Treenikerta oli opettavainen tässä eräänä aamuna. Meno tuntui spinningtunnilla tosi kankealta alusta alkaen. Olin ollut ensin flunssainen ja sitten kiireinen. Näin treeni on jäänyt melkein kaksi viikkoa väliin, lukuun ottamatta pyöräilyä ja kävelyä. Kaikki lihakset olivat ihan jumissa ja mahaankin alkoi sattua.
 |
| Kuva: IISEE |
Minulla on lisäksi ajatus, etten aamuisin saa niin hyvin treeniä kulkemaan. Sekin haittasi keskittymistä. Yritin työstää kaikkia näitä ajatuksia ajatuksiksi ja pyrin palaamaan hetkeen. Pyöritin poljinta ylös, eteen, alas, taakse ja keskityin pitämään asennon oikeana. Keskityin, keskityin ja kuuntelin kiihtyvää hengitystä. Muistin retriitiltä keskustelun siitä miten jokainen istuu omien olosuhteidensa kanssa. Siinä on aina istuttava. Tilanteen kanssa on oltava. Jokainen harjoitus on aina yhtä hyvä.
Tällä kertaa idioottimainen biisi, mutta tarttuva rytmi, toi vetoapua. Sain päästettyä ajatuksista irti. Jäljelle jäi vain keskittyminen ohjaajan ääneen ja biitti, joka antoi tahdin polkimille. Näin sen kuuluu mennä! Kiitos tästä opetuksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti