Mindfulness ja aivot, osa 5: Tunteet ja ei-tuomitseminen

Tämä on viides osa referaattia kirjasta Mindfulness i hjärnan. Muita osia voi opiskella näistä linkeistä:

Mindfulness ja aivot, osa 1: Johdanto

Mindfulness ja aivot, osa 2: Muuttuvat aivomme

Mindfulness ja aivot, osa 3: Tarkkaavaisuuden voima

Mindfulness ja aivot, osa 4: Ajatukset

Aivot tuottavat tunteita jatkuvalla syötöllä joka hetken tarpeiden mukaan. Tunteet määritellään prosessiksi joka vaikuttaa käytökseen, antaa merkityksen elämyksille, muokkaa ajatuksia, ohjaa tarkkaavaisuutta ja koetaan subjektiivisesti. Daniel Golemanin Tunneälyteorian muokkautumiseen ovat jotkin mindfulnessteoriat voineet vaikuttaa. Tunneäly perustuu hänen mukaansa:

1.       tunteiden havaitsemiseen

2.       tunteiden käyttämiseen ajattelun apuna

3.       tunteiden ymmärtämiseen

4.       tunteiden ohjaamiseen tai säätelyyn

Tätä taustaa vasten voitaisiin mindfulnessia pitää jopa tapana lisätä tunneälyä! Kaikki yllämainittuja kohtia harjoitetaan tietoisuustaitoharjoituksilla. Joka tapauksessa tunteista kannattaa olla kiinnostunut koska ne ohjaavat toimintaamme.

Sanotaan että tunneperäinen kipu on paljon vaikeampaa kestää kuin fyysinen kipu. Sen lievittämiseen tähtäävät erilaiset terapiat. Yhtä suuri kiinnostuksen kohde ovat positiivistenkin tunteiden vahvistaminen. Näiden tunteiden vahvistamista ja kehittämistä voidaan tarvita jos halutaan elää harmonista ja ilontäytteistä elämää.

Feelings Are Facts by omefrans, on Flickr

Pelko on yksi vahvimmista tunteista ja se aiheuttaa paljon ongelmia, koska se on vaikeasti kontrolloitavissa. Aivoissa on hyvin kehittynyt ja käyttökelpoinen pelkojen hallintakeskus. Sen toimintaa jarruttaa aivojen PFC. Koska aivot muuttuvat ja kehittyvät, on myös pelkojen hallitseminen mahdollista. Tasapainoa pelon jarrujen ja moottorin välillä voidaan muuttaa tietoisuustaitoharjoituksen avulla.

Tunteiden tasapaino vaikuttaa meihin huomattavasti. Jos olemme iloisia, eivät negatiiviset asiat vaikuta meihin niin paljon ja voimme pysyä iloisina traagisista tapahtumista huolimatta. Samalla kuitenkin positiiviset tunteet palkitsevat meitä, tulemme iloisiksi, tunnemme turvallisuutta tai ylpeyttä. Kun taas negatiiviset tunteet rankaisevat, tulemme levottomiksi, ahdistuneiksi tai tunnemme syyllisyyttä. Näin ne vahvistavat käytöstämme ja samalla aivojen työtä. Positiiviset tunteet saavat meidät ajattelemaan laajemmin ”globaalisti”, mikä auttaa tulkitsemaan tietoa, kun taas negatiiviset tunteet saavat meidät ottamaan rajoittuneen katsantokannan tilanteeseen. Lisäksi tunteiden negatiivisuus tai positiivisuus vaikuttaa muistiin, mitä vahvempia tunteet ovat olleet sitä paremmin ne ja niiden aiheuttajat muistetaan.

Brain 125px by Image Editor,
on Flickr

Mindfulness auttaa meitä ohjaamaan tunnetilojamme positiivisempaan suuntaan, mikä lisää aivojen vasemman puolen aktiviteettia. Sama on todettu meditointia pitkään harjoittaneiden aivoissa. Tutkimustulosten mukaan meditointi lisää ACC:n aktiviteettia, jonka taas tiedetään vähentävän negatiivista tunnetta.

Tunteiden hallinta tai säätely vaikuttaa siis olevan kriittinen kyky. Jos osaa vaikuttaa siihen mitä tunteita kokee, milloin ne kokee, kuinka ne kokee ja millainen intensiteetti tunteilla on pystyy vaikuttamaan elämäänsä huomattavasti. Yksi tapa hallita tunteita on käyttää ajatuksia uudelleenarvottamiseen. Jos ajattelee ettei jaksa enää, sen voi uudelleen muotoilla muotoon: ”Minulla on ajatus että en jaksa enää”. Toinen tapa on ajatella jotain muuta. Jopa tämä riittää siihen että aktiviteetti lisääntyy PFCssä ja tunteen intensiteetti vähenee. Tietoisuustaitojen avulla emme vain pysty vahvistamaan tunteita, vaan myös kuvaamaan ne vain tunteina, ei todellisuutena. Esimerkiksi masentuneen ei ole hyötyä vain todeta olevansa masentunut vaan toteaa tuntevansa itsensä masentuneeksi. Ympäristö vaikuttaa huomattavasti kykyymme säädellä tunteitamme, on huomattu että varhaisessa iässä traumatisoituneet eivät pysty niin hyvin hallitsemaan tunteitaan.

Kiinnostavaa on se että useissa tutkimuksissa on osoitettu pitkään harjoitellun meditaation paksuntavan aivokuorta mm. PFC:n osia ja muita alueita jotka tekevät töitä tunteiden hallitsemiseksi. Tässä on todiste, että tunne-elämän stabiliteetti on saavutettavissa harjoittelemalla.

.:Tuomitsemattomuudesta ja arvottamattomuudesta:.

Mindfulness mallin kolmas askel: ole tuomitsematta, on käyttöohje kahdelle edelliselle askeleelle. Kuinka siis havainnoida ja kuvailla? Mindfulnesstraditiossa tavoite on tehdä se hyväksyvästi ja tuomitsematta, jos haluamme saavuttaa positiivisia tunteita ja myötätuntoa itseä ja toisia kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on tapa olla avoimempia ympäristöä ja itseä kohtaan. Luovumme aivojen tavasta nimetä ja luokitella tapahtumat hyväksi/huonoksi, oikeaksi/vääräksi, kauniiksi/rumaksi, kunnes meidän todella tarvitsee tai haluamme tehdä sellaisia luokitteluja. Tuloksena saamme hyväksyvän asenteen joka säästää paljon tuskaa ja energiaa. Reagoimme siihen mitä tapahtuu, sen sijaan että reagoisimme siihen miten koemme tapahtuneen. Aivojen tunteiden hallintakeskuksessa (amygdala) on osoitettu olevan vähentynyttä aktiviteettia niissä tapauksissa joissa tilannetta on kuvailtu neutraalein käsittein, tuomitsevien käsitteiden sijaan. Kuulostaa hyvin itsestään selvältä, mutta kuinka usein näin muistaa kuvailla kokemaansa? Hyvä esimerkki onnistuneesta kuvailusta on kliseinen ”vaikean” näkeminen ”haasteellisena”.

The Other Side of the Fear is the Freedom by jonycunha, on Flickr

Näin ollen tietoinen läsnäolo voidaan nähdä tuomitsemattomana tarkkaavuutena, jossa jokainen ajatus on nykyhetkessä ja jokainen tunne ja tunteenilmaus hyväksytään. Tuloksena vapautamme itsemme vanhoista kokemuksista, reagointimalleista ja tavoista. Samalla meistä tulee avoimempia ja olemme paremmin läsnä nykyhetkessä.