Tässä ja Nyt kirjassa oli hienoja huomioita jokaiselle vanhemmalle. Yksikään lapsi ei synny tulkin kanssa, vaan pistää vanhemman koetukselle heti alusta asti. Omista tarpeistaan saa luopua. Ja kykyä kestää tunteita koetellaan. Miten siitä selviää?
Kun pitää huolta lapsestaan, joutuu luopumaan päämäärästä tyydyttää ensisijaisesti omat tarpeensa. Jos sen oikein oivaltaa, se on kirjoittajan mukaan helpottavaa. Se antaa elämälle tarkoituksen tai tavoitteen, jollaista ei ole silloin, kun keskitymme vain omaan onnellisuuteemme.
Helppoa se ei ole. Lapset vaativat paljon huolenpitoa ja huomiota. He saavat esiin meidän omat käsittelemättömät tunne-elämän ongelmamme ja haavoittuvuutemme. Vanhemmuudessakin tietoinen läsnäolo auttaa toimimaan taitavammin.
 |
| A real-life fairytale castle by o palsson, on Flickr |
.:Miksi lapsi itkee?:.
Vauvoilla on syntyessään erityisen herkät viestintäkyvyt, muttei tulkkia. Haaste on ymmärtää mikä lapsella on. Usein miten lapsi vain tahtoo olla sylissä, jolloin huolenpitäjä vastaa tunteiden säätelystä. Mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän hän kykenee käsittelemään epämiellyttäviä kokemuksia yksin. He eivät selviydy takaiskuista vaan heille täytyy lainata meidän epämukavuuden sietokykyämme.
Sylissä oleminen on erittäin monimutkainen prosessi, jota on kuvaamalla tutkittu. Vanhemman ja lapsen välillä tapahtuu mikroviestintää jopa kymmenen kertaa sekunnissa. Vauva hymyilee, vanhempi reagoi; vanhemman katse siirtyy, vauva reagoi. Tämän prosessin kautta vauva tuntee vanhemman läsnäolon. Jos vanhempi kykenee kestämään hetkeen sisältyvät tunteet, vauvakin yleensä kykenee siihen. Tämä pätee myös vanhempiin lapsiin.
Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa meitä tukemaan lapsiamme kahdella tavoin:
1. Se opettaa kiinnittämään huomiota, joten osaamme lukea lapsen viestejä paremmin. Osaamme tiedostaa lapsen tunteet ja omat reaktiomme niihin.
2. Se lisää kykyämme kestää epämukavuutta, esim. lapsen surua. Kun lapsi järkyttyy, jos hänelle kykenee olemaan läsnä: todella katsomaan ja kuuntelemaan, oppii näkemään miten lapsi oikeasti reagoi aikuisen mielentilaan.
Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän elää hetkessä. Jotta häneen saa yhteyden, on itsekin palattava nykyhetkeen. Jos opimme olemaan läsnä hengitystämme seuraten, voimme omistautua lapsen katsomiselle, sadun lukemiselle tai pelaamiselle yhä uudelleen. Kyky olla läsnä siinä, mitä kulloinkin tapahtuu – vaikkei se olisikaan erityisen kiinnostavaa – on tärkeä yhteyteen pääsemisen kannalta pienten lasten kanssa.
Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä
Tässä ja nyt – 8. Tunteiden hyväksymisestä kuunteluun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti