Aamulla on kiire töihin. Töissä on kiire kokouksesta toiseen. Sitten tulee kiire lounaalle. Sitten onkin jo iltapäivä ja tulee kiire tehdä päivän työt. Varmaan jossain välissä on kiire vielä yhteen kokoukseen. Kello on jo paljon. Kiire, tulee tehdä ainakin jokin tehtävä. Kiire on saada edes jotain aikaiseksi.
Sitten. Sitten tulee kiire kotiin. Kotimatkalla on kiire. Kaikki hidastelevat edessä. Kotiin on kiire. Harrastuksiin on kiire. Kiire on tehdä kotityöt. Kiire tulee saada koti näyttämään edes asumiskelpoiselta. Kiire on saada ruoka pöytään, siivota ruokailun jäljet ja keittiö. Kiire laittaa huomisen päivän vaatteet ja tavarat valmiiksi ja suunnitella aikataulut. Sitten tulee kiire laittaa lapsi nukkumaan. Ja itsekin pitää kiirehtiä ajoissa nukkumaan.
 |
| closed for maintenance by maciek zygmunt, on Flickr |
Näinkö se menee? Päivästä toiseen. Viikosta viikonloppuun. En nyt edes mene siihen, miten elämä menee ohi kun on kiire. Olen pyöritellyt ajatuksia lähinnä siitä miten tämäkin on valinta.
Nämä ovat jokapäiväisiä askareita. Aina on kiire. Vai onko? Jokaisen lauseen jälkeen voisi kysyä kysymyksen miksi? Miksi on kiire töihin? Miksi on kiire kotiin? Oletko tiedostanut syysi, miksi sinulla on kiire? Ovatko ne valitsemasi asiat, tietoisia valintoja?
Kiirettä ei ole. On vain tehtäviä, jotka tulee suorittaa tehokkaasti yksi kerrallaan. Aina voit itse päättää miten suhtaudut asioihin. Haluatko tuntea kiireen ja olla kiireinen? Entä jos hidastelisitkin, mitä tapahtuisi? Usein neuvotaan tekemään jokin hauska asia rauhassa, silloin voi olla läsnä hetkessä ja siitä nauttii enemmän.
Toistaiseksi päätökseni on edelleen pitänyt. Minulla ei ole ollut kiire. Menneellä viikolla se on ollut jo haastavaa, mutta silti olen maannut sohvalla joka päivä tekemättä mitään. Harjoittaminen on jatkunut monissa askareissa. Hetkeen palaaminen on helpottanut omaa olotilaa ja alkavia stressin tuntemuksia ”uusissa vanhoissa” tilanteissa työpaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti