Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Läsnäolo pätkii... pätkii... pätkii...

8.10.2011

Läsnäolo pätkii... pätkii... pätkii...

Miten se läsnäolo katoaa aina välillä niin tyystin? Aamun aluksi hain avaimiani vimmatusti – löytääkseni ne vain repusta, jonne ne juuri laitoin. Illan lopuksi etsin vimmatusti lapsen sukkaa ja pikkuhousuja – kunnes minulle huomautettiin, että ne ovat takataskussani. Avaimet ja vaatekappaleet olivat juuri siellä minne ne olin itse vain hetkeä ennen laittanut.

Aina välillä tuntuu, että etsimiseen menee niin paljon aikaa. Siihen ei auta muu kuin tietoisempi läsnäolo. Autopilotti jaksaa vaan aina ihmetyttää mennessään päälle ihan itsestään. Sen seuraukset ovat karmeat; hermo palaa, ääni kovenee, tavaroita särkyy ja talo menee ihan sekaisin. Parannettavaa löytyy! Missä se keskittyminen hetkittäin on?

Pieni tarkkaavaisena.

Tunnistatko nämä poissaolon merkit?


2 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Kyllä se autopilotti helposti jää päälle. Sehän aktivoituu automaattisesti esimerkiksi silloin kun alamme ajatella jotain muuta itselle tärkeää asiaa kuin sitä, mitä satumme kulloinkin tekemään.

Tunnen tuon ilmiön liiankin hyvin. Toisaalta puolustelen itseäni sillä, että autopilotilla ollessani työstän joskus uutta runoa, mietin ystäväni murhetta, ensi viikon matkaa. Itselleni olisi mahdotonta olla aina täysin läsnä siinä mitä teen, sillä elämääni kuuluu paljon asioita, joita oikeastaan voi vallan hyvin joskus hoitaa sillä autopilotilla. ;) Jos sitä en tekisi, en myöskään ehtisi työstää niitä työhöni ja muuhun elämääni liittyviä asioita, jotka sitä edellyttävät.

Annina kirjoitti...

Näin se on - autopilotissakaan ei ole mitään vikaa, kunhan se ei ole koko ajan päällä. Ja silloin kun se on päällä niin senkin tiedostaa. Tai jotenkin näin.