Ensimmäinen kerta

Kuten olen ehkä jo joskus kertonut koin ensimmäisen ”meditaatio”hetkeni ohjatusti Vaihto-oppilaana Monash yliopistolla vuonna 1997. Kyseessä oli ohjattu ryhmä, jossa lähinnä pyrittiin parantamaan opiskelutekniikoita ja sitä kautta tuloksia. Sikäli hienoa, että ”meditaatiokin” oli ohjelmassa. Ohjaaja kävi muistaakseni koko kehon läpi jäsen jäseneltä, joka sitten rentoutettiin. Lopuksi varmaan vähän hiljennettiin ajatuksia. Minulla oli jälkeen päin mielestäni levännyt ja rentoutunut olo. Tiedostin siis jotain. Näin jälkeen päin ajatellen, tilanne ei juuri lukion jumppatuntien rentoutumistuokioista nauhan tahtiin juuri eronnut. Siellä tosin aina nukahdin.

use of color by Phantasy Photo, on Flickr

Muistan vaihdossa vielä ollessani aina silloin tällöin, jonkin nauhan kanssa tai itsekseni, tehneeni näitä jäsen-jäseneltä, lihas-lihakselta rentoutumisia. Hengitystä opettelin käyttämään sen yhteydessä kivun pois hengittämiseen, jopa niin hyvin tuloksin, etten enää tavallisiin vatsakipuihin ja päänsärkyyn sen koommin ole särkylääkkeitä ottanut. Yksi poikkeustilanne tähän sääntöön taisi olla kaksi vuotta sitten kun leirinuotio oli yöllä antanut häkää henkeen. Päänsärky oli sen verran kova, ettei 18 kiloista rinkkaa paljon tehnyt kanniskella… Jotta emme olisi jääneet metsään, myönnyin ottamaan napin – ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Yleensä lääkkeeni menevät muiden olon helpottamiseen.

Mielenkiinto ja tietty hengitykseen keskittymistapa siis jäivät elämään kunnes marraskuussa 2008 osallistuin Seija Mauron tietoisen läsnäolon kurssille työväenopistossa. Luentojen ja keskusteluiden lisäksi viikonloppuna meditoitiin istuen, kävellen ja syöden. Tapa oli hyväksyvä ja oletus jokaisen osaamisesta helpottava. Teimme myös sanattomia kuuntelu- ja lohduttamisharjoituksia pareittain.

Kurssi palautui mieleeni jälleen kun männä viikolla sain vihdoin magneeteilla sanat: Are you sure? – jääkaapinoveeni. Sen nähdessäni muistan ajatella, mikä muu on totta juuri nyt?

Tietoisen oppimisen voima, osa III.

Seuraavat ajatukset oppimisesta kirjasta The power of mindful learning tuulettavat käsitystä siitä, että lopussa ei aina tarvitse odottaa kiitosta vasta ja, että ulkoa oppiminen se vasta turhaa on. 

3.   Palkinnon odottaminen on tärkeää
Palkinnon odotus tekee oppimisesta tai minkä tahansa toiminnan opettelusta tylsää. Vasta palkinnon saaminen on energisoivaa ja hauskaa. Tästä syystä toimintaa usein lykätään niin kauan kuin mahdollista. Ei nähdä mitään keinoa, mikä tekisi itse toiminnasta nautinnollista. Tärkein pointti, on että ei niinkään toiminta, vaan siihen liittyvä arvottaminen tai ennakkoasenne on tehtävän epämiellyttävyyttä korostava. Lähes mistä tahansa toiminnasta voidaan tehdä leikkiä tai peli. Kaikesta tekemisestä löytyy tietoisuustaitojen avulla ärsykkeitä joista voi nauttia.

Quotes - 12/60 by B.Romain, on Flickr

4.   Ulkoa oppiminen on tarpeen
Ulkoa oppiminen on asioiden oppimista tavoilla, joilla ei ole mitään henkilökohtaista merkitystä. Näin opitun soveltamisesta tulee myös on ongelma. Oppimisprosessi ei korosta eri näkökulmia opittavaan asiaan, vaan esittää yhden totuuden ainoana oikeana. Käsitteitä ja tiedon uudelleen järjestelyä ei kannusteta opettelemaan.

Jos opittava asia koskettaa meitä tai on henkilökohtaisesti meille olennaista opimme sen nopeammin. Oppimismateriaalin tekeminen kaikille olennaisia asioita korostavaksi on haastavaa. Se onnistuu vain muokkaamalla ideoita oppilaille soveltuviksi tai vaikuttamalla oppilaiden asenteisiin. Oppimismateriaalin sijoittaminen useaan eri viitekehykseen tekee oppijan tietoiseksi eri näkökulmien olemassaolon mahdollisuudesta.


 

Lue myös edelliset osat:

Tietoisen oppimisen voima, osa I.
Tietoisen oppimisen voima, osa II.

Tyhjyyden pako

Sisäistä dialogia.

Mitä tapahtuu jos pysähtyy? Voiko pysähtyä?

Joutuu kohtaamaan itsensä ja ajatuksensa. Sen hetken, jossa ei ole mitään.

Mitä sitten?

Voi olla, että pysähtyminen ei ole miellyttävää tai, että mieleen tulee jotain epämiellyttävää. Jotain mitä pitää käsitellä tai työstää.

Pysähtyminen ei siis välttämättä kestä kauaa?

Useimmiten ei, ihminen keksii itselleen tekemistä ja rientää taas eteenpäin.

Ei siis voi pysähtyä?

Niin moni luulee ja niin moni elämäänsä elää. Puuhailu ja tekeminen saa elämän tuntumaan merkitykselliseltä ja oman itsen tärkeältä.

Mutta niin ei oikeasti ole?

Ei ole. Puuhailu on pakenemista ja elämältä piileskelyä, tyhjyyden pakoa. Pysähtyä voi, mutta se vaatii sen muistamista, että muistaa pysähtyä ja olla, eikä vain koko ajan tehdä jotain. Sitten se vaatii tahdonvoimaa pysyä pysähtyneenä ja halua oikeasti tunnustella miltä minusta tuntuu? Mitä minä oikeasti haluan. Koko ajan puuhailu ja tekeminen on paljon helpompaa.

GO PENS!!! by macwagen, on Flickr

Mitä pysähtyessä tapahtuu?

Elämä soljuu eteenpäin. Ajatuksiin nousee kuvia niistä asioista mitkä milloinkin tuntuvat tärkeiltä. Usein tuntuu siltä, että elämä asettuu itsestään omiin uomiinsa. Monet tärkeät, menneen päivän tapahtumat palaavat mieleen. Ja niistä voi sitten päästää irti.

Miksi pitää päästää irti?

Tärkeisiinkin asioihin voi takertua, voi olla, että tärkeistä tapahtumista tulee lisää houkutuksia tavoitella lisää tärkeitä tapahtumia. Jatkamme pyrkimistä ja tavoittelua, loputonta oravanpyörää, uusia haluja ja haluamisia. ”Onni” vaan siirtyy ja siirtyy.

Mitä sitten?

Jos ei päästä irti, vaan jatkaa pyrkimistä ja tavoittelua, silloin ei voi vain olla, tässä hetkessä – nauttia matkasta.

Täällä kaksi edellistä dialogia:

Miten ja missä olen läsnä?

Kehon kuuntelusta

Deepdive

Palaan Mindful Melbourne tapahtuman ajatuksiin ja teksteihin.

Steve Hopkins The Squiggly Linen kirjoittaja kertoo hetken meditointikokemuksestaan (deepdiving) St. Kildan rantapenkillä. Yhtäkkiä napakka tuuli herätti hänet ymmärtämään kaksi perusasiaa harjoittamisesta.

Tuuli sai hänen havahtumaan ja huomioimaan koko ympäristön sen sijaan, että hän olisi vain yrittänyt yrittämästä päästyään olla huomioimatta ympäröivää elämää: jalakulkijoita, pyöräilijöitä ja skeittareita. Hän sai seuraavat välähdykset, jotka täysin allekirjoitan.

Ensinnäkin, on mahdotonta olla ajattelematta "mitään". Tietoisuustaitoja harjoittaessaan joskus törmää käsitykseen, jonka mukaan istuessa olisi hyvä olla ”ajattelematta mitään”. Jo itse idea siitä, että ajattelee olevansa ”ajattelematta mitään” on mahdoton. Jos sanon: ”Älä ajattele vaaleanpunaista pientä elefanttia”, mitä näet mielessäsi? Mitä ajattelet?

Toisekseen irti päästäminen on tärkeää harjoittamisen jatkon kannalta. Timo aina sanoo: "Meistä jokaisen on istuttava niiden olosuhteiden kanssa, jotka sillä hetkellä ovat". Joskus  harjoittaessaan yrittää sulkea vaikka kaikki ympäristön äänet niin sitkeästi pois mielestään, ettei pysty ”vain olemaan”. Äänien pois sulkeminen vie kaiken energian ja huomion. Silloin ei huomaa mitään muuta. 

Muodollinen harjoittaminen auttaa parhaimmillaan paljastamaan nämä ansat havainnoinnissa ja avaamaan meidät tietoisiksi kaikesta koettavasta kaikkialla ympärillämme. Ja sitten päästämään siitä irti.

St. Kilda Luna Park entrance - Kuva: Wikimedia commons

Ainiin, vielä. Koin hämmentäviä hetkiä Twitterissä – Jutun Steve kuulemma myös joskus twiittaa tunnuksella #deepdive – eli eikun katsomaan mistä on kyse. Sinne näköjään moni tuntuu "visertävän meditoinnistaan". – Juu. Menen istumaan vähän lisää.

Tietoisen oppimisen voima, osa II.

Tässä kirjoituksessa The power of mindful learning kirjan ajatukset vakuuttavat, että perusteetkin pitää osata soveltaa ja huomio on osattava keskittää useaankin asiaan kerrallaan, vaikka sitten leikin varjolla. Ja metsässä ratsastaessa ei kannata pingottaa.

1.  Perusteet tulee oppia niin hyvin, että ne ovat kuin toinen luonto.
Aina harjoitus ei teekään mestaria. Oppiminen niin sujuvaksi, että toimintaa ei tarvitse enää ajatella on perinteisesti aina ollut tavoitteena. Toistuvasti samalla tavalla reagoiminen ja toimiminen ei kuitenkaan ota huomioon muuttuvia olosuhteita, eikä kanna pitkällä tähtäimellä.

Kirjoittajan mukaan perusteiden automaattinen toistaminen johtaa toimintaan, joka ei ole tietoista. Kirjassa todetaan, että jo perusteitakin voidaan opettaa eri tavoin. Se ei tosin aina ole opettajalle helpointa. Tavoite olisi, että jokainen oppija oppii soveltamaan perusteitakin. Mindfulness auttaa huomioimaan opeteltavan asian eri puolet ja kaikki yksityiskohdat.


 

2.  Huomion kiinnittäminen tarkoittaa yhteen asiaan keskittymistä kerrallaan.
Keskittyminen on vaikeaa, tai usein jopa haemme häiriötekijöitä ollessamme stressaantuneita, jotta unohtaisimme stressin lähteen. Kirjassa esitetään useita psykologisia kokeita, joiden tuloksena työn kääntäminen leikiksi toimii oppimisessakin. Silloin huomio saattaa olla samanaikaisesti jossain muuallakin kuin ”työn” kohteessa. Leikki on harvinaista herkkua ja siihen, kaikkiin sen  yksityiskohtiin halutaan usein miten keskittyä. Uutuudenviehätys missä tahansa toiminnassa auttaa keskittymään. Toimet joista pidämme antavat meille energiaa ja jaksamme keskittyä niihin pidemmän aikaa.


 

Quotes - 15/60 by B.Romain, on Flickr

Kirjoittaja kertoo esimerkin metsässä ratsastamisessa. Hän kiinnitti aina ennen huolellisesti huomiota puiden oksiin jotka kaartuivat polun päälle, jotta hän saisi vältettyä lyömästä itseään niihin. Hän oli jännittynyt ja se oli väsyttävää sekä hänelle itselleen, että hänen hevoselleen. Kun hän oppi paremmin ratsastamaan, hän pystyi paremmin nauttimaan ympäristöstään, mukaan lukien puista.

Samalla hän huomasi pystyvänsä huomioimaan myös alhaalla roikkuvat puiden oksat. Tarkkaavaisuuden suuntaaminen useampaan kohteeseen mahdollisti myös muiden vaarojen huomaamisen. Aiemmin ne jäivät täysin huomiotta. Tässä tietoinen havainnointi auttoi.

Katso edellinen osa:
Tietoisen oppimisen voima, osa I.

Vaahtopäitä

Viikko mökillä on ollut nautittava, kuten yleensä. Meillä on ihan omat jutut ja puuhat täällä. Ja voi, että me on nukuttu. Niin hyvin ja pitkään. Makeasti kymmenen tuntia joka yö. Se, jos mikä uudistaa ihmistä! Viihdymme niin hyvin keskenämme, että voi olla, ettei edes näin juhannusaattona vaivauduta kylille katsomaan kun joulupukki sytyttää juhannuskokon.

Olen istunut joka päivä rantakivellä tuulessa. Huomasi kyllä taas hyvin, että istumisessa oli ollut vähän taukoa. Mieli oli ihan täynnä vilinää. On tosi kuin vesi, että istuminen kannattaa pitää säännöllisenä.

Siinä istumisen jälkeen on hyvä taivastella. Tuulee navakasti ja järvessä on vaahtopäitä. Erilaiset pilvet liikkuivat eri suuntiin eri korkeuksissa. Välillä on vaikea määrittää pilvien liikkumissuuntaa – näyttää melkein siltä, että pilvet eivät liiku ollenkaan! Tai, että ne liikkuvat kaikkiin suuntiin. On aikaa ajatella ja antaa oman pään sisällön järjestymään, jos se nyt sattuu järjestäytymään.

Mökkijärven taikausvaa

En tiedä mitä on tapahtunut. Mökkimatka ei enää tunnu pitkältä. Mökiltä lähteelle tai kylälle matkat eivät enää tunnu pitkiltä. Hermoni ei katkea matkojen aikana kuutta kertaa. Vain ainoastaan silloin, kun huomaa unohtaneensa jotain. Ja silloinkin yritän muistaa, että elämän hallinta on illuusio. Luen Petri Kajanderin: Otteita todellisuudesta, mikä johtaa seuraaviin vaahtopäihin ajatuksissani.

Halusin aina ennen kontrolloida aivan kaikkea. Kontrollifriikki en ole– enää. Syy miksi toimintani usein näyttää kontrolloivalta on se, että suunnittelu ja järjestely on minulle suhteellisen helppoa. Ja sitäkin pyrin vähentämään. Aina se on ollut tilanteeseen mukautuvaa, siksi en tunnusta omaavani lukkiutunutta mieltä.

Varmasti eteenpäin halutulla tavalla muuttumattomana soljuvasta elämästähän kaikki pitävät. Kuinka helppoa elämä olisi, jos voisi tietää kaiken ennakkoon.

Yksikään tilanne ei koskaan kuitenkaan toistu samanlaisena. Tosiasia on, ettei elämää voi hallita, ei vaikka kuinka yrittäisi. Yrittäessään hallita elämää ei kaiken lisäksi elä tätä hetkeä, vaan murehtii menneisyydessä tapahtuneita mokia tai elää jo pitkällä ”varmistelemassa” tulevaisuutta. Silloin jää monta ihmeellistä seikkailua tässä hetkessä elämättä.

Mitä jos vain hyväksyisi sen tosiasian, että elämää ei voi hallita ja ottaisimme sen sellaisena kuin se sattuu tulemaan? Se vaatii joustavaa mieltä.

Kaikki on yhteydessä kaikkeen?

Tietoisen läsnäolon harjoittamisen on todettu lisäävän aitoa myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan sekä kasvattavan palvelu- ja auttamishalua. Kun ihminen pysähtyy ja katsoo syvälle (deeplooking), hän näkee kaiken ja kaikien olevan yhteenkuuluvaisuudessa ja keskinäisessä riippuvuudessa (interbeing) kaiken ja kaikkien kanssa.

Order of Interbeing – tarkoittaa “kosketuksissa olemista” ja “jatkumoa” sekä ”toteuttamista” ja ”tässä ja nyt” sekä ”yhdessä oloa”. Periaatteiden mukaisesti kaikki on kosketuksissa ja vaikuttaa kaikkeen.
Tämä vähentää kaksijakoista lajittelunhalua hyviin ja huonoihin, epämiellyttäviin ja miellyttäviin jne.

Näinhän se jotenkin menee:

Sarjakuva täältä: Mustaheppa

Tietoisen oppimisen voima, osa I.

Elämän pituisesta oppimisesta puhutaan paljon, koskaan ei ole valmis ja kaikki tieto vanhenee nopeasti. Oppimisesta pitäisi näin ollen olla aina kiinnostunut. Miten tietoisuustaidot voisivat tukea oppimista?

The power of mindful learning kirjassa jonka on kirjoittanut Ellen J. Langer esitetään ja kumotaan luutuneita käsityksiä oppimisesta. Kirjassa katsotaan oppimista ja opettamista tietoisuustaitojen linssin läpi. Esiteltävät käsitykset oppimisesta ovat:

1.  Perusteet tulee oppia niin hyvin, että ne ovat kuin toinen luonto

2.  Huomion kiinnittäminen tarkoittaa yhteen asiaan keskittymistä kerrallaan

3.  Palkinnon odottaminen on tärkeää

4.  Ulkoa oppiminen on tarpeen

5.  Unohtaminen on ongelma

6.  On älykästä tietää, mitä kaikkea on olemassa

7.  On olemassa oikeita ja vääriä vastauksia

Quotes - 44 / 60 by B.Romain, on Flickr

Tietoinen oppiminen perustuu kirjoittajan määritelmälle mindfulnessista. Tietoisen läsnäolon lähestymistapaa mihin tahansa aktiviteettiin leimaa kolme piirrettä:

1.  Jatkuva uusien luokitteluiden tekeminen

2.  Avoimuus uutta tietoa kohtaan

3.  Tietoisuus useammasta kuin yhdestä katsantokannasta/perspektiivistä joka asiaan

Ei-tietoista lähestymistapaa puolestaan leimaa vanhojen luokitteluiden jatkuva käyttö, autopilottitoiminta joka edeltää jo uuden tiedon omaksumista ja toiminta, joka on kapeakatseista.

Esittelen muutamassa jatkopostauksessa tähän teemaan kirjoittajan teesit yllämainituista oppimiskäsityksistä, ja siitä mitä tietoinen oppiminen voisi olla.

Vuoden pisin päivä

Valoisaa vuoden pisintä päivää!

Siirryimme eilen takaisin mökkiparatiisiin. Ei sada, on vaan valoa, niin paljon valoa. Yö oli valoisa, ei paljon nukuttanut! Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä. Ja siltä tosiaan tuntuu. Kevätpäiväntasauksesta on tultu pitkälle.

Valon riittäessä illalla ennen sisään tuloa menimme vielä laiturille katsomaan maisemaa. Seitsemän sorsanpoikaa tuli heti emonsa kanssa paikalle. Kovin olivat kesyjä. Ihmiset ovat varmaan antaneet niille pullaa. Tulivat ihan lähelle. Pieni meinasi seota, kun oli niin monta ”tipua” eri puolilla laituria uimassa. Laituriin olisi tarvittu laidat! Poikaset olivat jo aika isoja, ne kuoputtelivat rantaa ja etsivät syötävää vaahtopalloista. Osa uskaltautui jo aika pitkälle emästä. Seurasimme kaikki innoissamme niiden puuhia pitkän tovin!

Suurinta ihastusta (ainakin minussa, äidissä) aiheutti kaikkien pönkeäminen rantatöyräälle. Poikaset sukivat itseään ja leyhyttelivät siipiään. Pian kaikki olivat ihan pörröisiä. Emo levitti vähän siipiään ja kaikki seitsemän laittoivat vähintään päänsä emon alle. <3 Sinne koko porukka jäi yötään kyhjöttämään kun lähdimme mekin nukkumaan.

Sorsapoikue

Go with the Flow I: Juoksemista älä lopeta

Juoksemisesta flow- kokemuksena kirjoittaa blogin pitäjän puoliso, joka juoksee etsiessään mielenrauhaa ja oppiakseen epämukavuusalueella itsestään. Hän on elämän nautiskelija, joka ei pelkää tehdä itseään naurun alaiseksi. Kirjoitus fiilistelee kauden 2011 ekaa juoksukisaa, puolimaratonia.

Jotenkin vain kisapäivän aamusta lähtien on jo voittaja olo. Päivä on nätti, hivenen tuulinen, mutta ainakaan ei sada. Pieni päätös varuste vaihtoon tuli tehtyä aamusella, otan ison pussukan energiageeliä ja vedän sitä sekä ennen ensimmäistä sekä toista juomapistettä, sillä sitten varmasti kulkee!

Tunnelma oli tapahtumapaikalla heti mahtava, moni hölkkäili, lämmitteli, venytteli ja lähes kaikilla yhteisenä tekijänä iloisen päättävä ilme. Testailin kipuilevan jalkani kuntoa tekemällä pienen lämmittelylenkin lähtöalueella ja samalla poistin pientä kisajännitystä, joka väkisinkin kipusi mieleeni. Kaikki kisojen normaalit ajatukset tulvivat koko ajan mieleeni; olenhan syönyt ja juonut oikein, onhan kaikki vermeet mukana ja toivottavasti en ole tehnyt huonoa vaatevalintaa.

Nyt joka tapauksessa on myöhäistä enää vaikuttaa mihinkään näistä tekijöistä, voin vain keskittyä siihen olennaiseen, juoksuun. Aika tuntui lentävän ja pian kello oli 13.15 ja lähtölaukaus pamahti.

Lähdöstä alkaen tuntui kulkevan ihan mukavasti, jalkaan ei satu, allerginen nuha ei vaivaa ja juoksu tuntuu ihan rullaavalta. Tuntuu erinomaiselta juosta tällaisessa tapahtumassa ja olla osana sitä. Huomioin kuitenkin sen, että alkuun ei liian lujaa, antaa mieluummin kavereiden mennä vähän ohi ja sitten lopussa he saattavat tulla kuitenkin selkä edellä vastaan.



I will follow the yellow line by Jerolek, on Flickr



Ennen ensimmäistä juomapistettä nappasin reilun annoksen geeliä ja magnesiumin. Eihän ne herkkua ole, mutta energian kyllä tuntee hetken kuluttua. Juoksu kulki hienosti tankkauksen jälkeen. Ennen kisaan kuuluvia siltojen ylityksiä on muutamat mäet ja parissa niistä aurinko paahtoi ihan mukavasti ja lisäsi lämmön tuntua. Käärin vain vauhdissa lisää hihoja ylös ja ajattelin viileitä.

Ylämäessä kannattaa keskittyä pitämään lyhyttä askellusta ja yrittää olla hieman etukumarassa. En ole mikään ylämäkiekspertti toisin kuin isäni on ollut, mutta voimaa tuntuu silti tulevan, kun kukaan ei pahemmin ylämäessä ohi pääse. Ylämäen jälkeen tulee muutenkin yksi parhaimpia hetkiä, alamäki. Juoksutekniikan osaan alamäkeen huomattavasti monia muita juoksijoita paremmin ja suorastaan pyyhällän rennosti monien ohi. Turhia ei kannata jarrutella, jos osaa rennosti rullata.

Loput geelit meni ennen toista tankkauspistettä ja tämän jälkeen ei ole enää montaa kilometriä maaliin. Ei muuta kuin hieman rivakampaa askellusta ja otetaan koneesta viimeisetkin tehot irti, nyt saa irrotella sen verran kuin yhdestä äijästä irtoaa!! Tasaisesti koitan kiihdyttää vauhtiani siten, etten varmasti kuitenkaan uuvahda ennen maalia. Se olisi noloa, omat voimat pitää tuntea.

Hyvin se menee ja viimeiset kilometrit tunnun suorastaan lentävän. Siitä jotenkin maalialueella tietää vetäneensä riittävän lujaa viimeiset kilometrit, kun ei tolkutonta loppukiriä radalla enää saa. Asiaan kuuluu näyttää itsensä voittaneelta ja suoritukseensa tyytyväiseltä. Viimeiset sadat metrit menevät kuitenkin aika sumussa ja hyvän olon tunteessa, keuhkot palaa ja jalat huutaa ja mieli myrskyää voittoa, voittoa itsestä!

Tyytyväisyys on vaikea laji

Olen kiitollinen siitä, että joka päivä löytyy välillä isoja ja välillä pieniä kiitollisuudenaiheita.

Kiitos

… kauniista päivästä ja siitä, että pienen kanssa voi jo tehdä kaikenlaista.

… kivasta metsäkävelystä ja pienen painosta selässäni.

… eräänkin projektin etenemisestä.

… vanhan ystävän hyväksyvästä seurasta.

… kivasta viikonlopusta, jonka uurastus näkyy puutarhassa.

… kiitos mukavasta viileästä aamun metsäretkestä.

… lämmöstä, voimme kävellä paljain jaloin.

… tästä onnen tunteesta

… auringosta ja pilvistä joita seurailla.

… jäljellä olevasta ajasta

Taas tunteita tutkiessani ja niistä lukiessani olen miettinyt että kiitollisuus on tunteina onnea, silloin tuntee iloa, hyvinvointia ja tyytyväisyyttä. Kiitollisuus on sopusointua tarpeiden täyttymistä. Asiat ovat paremmin kuin hyvin. Hyvyys pääsee kasvamaan ja leviämään.

giving thanks by TheAlieness GiselaGiardino²³, on Flickr

Hei joo Raappanaama,

Miten menee?

Moro moro, mitä Jukka?

Pitkä päivä alla, mutta

kärsivällisyyttä riittää.

Joo, mullakin on ollut kaikenlaista työstöö täs, mut

Ei viitti valittaa,

Tehdään mielummin hyvä biisi, häh? Eiköhän

Tyytyväisyys on vaikea laji

Maailma on täynnä joutavaa marinaa

Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu

Sitku saa, mitä haluu, ei haluu, mitä saa

Kunnes jonain päivänä kenties tajuaa

Jah Jah pysyy, muu hajoaa

Vain rakkaus kelluu, muu vajoaa

Kiitollisuutta

Helposti saattaa unohtuu,

ettei elontiekään itsestään selvyys oo

Se oli niin pienestä kii,

tie oli vaarallinen,

mut jäätiin henkiin

Se saattais kostautuu,

jos mä sen teen,

että mä nostan pilviin pään

Tai humallun maallisesta materiasta

enkä pidä elämänlahjaa enää minään

Kiitollisuutta,

mä haluun nähä kiitollisuutta

Pitää olla kiitollisempi

ja joka päivä joka ilta vain enempi

Kiitollisuutta,

mä haluun nähä kiitollisuutta

Pitää olla kiitollisempi

Aina jotain puuttuu ja jotain uupuu

Pitää saada rastia joka ruutuun

Ei maallinen mieli voi muuttuu,

mut annan kiitosta sille, kelle kiitos kuuluu

Kiitosta mä sanon kiitos, Jah

Kiitosta mä sanon kiitos, Jah

Kiitollisuutta,

mä haluun vähän kiitollisuutta

Pitää olla kiitollisempi

ja joka päivä joka ilta vain enempi

Ja miksi ihmiset me valitetaan turhasta

Vaik tiedetään olot jossain muualla

Eikä tunnu pulaa meillä ruuasta

Ne heittää sitä roskiin sekä murhasta

Ei saa kuolla suruun konkurssista

Ei se saa eksyttää mua kurssista

E-ei

Vaikka kaikki ei ookaan perfektii

Pelkkää simaa ja serpentiinii

Välillä on hyvää ottaa perspektiivi

Laajentaa näköpiirii

Ja kun näkee maailma,

avaraa ja julmaakin kenties huomaankin,

on paljon, mitä ottaa selviönä

mullekin alkaa selvitä

pikku hiljaa

Olen siunattu lapsesta saakka

Olin äitini siunattu taakka

No täs on Jukka Poika ja Raappana

Konissa ziikkana ja se tulee raakana

Kiitollisuutta,

mä haluun nähä kiitollisuutta

Vähän enemmän kiitollisuutta,

mun sydämeen ja mihin ikinä mä meen

Pitää olla kiitollisempi

ja joka päivä joka ilta vain enempi

Pitää olla kiitollisempi

Tyytyväisyys on vaikea laji

Maailma on täynnä joutavaa marinaa

Haluu haluu haluu, muttei saa mitä haluu

Sitku saa, mitä haluu, ei haluu, mitä saa

Kunnes jonain päivänä kenties tajuaa

Mmm, Ahaa, niin niin niin

Kiitollisuutta,

mä haluun vähän kiitollisuutta mun sydämeen

Kiitollisuutta,

mitä ikinä mä teen,

mihin ikinä mä meen

Come on now

                        - Jukka Poika - Kiitollisuutta

Mielen taito, osa 10. Osallistuminen

Viimeinen esiteltävä mielen taito on omistautuminen.

Voimme valita mihin haluamme elämämme käyttää. Mitkä ovat tärkeimpiä asioita joille haluamme omistaa aikamme ja energiamme. Tämä mielen taito on nimeltään omistautuminen, ja sen kohteita määrittävät arvot. Omat arvot määräävät jokaiselle oman elämän suunnan. Ne ovat tietoisia valintoja. Miten omistautua arvoilleen, eli millaista elämää juuri sinä eläisit, jos todellakin vapautuisit mielesi vallasta ja alkaisit elää?

Keskitysleireiltä selvinneitä tutkimalla on havaittu, että he usein ovat ihmisiä, joilla on jotain tärkeää, jonka vuoksi elää. Esimerkkejä olivat luova, innostava työ, ihmissuhde tai Jumala. Tämä merkityksellinen asia lujitti ihmisten kykyä vastustaa henkisesti epäinhimillistä kohtelua. Nietzsche on sanonut: ”Se jolla on miksi elää, kykenee kestämään lähes mitä tahansa.”

Jos emme uhraisi paljon voimia kaikkea vastaan taisteluun, niin mihin sijoittaisimme enemmän aikaa ja henkistä panosta? Asiat, jotka ovat vaihtoehtoja loputtomalle taistelemiselle ovat arvoja. Ne ovat elämän suuntia, joiden merkityksen haluamme lisääntyvän elämässämme. Arvot tulisi tuntea niin järjellä, tunteella kuin kehollakin.

Cause I'd Rather Pretend I'll Still Be There At The End by Βethan, on Flickr

Arvopohjaisen toiminnan tunnistaa siitä, että se on tekijälleen niin mielekästä ja palkitsevaa, ilman, että siitä tarvitsee seurata mitään muuta. Teoista saavutettu tyytyväisyys, ”jälkihehku” näyttää myös säilyvän pidempään. Arvot ovat mielen polttoainetta, joka tuottaa lisää energiaa. Tätä on kuvattu myös elävyydeksi, enemmyydeksi ja aidoksi onnellisuudeksi. Mielekkyys on hyvän elämän korkeimpia muotoja.

Arvoja ei voi menettää. Arvot ovat se ankkuri, joka pitää meidät paikallamme kiinni ja antaa vakautta ja jatkuvuutta elämäämme. Elämän tiellä kohtaamme vihamielisiä sääolosuhteita ja jopa tiesulkuja, jotka horjuttavat meitä. Sisäiset puhurit taas arvostelevat, moittivat ja pelottelevat. Arvojen mukaisella polulla olemme valmiita kestämään paljon myös epämukavuutta, rasituksia, pettymyksiä, epävarmuutta, epäonnistumisia ja hämmennystä. Urheilu on tästä hyvä esimerkki.

Arvot toimivat parhaiten jos siinä on teonsana; Edistän luonnonsuojelua. Tärkeintä on kuitenkin äänestää jaloillaan, eli elää arvojensa mukaisesti. Se näkyy tietoisen läsnäolon harjoittamisessa tietoisena valintana, joka seuraa havainnointia, mutta edeltää toimintaa. Aisti- ja muiden myönteisten elämysten jahtaamisen ja arvoihimme pohjautuvan toiminnan suhteen tulisi olla elämässämme tasapainossa. Vaikeampaa on hyväksyä elämättä jäänyt elämä, kuin omien arvojensa toteuttamatta jättäminen. Mitkä asiat sinulle ovat tärkeitä elämän arvoja?

Visio ilman toimintaa on vain päiväunelmointia, ja toiminta ilman visioita on painajaisuni

- japanilainen viisaus.

Lue myös muut Mielen taidot:

Mielen taito, osa 1. Esittely
Mielen taito, osa 2. Tietoisuustaitojen teho
Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää 

Mielen taito, osa 4. Läsnäolo

Mielen taito, osa 5. Myötätunto

Mielen taito, osa 6. Tarkkaavuus

Mielen taito, osa 7. Hyväksyminen

Mielen taito, osa 8. Tunnesäätely

Mielen taito, osa 9. Ajatusten vapauttaminen

Tietoisuuden hetki

Tietoisuuden hetki on psykologi Christoffer K. Germerin mukaan:

• keskittynyt nykyhetkeen (yllätys!)

• ei-arvosteleva, koska se vie pois huomion siitä mitä juuri sillä hetkellä kokee

• päämäärätietoinen, missä huomioi sillä hetkellä on ja mihin sen voi palauttaa jos ajatukset harhailevat

• kehon ja mielen huomioiva (tai siis kehomielen)

• ei sanoilla kuvattavissa oleva, tietoisuus on olemassa jo ennen kuin sille syntyvät sanat

• tutkiva

• vapauttava, vapauttaa autopilotista ja kärsimyksestä

new beginning by Mara ~earth light~, on Flickr

Lähde: Mindfulness i vardagen : vägar till medveten närvaro

Kaikki häipyy, on vain nyt

espejo by A6U571N, on Flickr

Lapsuuteni kesät
sumuun vajonneet,
palasiksi muistojeni läjään hajonneet
Palapelin kokosin
paksuin rukkasin,
ihmetellen minne kaikki palat hukkasin.
En unta saanut ja näin
jäin miettimään

Kaiken minkä muistan
aika kutistaa,
mä sitä pelkään,
sua tahdon rutistaa
Kuullut olen ikuisuuteen
kaiken piirtyvän
ja kaiken suhteen,
kaiken siirtyvän

Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt

Oli mielessäni elämäni olemattomuus,
kuun takaa mulle nauroi ikuisuus
Ei huomista, ei eilistä,
vain tämän hetken voi nähdä peilistä

Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt

Valovuosiensa takaa
tähdet vilkkuen
Unelmille ihmisen
hiljaa ilkkuen
Tiedänhän
että pieni oon,
kun siltä tuntuu
mahdun hyvin kainaloon

Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt

Aamu sarastaa,
öiset hetket varastaa,
meidät valoon hukuttaa,
meidät nukuttaa

                  - Kaikki häipyy, on vain nyt - Eppu Normaali

Go with the Flow: Alku

Flowsta puhutaan ja kaikki sitä tavoittelevat. Useammassa kuin yhdessä tietoisuustaitoja käsittelevässä kirjassa olen myös törmännyt käsitteeseen. Flow on tietoista läsnäoloa parhaimmillaan, tai tietoinen läsnäolo on flowta. Näin ollen flown kokemusmahdollisuuksia voisi siis tietoisuustaidoilla parantaa.

Koska lähes kaikilla on erilaisia kokemuksia flowhun pääsemisestä, ajattelin sen olevan hyvä aasinsilta tuoda tietoista läsnäoloa jälleen konkreettisemmaksi. Tämä kirjoitus on aloituskirjoitus aiheeseen. Sitten mukaan on lupautunut mm. eräitä kanssabloggaajia kirjoittamaan siitä, mitä kokemuksia flow heille on tuonut.

Flow-kokemus on tutkitusti lähellä mindfulness-käsitettä. Wikipedia ja mm. Seija Mauro määrittävät flown seuraavasti:

Flow (myös optimaalinen kokemus ja virtauskokemus) on tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa itsen tavoitteiden kanssa. Flow'ssa vaivatta virtaava psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen.

Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu usein ajan tajun hävittäen koko kapasiteetillaan (ajatukset, tunteet ja kaikki aistit) keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin.

On todettu ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään. Ihminen tuntee, että hän on ehjästi ja kokonaan oma itsensä ja synnyttää samalla toiminnallaan lisää järjestystä tietoisuuteensa.

Csíkszentmihályi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä:

¶  Tehtävällä on selvät päämäärät.

¶  Yksilön keskittyminen on täydellistä.

¶  Oman minän arviointi vähenee.

¶  Ajantaju katoaa.

¶  Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.

¶  Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).

¶  Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.

¶  Tehtävä on itsessään palkitseva.

Lisäksi flow-kokemus vaatii häiriöttömän ympäristön. Flow-tilaan ei pääse helposti ja nopeasti. Esimerkiksi urheilutilanteissa flow-tilan saavutus on haastavaa ja ei onnistu läheskään aina, sillä häiriötekijöitä on paljon.



go with the flow by notsogoodphotography, on Flickr



Kilpa-aerobikkaaja Rita Niemi kuvaa omaa Flow kokemustaan Fit-lehdessä 3/2011 mielestäni osuvasti seuraavasti:

Flow-elämys syntyy, kun elää täysillä tässä hetkessä ja keskittyy vain olennaiseen.

Olen vahva. Olen tässä ja nyt. Tässä hetkessä, tällä sekunnilla. Keskittymiseni on maksimissaan. Tiedostan ympärilläni olevat ihmiset, äänet ja esineet, mutta ne eivät ole olennaisia. Vain kilpailusuoritukseni on olennainen. Siinä on haastetta ja tempoa, kaikki kykyni ovat tasapainossa sen suhteen. Luotan itseeni ja olen fyysisesti rentoutunut, vaikka kehoni kulkee äärirajoillaan. Annan vain mennä.

Loppuojennuksen aikana kuulen aplodit ja hurraukset. Näen hymyileviä kasvoja. Kävelen pois hurmoksessa, seuranani suunnaton hyvän olon tunne.

PARHAIMMILLAAN kilpailusuoritukseni kohoaa tällaisiin atmosfääreihin, joita kutsutaan flow-ilmiöksi. Tunne vie mennessään, ja hetken olen kaiken pahan, vääryyden, epäonnen ja pelon yläpuolella. Aina niin ei kuitenkaan käy, syystä tai toisesta. Mutta kun osuu, myös uppoaa ja lujaa.

Omista flow-kokemuksistani olen kirjoittanut kahdesti. Yllättäen molemmat liittyvät (sisä)pyöräilyyn:

Eräs endorfiinihumala

Urku auki

Go with the flow sarja tulee siis jatkumaan. Jaa ihmeessä oma flowsi kommenttilaatikossa tai jos haluat mukaan kirjoittamaan sarjaa, laita sähköpostilla tarinasi. Pysykää kanavalla!