Tässä ja Nyt kirja tuomitsee lastenkasvatuksessa tapahtuvat virheet vanhemmuusrikoksiksi. Itsensä tuomitseminen niistä ei hyödytä, koska se tekee meistä epävarmoja. Suhtautuminen ei-henkilökohtaisesti ja huomioiden kaikki ajatusmallimme, voi auttaa huomaamaan kaikkien tekevän virheitä. Lapsia ei voi, eikä kuulukaan silti suojella kaikilta vaikeuksilta. Miten kuitenkin suurimmilta vanhemmuusrikoksilta välttyisi?
Lapsi elää vapaana käsitteistä. Leikki on päämäärätöntä, se keskittyy olemiseen ja asettaa prosessin lopputuloksen edelle. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa löytämään uudelleen kyvyn leikkiä, sillä se opettaa suhtautumaan kevyesti omiin käsityksiin ja olemaan avoimempi hetkestä toiseen virtaavalle kokemukselle, voi olla mukana lapsen leikeissä. Omat kuvitelmamme sekoittuvat joka tapauksessa ”todellisuuteen”, jos se huomaa, voi elää mukana lapsen taianomaisessa maailmassa. Lapsen maailmaan asettuminen läsnä olleen saattaa olla avain monien väärinymmärrysten välttämiseen.
.:Rakkautta ja rajoja:.
On hämmästyttävää miten yksikään lapsi oppii pitämään itsestään jatkuvassa kieltojen tulvassa. Jatkuvaa torumista tasapainottaa rakkaus ja vanhemman kyky erottaa teko ihmisestä. Jos onnistumme ylläpitämään rakkautta ja hyväksyntää samalla, kun korjaamme lapsen käytöstä, on epätodennäköisempää, että hän alkaa vihata itseään. Pitää myös muistaa olla oikeasti läsnä. Olemme usein väsyneitä tai ahdistuneita, kun lapsi tarvitsisi vain läsnäoloa.
Oman lapsen hyväksymistä vaikeuttaa eniten se, että suhtaudumme hänen käytökseensä ottamalla sen henkilökohtaisesti. Jossain määrin pidämme lasta itsemme jatkeena, vaikkei pitäisi. Jokainen oman elämämme huolta aiheuttanut ulottuvuus (kuten rohkeus, kauneus, menestys) muuttuu lapsen näytön paikaksi. Se saa lapsen tavoittelemaan päämääriä, jotka eivät sovi heille.
Tilanteessa, jossa lapsen käytös kiristää meidät äärirajoillemme, on suurin virhe ajatella lapsen käytöksen heijastavan omaa kykyämme. Silloin menetämme tehomme. Tästä syystä on usein helpompaa käsitellä muiden lasten käytöstä ja valittamista, koska sehän ei heijasta minua.
 |
| The Five-Dimensional Barn by Stuck in Customs, on Flickr |
.:Helpompi rakastaa:.
Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa hellittämään otetta ”minusta” ja näyttää miten identiteetti rakentuu, sekä lisää kykyä kestää tunteita. Silloin emme ota vanhemmuutta henkilökohtaisesti, vaan suhtaudumme lapsiin myötätunnolla ja puolueettomasti. Se keventää suhtautumista menestymiseen ja epäonnistumiseen ja helpottaa rakastamista.
Tunteensa on tunnettava, jotta niihin pystyy reagoimaan asianmukaisesti myös tilanteen ollessa kuumimmillaan. Tunteen ja toiminnan välissä on tauko, minkä avulla voi reagoida tietoisesti, ei automaattisesti.
Tietoinen läsnäolo auttaa välttämään lapsen manipuloivaa käytöstä, joka perustuu siihen, ettei vanhempi halua tuottaa lapselle pettymystä. Sen voi oppia kestämään. Tauko tunteen ja toiminnan välissä auttaa muuttamaan suuntaa niin tarvittaessa.
Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä
Tässä ja nyt – 8. Tunteiden hyväksymisestä kuunteluun
Tässä ja nyt – 9. Lainaa lapselle epämukavuuden sietokykysi
Ja blogin muut vanhemmuus aiheiset kirjoitukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti