Yksi menetys sai miettimään kaiken katoavuutta ja muutosta. ”Tänään on hyvä päivä kuolla”, on ollut kauan mottoni. Palaan Tiibetiläiseen kirjaan elämästä ja kuolemasta. Tämä kesällä laiturilla auringossa lukemani kirja, pakottaa ymmärtämään elämän ja kuoleman.
Yhden neuvon voin antaa – ”vaikeina” pitämäsi asiat on helppo kohdata paikassa, joka on sinulle hyvä. Minulle mökkilaituri on se paikka. Siellä ensimmäisen kerran olen avannut kirjan luonnollisesta syntymästä, ja siellä myös avasin tämän kuolemaa käsittelevän kirjan.
.:Itseyden kuolema:.
Kiinnostuksen kirjaan tuli yrityksestäni ymmärtää näitä deMellon sanoja liittyen itseyden kuolemaan
Maailman ainoa tragedia on tietämättömyys. Kaikki paha syntyy siitä ja tietoisuuden puutteesta. Siitä syntyy pelko ja pelosta saa alkunsa kaikki muu, mutta kuolema ei ole mikään murhenäytelmä. Kuoleminen on ihmeellistä. Se kauhistuttaa vain niitä, jotka eivät ole koskaan ymmärtäneet elämää.
Ihmiset pelkäävät kuolemaa vain pelätessään elämää. Vain kuolleet pelkäävät kuolemaa, elävät eivät pelkää sitä. Eräs amerikkalainen kirjailija ilmaisi asian hyvin. Hän sanoi, että ihmisen herätessä kuolee usko epäoikeudenmukaisuuteen ja tragediaan. Toukan maailmanloppu on mestarille perhonen. Kuolema on ylösnousemus.
Emme puhu nyt jostakin hamassa tulevaisuudessa tapahtuvasta ylösnousemuksesta, vaan ylösnousemuksesta, joka tapahtuu juuri nyt. Jos kuolisitte menneisyydellenne, jos kuolisitte jokaiselle kuluneelle minuutille, olisitte täydellisesti elossa oleva ihminen, koska täysin elävä ihminen on täynnä kuolemaa. Kuolemme alinomaa asioille. Heitämme alinomaa pois kaikenlaista, jotta olisimme täysin eläviä ja ylösnousseita joka hetki.
 |
| Repovesi National Park by Markus_, on Flickr |
Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta on Sogyal Rinpochen kirjoittama tai sanelema. Kirjalle on merkitty myös kaksi toimittajaa. Sogyal on tiibetiläinen Dzogchen Lama, opettaja, joista korkeimpia kutsutaan nimellä Rinpoche.
Kirjan suuri ansio on käsittääkseni ollut tuoda länsimaiseen tietoon tiibetiläisten pitkien hengellisten perinteiden oivalluksia kuolemasta ja etenkin kuolevien auttamisesta. Kenenkään ei tulisi kuolla yksin ja peloissaan, vaan siten miten elämä valmistaa kuoleman kohtaamiseen. Kirjassa on paljon suoria ohjeita miten valmistautua, ja harjoittaa, mutta esimerkiksi yksityiskohtaiset ohjeet kuolevien tukemiseen, eivät ole blogini suurin aihe.
Elämä on kirjassa isossa osassa, keskityn siihen. En käsittele kirjan kaikkia kohtia, se on varsinainen 500-sivuinen järkäle. Toisekseen, enpä tästäkään kirjasta juurikaan mitään ymmärtänyt.
.:Ote Dalai Laman esipuheesta:.
Kuolema on kaikilla väistämättä edessä. Siihen voi suhtautua kahdella tapaa ollessaan vielä elossa; olla ajattelematta sitä tai katsoa sitä suoraa, ajatella sitä selkeästi ja yrittää siten minimoida kärsimys jota kuolema voi aiheuttaa. Kuoleman tuloa ei voi ennakoida, siksi sitä varten voi valmistautua. Jos haluaa kuolla hyvin, on opittava elämään hyvin. Jos toivomme rauhallista kuolemaa, meidän on kehitettävä rauhaa omassa mielessämme ja tavassamme elää.
Metsä tai puut ovat elämän symboli, siksi ne kuvittavat näitä tarinoita. Pysy kanavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti