Se on ollut huikean kirkas valkoinen päivä. Taivaskin on melkein valkoinen, siellä oli vain ihan vähän harmaata väriä kaiken sen valkoisuuden seassa. Räystäältä tippui vettä tasaisena norona, joidenkin naapurien katot ovat jo vapautuneet lumikuormasta. Katsoin paremmaksi mennä omilta räystäiltä vähän kauemmas leikkimään pienen kanssa lumeen.
Hanki ei enää kanna edes pientä. Kenkä lähtee jalasta ja tulee suru kun eteneminen ei ole lyhyillä jaloilla kovin sujuvaa. En pääse apuun kovin nopeasti, koska uppoan reittä myöten keväthankeen. Pieni pääsee näillä lämpöasteilla taas mäkeä ylös omin voimin ja osaa hienosti laskea liukurilla alas. Voi riemua! Piha on paikoitellen jäässä ja sitä on portaista ahkerasti poistettava, että pääsee kulkemaan.
Pihalla ei ole riittävästi jännittävää, menemme tielle kävelemään. Pieni löytää itse päivän hitin. Kaivo, jonka yli olemme monesti kulkeneet, on tänään kiinnostava. Sulamisvesi lirisee ja kuulostaa pienen mielestä ihan suihkulta. Musta kaivo on pelottava ja sitä voi tutkia vain pienen matkan päästä. Päälle ei uskalla enää astua. Veikkaan, että kaivoa päädymme ihastelemaan vielä monta kertaa.
Kiitos kauniista auringon paisteesta. Kiitos, että olemme sen verran terveitä, että voimme ulkoilla.
Se on tosiasia, että kevät on hyvässä vauhdissa. Todisteena siitä on talo täynnä karttoja ja suunnitelmia kesän varalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti