Pyöräilen töistä kotiin. Oven auettua lapsi saa jakamattoman huomioni. Katson ja myös näen lapseni. Näen hymyjä ja kuulen kaikki uudet sanat. Pieni käsi vetää etusormesta katsomaan lamppua, ja sitten ihaillaan leikkisiiliä, joka on laitettu istumaan pienen omaan tuoliin. Höpötys on ihan katkeamatonta. Joistain sanoista saa selvää, jos oikein tarkkaan kuuntelee.
Vähän ajan päästä asettaudun sohvalle. Entisessä elämässäni en koskaan istunut sohvalla. Ja olin siitä ylpeä. Sohva oli vain sisustusesine. Nyt olen erityisen iloinen siitä, että sen jälkeenkin kun palasin töihin, olen ehkä neljää päivään lukuun ottamatta maannut sohvalla aina kotiin tultuani.
 |
| Моя Мелочь:) | My Meloch:) by eXage, on Flickr |
Annan maailmalle aikaa asettua mielessäni ja rauhoitun. Olen vain tässä ja nyt, samalla annan lapsen kiipeillä päälläni. Tunnustelen miltä keho tuntuu sohvaa vasten ja missä on kolotuksia, paineen tai kivun tunteita. Mietin mitä minulle kuuluu ja päästän irti näistä tuntemuksista. Lapsi kiipeilee päälläni ja tunnustelen sitä miltä lapsi tuntuu minua vasten. Saan nauttia yhteenkuuluvuudestamme.
Suosittelen sohvalla makailua kaikille!
”Loppukevennyksenä” CentreForumin ohjeet taaperon vanhemmille – (ja omat kommenttini):
- Lue lapselle joka päivä 15 min (lapsi ”lukee” meillä kyllä vanhemmalleen)
- Leiki joka päivä lattialla 10 min (varmaan sohvakin lasketaan?)
- Keskustele 20 min (ilman TV:tä) (keskustelu on aika haastavaa alle 2 veen kanssa…)
- Suhtaudu lapseen myönteisesti ja kehu häntä (tätä ei varmaan voi tehdä liikaa)
- Anna lapselle ravinteikasta ruokaa (Lapsen varmaan pitäisi syödäkin kaikkea? Aina ei kyllä maistu…)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti