Tänään on todella syytä olla kiitollinen pitkästä hyvästä unesta!
Teimme pitkän vauhdikkaan ratsastusretken kovassa pakkasessa. Kuvassa on ehdoton lempi sielunmaisemani. Jos voisin niin katselisin aina maailmaa hevosen korvien välistä.
 |
| Pakkasella korvien välistä maailmaa katselin. |
Mikään ei tyynnytä niin hyvin kuin paksun karvan silittäminen. Mikään ei ole parempi rentoutumiskeino kuin ratsastaminen. Siinä ei voi keskittyä mihinkään muuhun kuin täydelliseen läsnäoloon kuluvassa hetkessä. Ratsastusta ei turhaan sanota maailman vaikeimmaksi urheilulajiksi. Siinä on mukana toinen tunteva, ajatteleva olento, hevonen. Yhteistyön on oltava saumatonta. Hevonen tietää ja aistii kaikki ratsastajan mielen liikkeet ja reagoi niihin usein ennalta arvaamattomasti. Ja ratsastajan on taas reagoitava hevosen reaktioon oikein, jotta yhteistyö sujuu. Puhumattakaan kaikista ulkoa tulevista ärsykkeistä. Tänään lumiaurat eivät olleet pelottavia mutta tielle pudonnut pipo sen sijaan oli. Luottamus on avainsana läsnäolon lisäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti