Syysmieli

 

Vielä on kaunista ja aurinkoista. Ilma ei ole liian kylmä pyöräilemiseen, se on oikeastaan juuri sopiva. Omenapuissa on paljon satoa, luumut ovat mehukkaita ja viimeiset kasvit odottavat kasvimaalla korjaamistaan. Päivänvaloa riittää hyvin ulkoiluun. Lintuparvet harjoittelevat jo muodostelmalentojaan. Vielä on aika vihreää, mutta värejä ilmestyy koko ajan lisää. Oikeastaan on juuri sopiva aika vuodesta olla ja elää! Mikä tahansa on oikeastaan hyvä aika, kun sen ottaa niin.

.:Kiitos:.

Kiitos
… ihanasta lämmöstä syksyn korvalla.
… kivasta aamupäivästä ulkoillen pienen kanssa.
… ymmärryksestä jota olen saanut kaikilta tahoilta
…, että muistan edes jotain työjuttuja pitkän kotonaolon jälkeen.
…, että pieni on jo terveempi
…, että kaikki asiat loksahtelevat paikoilleen.
… ajasta jonka olen saanut viettää pienen kanssa kotona.
… harjoittamisesta elämässä, en tiedä missä olisin ilman sitä tällä hetkellä.
… monesta hyvästä läsnäolevasta kohtaamisesta
 

harvest moon ducks by joiseyshowaa, on Flickr

.:Mestarin yllätys:.

Olen tässä miettinyt monestakin syystä mielen hallintaa. Tämä tarina osuu.

Luostarin oppilaat ihmettelivät vanhempaa munkkia, joka ei koskaan tuntunut hermostuvan tai kiukustuvan mistään. Oppilaat pitivät tätä hieman luonnottomana ja jopa pelottavana.

Eräänä päivänä oppilaat päättivät järjestää kokeen. Ryhmä oppilaita piiloutui kulman taakse käytävään ja jäi odottamaan vanhaa munkkia.

Kohta vanhus ilmestyikin kuppi kuumaa teetä kädessään. Munkin kulkiessa ohi, oppilaat rynnistivät esiin rääkyen keuhkojensa pohjasta.

 

Munkin kasvoilla ei kuitenkaan näkynyt mitään reaktiota.

Hän kulki rauhallisesti käytävän perällä olevan pienen pöydän luo, laski teekupin varovasti pöydälle, nojasi sitten seinään ja päästi ulos pelästyneen voihkaisun: "Huiii..."