Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Paljain varpain

4.8.2011

Paljain varpain


Tänä kesänä kävelen paljon paljain jaloin. Käytän kenkiä aika vähän. Karkaan heti hetken tullen suorinta tietä lähimetsään vaeltelemaan päämärättömästi paljain jaloin. Polulla taivaltamisesta tietoisesti olenkin jo kirjoittanut.

Paljain jaloin kävely on paitsi tietoisen läsnäolon käytännön harjoitus, myös ihmiskoe. Minulla on ajatus, että vanhat urheiluvammat nilkoissa ja korkokenkien aiheuttamat kiputilat korjaantuvat kuin itsestään paljain jaloin kävellessä. Annan mahdollisuuden keholle korjata itse itsensä. Näin loppukesästä jälkeen uskon jo pientä edistystä tapahtuneen! Jalat vahvistuvat. Keho on viisas.

Maasto ei ole ongelma. Paljaat jalat tottuvat teräväänkin pintaan yllättävän nopeasti. Sitä oppii asettamaan askeleensa sopivaksi. Liikkuminen on paljon tietoisempaa kuin kengät jalassa. Jokaisen jalanpaikan katsoo sillä silmällä turvalliseksi ennen kuin jalkansa siihen asettaa.

Paljaat jalat lähikallioilla
Jalkapohjan tuntemuksia tarkkailee koko ajan. Onko asfaltti liian kuumaa? Voiko tässä soralla kävellä vai onko mentävä tien sivuun kävelemään? Pisteleekö neulaset? Reitti muotoutuu ihan erilaiseksi. Kengillä vaan homsottaa menemään kiinnittämättä huomiota kulkualustaan.

Jos huomio herpaantuu – käy huonosti. Kellon katsominen riitti siihen, että löin varpaankynnen kallionkoloon. En voisi kuvitellakaan puhuvani puhelimessa paljain jaloin kävellessä! Huomiokyky ei riitä. Eikä sen tarvitsekaan riittää.

Askel muuttuu automaattisesti etupainoisemmaksi. Tuntuu, että kantapää halkeaa joka askeleella, jos sen iskee maahan samalla tavalla kuin kengät jalassa. Askel on pehmeämpää ja joustavampaa, maastoon itseään paremmin sopeuttavampaa ja paljon tietoisempaa.

Metsän kivet tuntuvat viileiltä asfaltin jälkeen ja polku ihanan pehmeältä. Opin joka kerta jotain. Silosilokalliot ovat liukkaita kun jalkapohjat ovat pölyiset. Lasiin astuminenkaan ei ole vaarallista, jos lasi ei ole pystyssä. Jalat puhdistavat itse itsensä kun kulkee erilaisilla alustoilla.

Kokeile!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi,
kiva huomata, että joku toinenkin kävelee paljain varpain. Itse olen aina tykännyt kulkea kesät paljain jaloin ja harrastan sitä niin paljon kun vaan kesäisin ehdin ja pystyn. Kesä tuntuu kunnolla kesältä vasta sitten, kun voi jättää kengät eteiseen ja lähteä ulos avojaloin.
t Petteri

Annina kirjoitti...

Moi Petteri!

Tykkään tosi paljon! Harmi vaan kun on kaikkia kivoja kesäkenkiäkin tullut hankittua...

Anonyymi kirjoitti...

Muistan kun vielä teininä ja omakotitalossa asuvana olin paljon paljain jaloin sisällä ja ulkona.
Jalkani kävivät kuitenkin aivan mustiksi enkä meinannut saada niitä puhtaiksi edes harjalla. Piti käyttää jalkaraspia. Siitä jäi
sellainen varovaisuus, että aina
ajattelee vain jalkojen sotkeutumista eikä tule mentyä paljain jaloin ulos. Maija.

Annina kirjoitti...

Eilen ihmettelimme toisen paljon paljain jaloin kulkevan kanssa puhtaahkoja jalkapohjiamme. Hän vahvisti havaintoni siitä, että jalat puhdistavat itse itsensä.

Toki ne ovat ennen suihkua ihan likaiset, mutta jo saippuan näyttäminen ja pieni hankaaminen tekee ihmeitä! Se on hämmästyttänyt koko kesän!

En tosin kulje pitkin asfalttia juuri koskaan, aina pihoilla, poluilla ja sisällä.

Anonyymi kirjoitti...

hei,
luonnossa kävellessä jalkapohjat eivät likaannu samalla tavalla kuin asfaltilla kulkiessa. Itse kyllä kävelen paljain jaloin missä tahansa - myös asfalttiteillä kaupungissa. Ja illalla on jalkapohjat mustanpuhuvat. Senkin olen huomannut, että jos on satanut ensin rankasti, niin asfalttilla kävellessäkään ei jalkapohjat mustu paljoa. Sade ikäänkuin pesee kadut.
t Petteri