Mitä jos tänä yönä kuolen? Mitä sitten? Pitäisikö elämästä oppia?
Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta muistuttaa, että välitön kuoleman mahdollisuus tulisi aina pitää mielessä. Tänään on hyvä päivä kuolla. Kirjoittajan mukaan on hyvä ajatella tyynesti yhä uudelleen ja uudelleen, että kuolema on todellinen ja tulee varoittamatta. Elämä ja kuolema tulisi siksi ottaa vakavasti, eli elämällä tulisi olla merkitys ja tarkoitus. Kaikkea tulisi buddhalaisen kurinalaisuuden mukaan tehdä sopivasti tai oikein. Se vaatii kohtuutta kaikessa, eli usein nykyelämän yksinkertaistamista.
Mielenrauha syntyy kohtuudesta kaikessa elämässä ja silloin saa aikaa harjoittamiseen ja oikean tiedon tavoittamiseen. Kirjassa sanotaan, että kaikki mitä olemme tehneet elämällämme, on tehnyt meistä sen mikä olemme kuollessamme.
 |
| Iguassu Falls 008 by Claudio.Ar, on Flickr |
Kun harjoituksessa katsoo syvälle, huomaa, ettei ole mitään, mikä olisi pysyvää ja muuttumatonta. Mikään ei ole arvaamattomampaa ja tilapäisempää kuin ajatuksemme. Tämän voi jokainen ihan itse todeta. Muutos kuitenkin tuntuu menetykseltä ja kärsimykseltä aina ensin, mutta sitten sen kohtaa ja siihen tutustuu, se ei olekaan niin pahasta. Elämää on tämä hetki.
Oletko todella ymmärtänyt tilapäisyyden totuuden? Muistatko joka hetki, että sinä kuolet, kaikki kuolee? Kuoleman läheisyyden ymmärtäminen on avain heräämiseen ja se luo uuden suhtautumistavan elämään. Tällöin kuolemanpelko vähenee, kuolemasta tulee hyväksyttävä, toisten auttamishalu lisääntyy, rakkauden merkitys korostuu ja aineellisen hyvinvoinnin merkitys vähenee.
Muutos ajattelussa ei ole helppo. Vapautta voi ihannoida, mutta vanhat tavat ovat piintyneitä ja olemme usein niiden orjia. Joskus täytyy vetäytyä vaikka retriittiin nähdäkseen mitä on tekemässä elämälleen. Meneekö elämä tiivistetysti näin kuin kirjan runossa kuvataan:
.:Omaelämänkerta viidessä jaksossa:.
1) Kävelen pitkin katua.
Jalkakäytävässä on syvä aukko.Tipahdan siihen.
Olen pulassa… toivoton.
Vika ei ole minun.
Kestää iät ja ajat löytää ulos.
2) Kävelen samaa katua.
Jalkakäytävässä on syvä aukko.Olen kuin en huomaisi sitä.
Putoan siihen taas.
En jaksa uskoa, että olen samassa jamassa.
Mutta vika ei ole minun.
Kestää taas pitkän aikaa päästä ulos.
3) Kävelen samaa katua.
Jalkakäytävässä on syvä aukko.Näen sen siinä.
Putoan silti… se on tapa.
Olen silmät auki
tiedän missä olen
se on minun syyni.
Menen heti ulos.
4) Kävelen samaa katua.
Jalkakäytävässä on syvä aukko.Kierrän aukon.
5) Kävelen pitkin toista katua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti