Sarjassamme viikon oivallus kuvittelen oppineeni jotain keskittymisestä.
Keskittymistä ei opeteta missään. Vai kuka on kertonut miten keskitytään? Usein kuitenkin saa kuulla kehotuksen keskittyä. Niinpä. Mutta miten? Vastaus on, etten tiedä. Minulla on ajatus tietoisen läsnäolon harjoittamisen parantaneen keskittymistäni.
Miten niin? No, olen keskittynyt. Jos huomio harhailee, huomaan sen ja palautan sen kohteeseen. Onko mahdollista, että jotain olisi tullut opittua. Ainakin mielen harhaantuminen tulee tietoisuuteen jotenkin nopeammin. Ne harhapolut joille se harhautuu loppuvat umpikujaan. Nopeasti. Tiedostan usein mihin tarkkaamattomuus johtaisi. Ainakaan en saa tehtyä aikomaani. Tarkkaavaisuus pysyy kohteessa. Tiedän hetkittäin tarkkaavaisuuden voiman. Mistä se kumpuaa? Tahdonvoimastako? Se on mahdollista. Hyvä niin, olen kiitollinen.
 |
| Focus of Attention by h.koppdelaney, on Flickr |
Lifehackin viime viikkoisessa artikkelista puhuttiin keskittymisen vaikutuksesta menestykseen. Jos jotain oikeasti haluaa, keskittymällä siihen täysillä on suurempi mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa. Sitten on keskityttävä oikeaan asiaan, ei tavoitteeseen, vaan siihen asiaan mikä vie sillä hetkellä oikeaan suuntaan. Tavoitteeseen keskittyminen vie pois tästä hetkestä, tien tästä pätkästä. Näin tavoitteistakin on hyvä päästää irti.
Artikkelissa oli irtipäästämisestä esimerkkinä jousiammunta, enkä mieltäni malta, vaan jaan minulle mieluisan Zen-tarinan keskittymisestä
Voitettuaan monta jousiammuntakilpailua, nuori ja hieman rehentelevä voittaja haastoi kilpaan zen-mestarin, joka oli tunnettu jousiammunnan taitaja.
Nuori mies esitteli huomattavaa teknistä taituruuttaan ampumalla kaukaa napakymppiin ensi yrittämällä ja halkaisemalla sitten nuolen toisella ampumallaan nuolella.
"Kas niin", sanoi hän vanhalle mestarille, "katsotaanpa pystytkö sinä samaan!"
Mestari ei häkeltynyt eikä vetänyt esiin joustaan vaan viittoi nuorta miestä seuraamaan häntä ylös vuorelle. Utelias nuorukainen seurasi mestaria korkealle ylös rinnettä, kunnes he näkivät edessään rotkon, jonka ylittämiseksi sillan virkaa tekemään oli asetettu heppoinen ja hutera tukki.
Rauhallisesti kävellen keskelle epävakaata, ja varmastikin vaarallista, siltaa vanha mestari valitsi kaukana sijaitsevan puun maalikseen, nosti jousensa, ja ampui puhtaan, suoran osuman.
"Nyt on sinun vuorosi", hän sanoi astuessaan viehättävästi takaisin tukevalle maalle.
Nuori mies tuijotti kauhuissaan alas pohjattomalta vaikuttavaan rotkoon, eikä kyennyt edes astumaan tukin päälle saati sitten tähtäämään maaliin.
Mestari näki haastajansa vaikean tilanteen ja sanoi:
"Olet taitava jousenkäsittelijä, mutta et osaa hallita mieltä, joka lähettää nuolen matkaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti