Tee työtä jolla on elämän tarkoitus

Millainen on hyvä työ tai paras ura juuri minulle? Entä mikä on elämän tarkoitus? Voiko nämä yhdistää? Paljon kysymyksiä, jotka vaativat tietoisia päätöksiä, ja niistä päästään myös läsnäolon tarpeeseen. Kauniissa metsässä vaeltelu meni työelämän pohtimiseksi.

Nuuksion retkellä oli parasta seuraa, hyviä ystäviä kaksin kappalein. Harhauduimme pahasti suunnilleen ensimmäisessä polunhaarassa, mikä on meidän paljon yhdessä luonnossa liikkuneelle kokoonpanolle hyvinkin tyypillistä. Amatöörit. Olimme niin innostuneita kulkemaan kauniin kovaa virtaavan joen alajuoksua, että suunta hukkui ja rämmimme kosteassa loppusyksyn metsässä takaisin polulle yli 40 minuuttia. Sitten ei enää huvittanutkaan liikkua minnekään.

Lepotaukoa laavulla seurasi pieni pyrähdys muodon vuoksi toiseen, alun perin suunniteltuun suuntaan. Palasimme takaisin samalle laavulle ja pääsimme päivän tärkeimpään asiaan: hyviin eväisiin. Käydyt keskustelut niitä syödessä työstä ja sen merkityksestä jäivät mieleen pyörimään ja ansaitsevat tulla blogiin kirjatuiksi.

.:Työn tarkoitus ei ole elämän tarkoitus:.

Määrittelimme laavun leirinuotiolla työelämää. Pohdimme sitä, mitä kukin kanssavaeltaja haluaa työltään. Jokainen meistä on nähnyt jo vuosia raakaa työelämää ja todistanut itselleen ja muille mihin pystyy. Puhuimme siitä, mitä työltä haluamme. Välillä tuntuu siltä, että pitäisi hakea uutta ja etsiä uusia mahdollisuuksia. Mitä jos näin onkin hyvä? Juuri tässä työssä näiden asioiden parissa voi ihan hyvin olla hyvä. Entä jos se riittää ja kelpaa?

Harhaanjohtanut joki

Onko elämää muuallakin kuin töissä? Kysyin vaellusseuralaisilta, voiko olla niin, että työn ei tarvitsisikaan olla elämän tarkoitus? Jos se olisikin jokin muu, mihin purkaa itseään tai mistä saada se tarkoitus. Se voi olla niin yksinkertaista. Työtä tehdään tietty tuntimäärä viikossa ja sitten loppuajan voi omistaa ihan mille vain haluaa.

Mistä elämän merkityksen tai tarkoituksen löytää? Tätä on Pientä elämää etsimässä-blogissakin mietitty. Marikka Bergman kirjoittaa:

Matka kohti merkityksellistä elämää alkaa armollisuudesta itselle: omien toiveiden ja rajojen tunnistuksesta. Missä haluan olla mukana, missä taas en? Mistä juuri minä löydän elämääni merkityksen ja tarkoituksen.

Entä jos ei saavuttaisikaan kaikkea, vaan vain osan?

Entä jos pysähtyisikin elämään tätä hetkeä, eikä aina kurkottelisi eteenpäin?

.:Mielekäs työ ja mielekäs elämä:.

Itselle ja elämäntilanteelle sopiva, mielekäs työ kuulostaa hyvältä. Se voisi tuoda elämään tasapainon tunteen. Oletko miettinyt sinulle mielekästä työtä sen verran, että tiedät kuka se on, joka haluaa muutosta työhönsä? Haluatko itse vai haluaako äitisi? Kenen todellisuudesta nämä vaatimukset ovat peräisin? Haluatko itse vai haluatko siksi, että naapurillakin on näennäisen hieno ura? Kaikki retkellä mukanaolijat tiedostivat tarpeen pohtia näitä kysymyksiä tarkemmin.

Uran vastapainona pidetään downshiftaamista. Minulla on siihen kaksijakoinen suhtautuminen, aivan kuten Veera Luoma-Aholla: Downshiftaaminen on joskus virhe. Kaikesta hänen sanomastaan en ole samaa mieltä, mutta tästä Hesarin kolumnin kohdasta kyllä:

.. voisi muistuttaa siitä, että työuralla eteneminen voi olla merkityksellistä, luovaa ja mielekästä. Esimiesasemassa maailmaa voi yleensä muuttaa enemmän kuin yhdessäkään vapaaehtoistyössä. Itsenäisyyttä, vapautta ja riippumattomuutta voi saada myös vaikka perustamalla yrityksen tai pitämällä huolta omista rahoistaan.

Voiko olla niin, että hienoa uraa ja hyvää elämää ei ole olemassa yhtä aikaa? Kyllä on, päätimme, jokaisen pitää vain määritellä ne itselleen. Tärkeää on hyväksyä niiden muuttuva luonne. Se mikä on nyt hyvä, ei ehkä enää toimi muutaman vuoden kuluttua.

.: Päätöksiä ei tarvitse tehdä:.

Ajatus kuitenkin kalvaa, että riittääkö tämä tässä ja nyt uraksi ja elämäntehtäväksi? Pahinta on jos huomaa kymmenen uravuoden kuluneen ja kaiken ajan menneen johonkin mitä ei miellä tarkoituksen mukaiseksi. Usein sanotaan, että työssä vietettyä aikaa katuu, jos se tapahtuu perheen kustannuksella. Downshiftaus- ratkaisuiden vaarana kuitenkin on, että ura katkeaa kotona olemiseen tai työajoissa pysymiseen. Uralle ei ole välttämättä paluuta, jos on muutaman vuoden downshiftannut.

Fakta on se, että vain muutos on pysyvää. Päätöksiä tehdessään on aina lohduttauduttava sillä, että päätös tehdään tässä ja nyt. Siinä on käytössä tämän hetkinen paras tieto ja tunne. Tilanne muuttuu joka tapauksessa, mutta paremmin ei olisi voinut päättää. Päätöksen tekoa parempi ratkaisu on olla tekemättä päätöstä. Pysähtyä elämään tätä hetkeä tässä ja nyt.

Ne eväät laavutulilla

Laavulla tulen ääressä oli ihanaa. Tulvivat syysojat olivat hienoja pyörittäessään syyslehtiä. Umpimetsästä rämpimästä päästyämme polku oli helppokulkuista. Metsä odotti jo pakkasta ja lunta. Luonto muuttuu, kaikki muuttuu. Välillä aurinko pilkisteli ja ilahdutti koko seuruetta, vaikka meillä oli lopuksi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia siihen mikä on työn ja elämän tarkoitus. Parempi elää ja olla läsnä tässä ja nyt, se riittää.