Olen kiitollinen hyörivän hyrisevästä viikonlopusta.
Lauantaina päivä alkoi aikaisin, viikonloppukylässä olevat lainalapset eivät malttaneet nukkua. Videopelien pelaaminen alkoi jo kuudelta, ei siis ihme, että olimme Maunulassa liikuntahulinoissa jo kello 9. Tilaisuus on hyvä vaihtoehto ulkoilulle kaikille joilla on 2-8-vuotiaita lapsia. Pomppupatjat, tasapainoluradat, narut, tunnelit, pelit ja isot rakennuspalikat olivat suosittuja ja koko kolmen euron arvoisia. Menoa ja meteliä riitti! Valitettavasti kuvat jäivät otettua töiden hieman häiritessä puhelimitse tilaisuudesta nauttimista.
Lepäsimme iltapäivää huonolla omatunnolla sisällä, koska aurinko paistoi ihan täydeltä terältä. Väritys on ollut kova sana koko viikonlopun. Videopelien lisäksi setä on kuluttanut useita lautapelejä lasten kanssa. Nuo Beyblade hyrrät eivät ole ollenkaan pöllömpi peli.
Säälimätön kevätaurinko paljastaa likaiset pinnat, mutta luo samalla niihin kauniita varjoja.
Pienimmän herättyä päiväunilta menimme omaan pihaan laskemaan mäkeä. Jääksi muuttuneet mäet olivat pienimmälle hieman haasteellisia kavuta ylös. Isommiltakin karkasi välillä pulkka tai vähintään laskuasento ei aina ehtinyt tulla optimaaliseksi. Putsasin puutarhaan menevät rappuset jo lumesta auringonottopaikan toivossa. Iso rusakko asuu vakituiseen naapurina.
Sunnuntain sää oli aivan yhtä loistavan kirkas kuin lauantainkin. Päädyimme lähimetsään kaakao- ja keksiretkelle. Kauaa lumihangessa ei pysty istumaan, juuri ja juuri yhden kaakaon verran. Polkua ei oikeastaan ollut, seurasimme edellisten kulkijoiden tekemiä jälkiä kateellisena hankikannolla kävelevälle viisivuotiaalle. Taivas oli kirkkaan sininen!
vaikka se tietää että mikään ei tunnu miltään
jos aina liian nopeasti pyörii hyrrävaikka se tietää että mikään ei tunnu miltään
jos värit sotkee palettiin likaiseen
~ Don Huonot, Hyrrä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti