Netissä luen paljon toisten blogeja ja itsensä kehittämissivustoja. Kaiken uteliaisuuteni perusta lienee kasvissyönti ja vuosien varrella kokeilemalla omaksi muunnettu ruokavalio. Sen huomaaminen, että kaikki ei sovi kaikille ja totuus ei löydy Hesarista ja telkkaria katsomalla, ovat vieneet loputtomalle opiskelun polulle. Päädyin muutama vuosi sitten Valkoisen lumpeen sivuille. Siellä oleva harjoitus läsnäolosta kolahti täydellisesti. Näin tahdon ja haluan elää. Itse asiassa näiden ohjeiden mukaan koinkin eläväni jo aika tarkkaan. Selvitin missä voin oppia lisää ja löysin Työväenopiston viikonloppukurssin, jonka piti Seija Mauro. Ne kaksi päivää olivat mukavimmat ja antoisimmat elämässäni pitkään aikaan. Siisteintä oli kävelymeditaatio ja syömismeditaatio.
Kurssilta jäi elämään käytännön harjoitukset joissa useaan kertaan päivässä pysähdytään ”punaisiin valoihin” ja palataan omaan itseen. Tilanteissa joissa minun on pakko pysähtyä kuten odottaessani että joku vastaa puheluuni tai seisoessani jossain jonottamassa, hengitän kolme kertaa syvään. Pyrin myös tekemään arkiaskareita siivoamista, järjestelyä ja ruuan laittoa aina aika ajoin täydessä tietoisuuden tilassa. Lisäksi sain kirjavinkkejä ja luin joitain mindfulness kirjoja Thich Nhat Hahnia ja deMelloa ainakin. Opettelin myös passiiviseen havainnointiin ollessani paikoissa joissa on paljon ihmisiä, koen että siitä tulee rauhallinen olo kaiken hälyn keskelle.
Lajit joita olen harrastanut tukevat vahvaa kehollista kokemista. Olen ratsastanut ihan pienesta ja saanut aikuisena oppia syvävenyttelyä, pilatesta, chiballia, method Putkistoa ja sen avulla kehon korjaamista. Meditointiin tutustuin ensimmäisen kerran jo 1996 Australiassa vaihto-oppilaana. Omalta osaltaan raskaus ja synnytys vahvistivat kehon tuntemusta lähinnä valmistautuessani tulevaan joogan, itsehypnoosin ja hypnosynnytyskurssin avulla. Lasta odottaessa oli vahvasti mukana myös tietoisen valinnan tekeminen, tiedon hankkiminen ja omien arvojen mukaan eläminen. Asiat, jotka kuuluvat olennaisena myös tietoiseen läsnäoloon.
 |
| Still Going Strong by andywon, on Flickr |
Minua kiehtova kehon ja mielen konkreettinen yhteys on tullut todistettua useaan kertaan. Se motivoi harjoittelemaan tietoisuustaitoja.
· Miksi aina silloin sairastuu kun stressi laukeaa?
· Miten voikaan olla, että halaaminen tuntuu parhaimmalta, kun hengittää samalla kolme kertaa syvään?
· Urheillessa mieli yrittää välillä huijata uskomaan, että keho ei pysty enää spurttaamaan, silloin kysytään vain yksinkertainen kysymys: Miten niin? Ja taas mennään kovaa.
· Imettäessä maidon virtaamisen tuntee tehostuvan, kun hengittää kolme kertaa syvään. Ja vauva keskittyy paremmin imemiseen, jos ja kun muistaa hengittää syvään. Kun tietoisesti rentouttaa mielensä, oma keho rentoutuu ja jopa vauva rentoutuu.
· Jos epäilee että vauvan kanssa on tulossa vaikea yö, on tärkeintä päättää olla itse rento, ottaa kaikki asiat sellaisina kuin ne ovat. Muistaa vain, että tarpeen mukaan hengittää kolme kertaa syvään.
· Kaikki tilanteet menevät ohi kun laskee sataan niin että jokainen sisään- ja uloshengityspari on yksi numero. Ja pian onkin aamu.
· Yksi elämän alue jossa kehomieltä on turha yrittää erottaa on eläinten kanssa oleminen, minulla lähinnä hevosten hoitaminen ja ratsastaminen. Hevonen aistii kehoni kielestä hyvin herkästi, jos minua pelottaa.
Siksi olin innostunut kun tänä syksynä minulla oli mahdollisuus osallistua Tietoisuustaidot ja kehontietoisuus kurssille. Se vahvisti entisestään käsitystäni siitä, että keho ja mieli ovat yhtä. Se myös toi harjoitteluuni tiettyä rutiinia mitä kaipasinkin.
Tieltä ei ole paluuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti