Tiibetiläiseen kirja elämästä ja kuolemasta suosittaa aluksi ajattelemaan kuolemaa kun on mukavassa paikassa. (Bloginpitäjä luki tämän kirjan laiturilla helleauringossa.) Aina on hetkiä jolloin on enemmän taipuvainen katsomaan sisäänpäin. Kuoleman pohtiminen voi tuoda vahvan luopumisen tunteen, tai muun kokemuksen, joka voi muuttaa maailmankatsomuksen.
Luopuminen luo sekä alakuloa, että iloa. Vanhat tavat ovat turhanpäiväisiä, mutta samalla uusi visio alkaa nousta esiin. Ilo nousee oivalluksesta, että on mahdollista päästä irti vanhasta, eikä olekaan tuomittu toistamaan samoja tapoja. Kaikesta voi päästää irti.
 |
| Untitled by jordangordon, on Flickr |
Se, että oppii elämään, vaatii, että oppii päästämään irti. Tätä tulee harjoittaa käytännön elämässä. Kaikessa mitä tekee voi samalla työskennellä irti päästämiseksi. Se on tie todelliseen vapauteen. Muutokset voivat myös muovata luonnetta ja pehmentää kulmikkuutta.
.:Mikä toivo sisältyy kuolemaan?:.
Jos kaikki on tilapäistä, silloin kaikki on ”tyhjää”, vailla pysyvyyttä, varmuutta ja erillistä olemassaoloa. Mikään ei ole olemassa olevaa omana itsenään, vaan riipuvuussuhteessaan (interbeing) kaikkeen muuhun. Esimerkiksi kaikki koko maailmankaikkeudessa auttaa puuta olemaan puu. Sitä ei voi eristää olemaan mistään erillään ja joka hetki sen olemus muuttuu.
Mikään ei ole sen todellisempaa kuin unet:
Tiedä, että kaikki on tällaista:kuin kangastus, pilvilinna,
uni, ilmestys, olennaisesti olematonta,
ominaisuuksiltaan näkyvää.
Tiedä, että kaikki on tällaista:
kuin kuu kirkkaalla taivaallatyyneen järveen heijastuneena,
vaikkei kuu ole mennyt järveen.
Tiedä, että kaikki on tällaista:
kuin kaiku joka syntyysoitosta, äänistä ja itkusta
vaikkei kaiulla ole säveltä.
Tiedä, että kaikki on tällaista:
niin kuin taikuri loihti illuusioonhevosia, härkiä, vaunuja ja muuta,
mikään ei ole sitä miltä näyttää.
-Buddha
Lue edelliset osat:
Elämästä ja kuolemasta – 1. JohdantoElämästä ja kuolemasta – 2. Kuoleman peilissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti