jalat ja takapuoli huutavat lisää harjoitusta ja kaipaavat väliin jääneitä tunteja kuntosalilla.

Tänään sataa kevään ensi kerran paljon ja kovaa. Sen läpi en huomaa mitään kevään merkkejä. Yritän vain selviytyä kotiin. Keskitän voimani etenemiseen. Askel kerrallaan painan metallikärkiset asennetta huokuvat moottoripyöräilijän saappaani uudestaan märkään maahan.

Olen märkä sateesta ja oikeasta hiestä, mutta kuvainnollisesti myös tuskan hiestä. Lapsen tarkkaan varjeltu pyhä päivärytmi oli kärsinyt retkestä ja se aiheutti hetki sitten itkua ja hammastenkiristystä. Nyt pieni uinuu vaunuissa tietämättömänä äidin ponnisteluista.



84 - Collection of Wellies --  Gummistiefel by HeveaFan, on Flickr

Tiet eivät ole vielä täysin sulia. Paikoitellen loskaa ja sulavaa jäätä on riesaksi asti. Askelia saa asetella ja kärryjä työntää ja repiä, etsien edes jonkinlaista etenemismahdollisuutta. Hikeä pukkaa jokaisesta huokosesta. Toisissa paikoissa tarvitsisi airot päästäkseen yli kokonaisista järvistä tai ainakin siltä tuntuu. Jo sulaneet tiet taas ovat paksun hiekoitushiekkakerroksen kuorruttamia. Terävässä pikkusorassa kahlaaminen ei myöskään ole mielestäni kaiken hien arvoista. Olkoon se rangaistukseni lintsatusta kuntoilusta.

Arvosta siinä sitten sitä, että meillä on neljä vuodenaikaa. Jätän mieluusti jäähyväiset talvelle, mutta voisin mielellään elää ilman tätä siirtymävaihetta. Kevät on kaiken kaikkiaan rasittavaa aikaa. Linnut huutavat jo aikaisesta aamusta, kun niitä panettaa. Kissoja on kaikki nurkat täyteen, lapset jatkuvasti kuraisia ja auringon armoton valo paljastaa keittiön valkoisten kaappien joka ikisen likatahran. Enkä saa rauhaa ennen kuin ne on siivottu. Odotan kiihkeästi sitä, että ulkona on kuivaa ja elämä leppoistuu. Tässä hetkessä on vaikea elää.

Vuodenajat tuovat paljon mahdollisuuksia luonnon muutosten seuraamiseen tässä ja nyt. Osa tapahtuu yhdessä päivässä ja toisiin menee jopa kuukausi. Luonto on erilainen joka päivä. Vuodenajat antavat elämälle tahdin. Siitä huomaa hyvin konkreettisesti ajan kulumisen jos muistaa katsoa. Elämä kulkee erilaissa sykleissä; vuorokauden valoisan ajan pituus, kalenterijuhlat ja perheen omat juhlat antavat mahdollisuuden tunnelmoida ja luoda muistoja. Kaikki syyt ovat hyviä nauttia sesonkiruokia, tavata ystäviä ja koristella kotia, puhumattakaan vuodenaikaan kuuluvien kukkien ostamisesta arkea piristämään.

Vuodenajoista saa irti enemmän elämää, jos niin haluaa. Luonnon kiertokulkua saa seurata ihan ilmaiseksi ja sitä voi opetella kunnioittamaan elämän ja havainnoinnin opettajana. Ensimmäisten pajunkissojen ja kevätpurojen metsästämisestä voi tehdä perinteen. Jokaiselle vuodenajalle voi keksiä oman juttunsa. Hyvä tapa huomata muutokset näyttää olevan ulkoilu lapsen kanssa. Enää pitää vain hyväksyä sen tuoma epämukavuus.