Minä olen sukua hevosille

Hevosten hengitys höyryää pakkasessa.

Pieni vahva hevonen sallii minun kiivetä selkäänsä.

Se on samalla täynnä voimaa ja äärimmäisen herkkä.

Kävelemme kentällä, liike on tuttu lapsuudesta saakka.

Jokainen pieni painon siirto saa aikaan vastauksen hevosen liikkeessä.

Pyydän ja saan juuri ansaitsemani mukaan.

Lasken mielessäni 5-4-3-2-1 siihen kohtaan siirtyessä, missä muutan tempoa 

tai pysäytän. En tee mielestäni muuta ja hevonen toimii. Olemme yhtä.

Kehoni hakee koko ajan optimaalista, pienintä liikettä, joka tehoaa ja saa 

hevosen toimimaan haluamallani tavalla. Jos siirrän painoa liikaa tai vedän 

enemmän ohjasta kuin on tarpeen, hevonen ylireagoi.

Silmälasit menevät huuruun.

Käsiä voi välillä lämmittää satulan alla.

Harja hulmuaa, kun siirrymme tölttiin.

Haen tasapainoa.

Kokeilen pyytää vielä vähemmän.

Merkit ovat hyvin pieniä. Hevonen vastaa niihin täsmällisesti.

Ajattelemme samaa ajatusta.

Liikkuminen on keveää.

Vuosien työn tuloksena liikkeet ovat selkäytimessä ja tulevat sieltä tiedostamatta.

Aina ei ole ollut niin ja aina ei edelleenkään toimi.

Olen joskus yhtä vahvan eläimen kanssa. Se on opettajani.

Hesturinn by Michał Sacharewicz, on Flickr

PUNAINEN HEVONEN

Musta, värien äiti,

asui joen pohjukassa

tummien vesien perällä.

Musta, värien äiti,

asui mullan uumenissa

kaikkien kukkien perällä.

Menin minä mustan luokse.

ostin punaisen hevosen

tultahulmuavan hevosen

ajelin punaisen päivän

punaisten virtojen lomitse

punaisia teitä pitkin.

~ Sirkka Selja

Oletko tänään paikalla?

S  T  O  P by Sprengben [why not get a friend], on Flickr

"Mistä etsisin valaistumista?   
"Täältä"
"Koska se tapahtuu?"   
"Se tapahtuu parhaillaan"
"Miksi sitten en koe sitä?"    
"Koska et katso"
"Mitä minun pitäisi katsella?"    
"Ei mitään, katsele vain"
"Katsele mitä?"    
"Mitä tahansa mihin silmäsi osuvat"
"Onko minun katsottava tietyllä tavalla?"    
"Ei. Tavallinen tapa riittää"
"Mutta enkö minä aina katso tavallisella tavalla?"   
"Et"
"Miksi ihmeessä en?"    
"Koska katsellaksesi sinun täytyy olla paikalla. Enimmäkseen olet jossain muualla"

~ Anthony de Mello 

Viikon suurimmat aarteet

simplicity by AlicePopkorn, on Flickr

Asiaa ei taas oikein tunnu blogiin asti olevan. Yritetään perinteistä kiitollisuuslistausta menneelle viikolle. Se on parempi kuin ei mitään.

Olen kiitollinen

… terveydestä, jo yli kolme kuukautta ilman flunssaa. Loisto!

… pienistä hetkistä salaisuuksia ja tarinoita kertoen pieni sylissä.

… siitä, että osaan antaa erinäisten kokeilujen mennä, enkä väkisin jatka.

… kahdesta ratsastuskerrasta tällä viikolla.

… reippaasta ulkoilusta huolimatta kovasta pakkasesta.

… hyvästä risotosta.

… olemisesta oman ärsytyksen kanssa. Kai siitäkin jotain oppii.

… kivoista suunnitelmista lähiviikoille.

… todella tuntuvasti pidentyneestä päivästä!

Mistä sinä olet kiitollinen?

Rauhallisen hetken viettopaikka

Millainen on hyvä harjoittamispaikka? Missä voi olla läsnä? Miten uudistaa itseään elämän pyörteessä? Tänään iloksenne jälleen pieni ote Robin Sharman kirjasta Munkki joka myi Ferrarinsa.

Tärkeintä on löytää sellainen paikka, jossa todella on hiljaista – ja kaunista.”

”Kauniit kuvat lohduttavat kiusattua sielua”, totesi Julian syvään huokaisten.  Parasta olisi, jos voisit nauttia kauneudesta erityisessä tilassa, joka olisi oma Hengen Pyhättösi.”

Tärkeintä on varata uudistumiselle tietty tila, joka odottaa hiljaisena saapumistasi.

Tämän erityisen kodin paikan lisäksi, myös luonto olisi hyvä pitää lähellä. Kirjassa todetaan myös:

Jos suinkin mahdollista, vietä joka päivä hieman aikaa luonnossa. Pieni kävelymatka metsän halki tai muutama minuutti takapihan tomaattiviljelmää hoitamassa riittävät jo kytkemään sinut yhteyteen sisälläsi uinuvan tyyneyden lähteen kanssa. Luonnon helmassa oleminen virittää sinut myös kuuntelemaan oman korkeimman minäsi loputonta viisautta.

The view of Henry James' Garden at Lamb House, Rye by UGArdener, on Flickr

Ei kovin vaikeaa? Sanoisin jopa yksinkertaista!

Lue omasta (jo muuttuneesta) istumispaikastani ja sen rakentamisesta:

Oma huone, osa 1.  

Oma huone, osa 2.

Jos uuden vuoden lupauksiisi kuuluu kodin viihtyvyyden parantaminen muista blogin kirjoitussarja kodin tekemisestä tietoisemmaksi ympäristöksi:

Wabi-Sabi

Wabi Sabi I: Alku 
Wabi Sabi II: Alun jatko 
Wabi-Sabi III: Keskikohtaa ennen 
Wabi-Sabi IV: Keskikohta 
Wabi-Sabi V: Keskikohdan jälkeen 
Wabi-Sabi VI: Keskikohdan jälkeen eteenpäin
Wabi-Sabi VII: Kohden loppua 
Wabi Sabi VIII: Ennen loppua 
Wabi-Sabi IX: Lopussa

Innostuitko?

Kuka on isäntä?

You are the master and your mind is your servant.

~ Mooji

Cherry Blossoms by Jeff Kubina, on Flickr

Pieni papukaija

Päivänä eräänä jalkani olivat – yllätys yllätys – urheilusta tavallista jäykemmät. Olin tuskissani ja huokailin kuuluvasti rappusia kiivetessäni. Pieni kirkas ääni kuului keittiöstä: Tulitko äiti hulluksi? Niin, olen aika usein tainnut manailla ja huokailla milloin mitäkin, sanoen, että tulen hulluksi.

Pieni kuuntelee ja tarkkailee meitä herkeämättä. Hän oppii yllättävän paljon matkimalla ja ottamalla meistä esimerkkiä. 

Miten puhun puolisolleni, komennanko vai pyydänkö? Mitä ja minkälaisella ruokahalulla meillä syödään, millainen kehon kuva ja malli minulla on? Miksi minä käyn jumpassa? Onko meillä rahaa? Kuinka paljon nukutaan? Miten suhtaudun siihen, että pähkinät pyörivät kokatessa ympäri keittiön lattiaa? Miten ilmaisen väsymystäni?

Aikuinen saa takaisin omalla mitallaan. Pieni on kuunnellut sanakäänteet ja äänenpainot tarkkaan. Komennot ja kehotukset ovat nuotilleen samat. Käytös ja teot tarttuvat kuin kieli talvella rautakaiteeseen.

Meille ainakin sattuu ja tapahtuu. Vastoinkäymisiä ei voi välttää, mutta siihen voi vaikuttaa miten niihin suhtautuu.

Minulla on ajatus, että sillä miten aikuinen ilmaisee itseään päivän aikana ns. tiukoissa tilanteissa, kun lapsi ei halua tehdä jotain pyydettyä, on suuri merkitys. Toisin sanon, luomme yhteiselomme sillä meneekö hermo heti ja alammeko huutaa, vai pysymmekö keskustelevalla linjalla selittäen kärsivällisesti esim. syy- ja seuraussuhteita. Tähän on syytä kiinnittää huomiota, miettiä arvojaan ja tehdä tietoisia valintoja siitä miten lasta kohtelee.

woodland animals by merwing✿little dear, on Flickr

Tässä uutisessa kerrotaan miten moraalikin siirtyy matkimalla. Omatunnon pistos jäljittelee vanhemman reaktiota niin väärin parkkeeraamiseen kuin valkoisiin valheisiinkin. Vanhemman todellisuus vaan vääjäämättä siirtyy lapsen todellisuudeksi. Sen laatuun on syytä kiinnittää huomiota. Mitä haluan lapseni elämänarvojen olevan?

Tapa miten elää ja miten suhtautuu kaikkeen eteen tulevaan, tarttuu kovin helposti meillä asuvaan pieneen papukaijaan. Pieni ottaa mallia kaikesta. Vanhemman on hyvä tiedostaa omat reaktionsa ja tarpeen mukaan muuttaa näitä.

* * *

Tilanteissa voimme usein kiivastua tai voimme lopettaa ja katsoa selkeämmin omaa intensiivistä reaktiotamme tuolla hetkellä. Voimme itsestämme huolimatta katsoa tilannetta – Miksi tunnen niin vahvasti tässä tilanteessa? Mihin tämä minut vie, jos jatkan kuten nyt? Mitä vaihtoehtoja minulla on?

Syyllisyyteen, häpeään, uskollisuuteen, velvollisuuteen tai vastuuseen perustuvia vetoomuksia käytetään lasten manipuloimiseksi ja painostamiseksi. Niiden avulla lapsi saadaan noudattamaan äänettömiä käytösmalleja, mikä jättää lapselle hyvin vähän tilaa ilmaista omia tunteitaan ja tarpeitaan.

Lähde: Jokapäiväiset ilonaiheet: vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirja

Kaikkein onnellisin

Matthieu Ricard on munkki ja molekyyligeenitutkija, joka toimii Dalai Laman tulkkina. Hän taisi olla mukana Suomessakin 2011, kun itse olin kuuntelemassa. Ricard on todistetusti maailman onnellisin mies. Mitä se tarkoittaa?

Tutkijat ovat huomanneet tämän 66-vuotiaan mielenhallinnan olevan uskomaton ja hänen aivojensa tuottavan gamma-aaltoja tasolla, jota ei ole aiemmin mitattu. Nämä aallot liitetään tietoisuuteen, tarkkaavaisuuteen ja hyvään muistiin.

Ricard sanoo onnellisuuden avaimen olevan sen harjoittamisen taito. Onnellisuuden eteen tulee tehdä työtä. Maailmassa on paljon epävarmuutta ja katastrofeja, mutta mielen avulla niiden kanssa voi elää.

Kuva: Wikipedia

Ricardin ja monen muun yli 10 000 tuntia meditoineen aivoja on skannattu ja sen avulla on todistettu, että ne muuttuvat ja mukautuvat kaiken aikaa. Pitkään meditoineilla on aivojen vasemmalla puolella paljon positiivisia tuntemuksia ja oikea puoli aivoista, joka hoitaa negatiivisia asioita, on pienentynyt.

Pienikin hetki meditaatiota aiheuttaa jo muutoksia ja kannattaa!

Tämä munkki pitää hyvän elämän elämistä ja myötätuntoa käytännöllisenä reittinä onneen. Kyse ei ole niinkään uskonnosta. Ricard kehoittaa perehtymään aiheeseen, ja kokeilemaan itse tätä mielen tiedettä.

Lähde: Buddhist Broadcasting Network

* * *

Aktiivinen tekeminen ja harjoittaminen tuovat onnea. Tähän tulokseen Onnellinen Nyt kirjassakin päädyttiin. Lue lisää:

Titti Holmer: Onnellinen nyt

Onnellinen nyt: 1. Johdanto 
Onnellinen nyt: 2. Muodollisesta harjoittamisesta onneen? 
Onnellinen nyt: 3. Havainnointia koko keholla 
Onnellinen nyt: 4. Harjoittamismuotojen yksityiskohdista
Onnellinen nyt: 5. Tunteiden kanssa elämisestä 
Onnellinen nyt: 6. Tunteiden viljelystä 
Onnellinen nyt: 7. Ajatusten viljelystä
Onnellinen nyt: 8. Ennen kun toimit 
Onnellinen nyt: 9. Tavoitteita kohti
Onnellinen nyt: 10. Kutsumuksen löytäminen

Valosieppari

Ajattelin kertoa mitä siitä projektista tuli, johon kävimme keräämässä oksia ja muita luonnon aarteita viime viikonloppuna.

Pieni on ollut pimeydestä jo muutaman kuukauden huonona ja kysellyt miksi on pimeää. Siksi päätin, että nyt kun aurinko vähän välillä näkyy, voisimme tehdä auringonvalosiepparin. Siihen haettiin metsästä viikonloppuna pieniä, kauniita luonnonkappaleita.

 

Homma alkoi laittamalla ihan vähän ensin vettä (1/3 täyteen) jäätymään kakkuvuokaan. Sitten siihen lisättiin luontokoristeita.

Niiden päälle laitettiin taas vettä ja annettiin jäätyä seuraavaan päivään. Pieni kävi kokeilemassa olisiko se jo jäätynyt. Kiitos kovan pakkasen jäätyminen oli nopeaa.

Viimeiseksi yöksi laitettiin sitten vuoka ihan täyteen vettä.

Lopputulos irrotettiin varovasti ja ripustettiin sieppaamaan kaikki auringonsäteet talteen ja monistamaan ne. Valosieppari houkuttelee ja heijastaa valoa pääovellamme. 

Tätä helppoa hommaa voi kokeilla näillä pakkasilla vaikka heti tänä viikonloppuna!

Soturin uskontunnustus

Ngauruhoe Rise by Astronomr, on Flickr

Ei ole minulla vanhempia: Minä teen taivaasta ja maasta vanhempani. 
Ei ole minulla kotia: Minä teen tietoisuudesta kotini. 
Ei ole minulla elämää eikä kuolemaa: Minä teen hengityksen rytmistä elämäni ja kuolemani. 
Ei ole minulla jumalallista voimaa: Minä teen rehellisyydestä jumalaisen voimani. 
Ei ole minulla keinoja: Minä teen ymmärryksestä keinoni. 
Ei ole minulla salajuonia: Minä teen luonteestani salajuoneni. 
Ei ole minulla ruumista: Minä teen kestävyydestä ruumiini. 
Ei ole minulla silmiä: Minä teen salamanvälähdyksestä silmäni. 
Ei ole minulla korvia: Minä teen herkkyydestä korvani. 
Ei ole minulla jäseniä: Minä teen ripeydestä jäseneni. 
Ei ole minulla strategiaa: Minä teen toiminnasta, jota "ajatus ei varjosta" strategiani. 
Ei ole minulla suunnitelmaa: Minä teen "tartu tilaisuuteen" suunnitelmani. 
Ei ole minulla ihmeitä: Minä teen oikeasta toiminnasta ihmeeni. 
Ei ole minulla periaatteita: Minä teen sopeutumisesta kaikkiin olosuhteisiin periaatteeni. 
Ei ole minulla taktiikkaa: Minä teen tyhjentymisestä ja täyttymyksestä taktiikkani. 
Ei minulla ole kykyjä: Minä teen oivalluksesta kykyni. 
Ei ole minulla ystäviä: Minä teen mielestä ystäväni. 
Ei ole minulla vihamiehiä: Minä teen piittaamattomuudesta vihamieheni. 
Ei ole minulla asepukua: Minä teen hyväntahtoisuudesta ja oikeamielisyydestä asepukuni. 
Ei ole minulla linnaa: Minä teen järkähtämättömyydestä linnani. 
Ei ole minulla miekkaa: Minä teen itseni poissaolosta miekkani. 

~ Tuntematon samurai 1300-luv. (Ralph Blum, Riimujen kirja, Tammi 1989)

* * *

Tämä runo on minulle tällä hetkellä merkityksellinen. Mitä pidit?

Ihmisen kallein aarre

Tässä päivän opetus aarteesta, joka on peräisin Robin Sharman kirjasta Munkki joka myi Ferrarinsa. Meillä on vain tämä yksi elämä tuhlattavana. Ymmärrätkö, että aikaa, tätä hetkeä ei saa takaisin? Aika on ihmisen kallein aarre.

’No mitä se kiiltelevä, kultainen sekuntikello sitten oikein edustaa?’

”Se symboloi ihmisen kalleinta aarretta, aikaa.”

’Entä myönteinen ajattelu ja tavoitteiden saavuttaminen ja itsensä hallitseminen?”

”Niillä ei ole mitään merkitystä, ellei ihmisellä ole aikaa. ”

.:Tiimalasi:.

Kirjassa kerrotaan heimosta, jonka kaikille lapsille annetaan kuusivuotislahjaksi tiimalasi.

Heimolaiset kertovat: ”Vaikka emme omista mitään ja elämme yksinkertaista ja oleelliseen keskittynyttä elämää, kunnioitamme aikaa ja kiinnitämme huomiota sen kulumiseen, nämä pienet tiimalasit muistuttavat meitä jatkuvasti omasta kuolevaisuudestamme ja siitä, miten tärkeää on elää jokainen päivä täydesti ja tuotteliaasti samalla, kun toteuttaa elämänsä tarkoitusta.”

Chau número tres by photographer padawan *(xava du), on Flickr

.:Oletko aikatietoinen?:.

”Silti niistä sadoista toimista, joihin kulutat aikaa, vain 20 prosenttia tuottaa todellisia ja pysyviä tuloksia. Vain 20 prosenttia tekemisistäsi vaikuttaa elämäsi laatuun.

Panosta kaikki aikasi merkityksellisiin tekoihin. Valaistuneet ihmiset panevat asiat tärkeysjärjestykseen.

”’Ajan tappaminen’ on varsin osuva sanonta. On toki inhimillistä pyrkiä tekemään miellyttäviä asioita vastenmielisiltä tuntuvien sijaan. Kuten jo aikaisemmin sanoin, maailman tuotteliaimmat ihmiset ovat kuitenkin kehittäneet tavan tehdä asioita, joista vähemmän tuotteliaat eivät pidä – siitä huolimatta, etteivät he itsekään nauti niiden tekemisestä.”

This is your life and it is ending one minute at the time.

~Elokuvasta Fight Club

Lue myös osuva Leo Babautan bloggaus: Zenhabits: When You’re Feeling Self-Doubt & a Lack of Motivation

Vihdoinkin!

Nyt saatiin lunta! Olimme pitkällä kävelylenkillä läpi lähimetsien. Maisema oli ihan erilainen. Vaikka viheriöivä metsä on ollut ihan kaunis, siihen alkoi jo kyllästyä. Näin on hyvä.

Keräsimme tällä kertaa aarteita kierroksellamme. 

Löysimme kanervia, talven törröttäjiä, keppejä, joissa on jäkälää, saniaisen jämiä, käpyjä ja kuusen pudottamia kasvannaisia. 

Hienoja muotoja ja värejä oli vaikka kuinka paljon erilaisia, kun aloimme niitä kerätä. Pussi oli kotiin tullessa ihan täynnä. Se selviää aikanaan mihin näitä aarteita käytetään.

 Pieni sai ensimmäiset pyllymäet, vaikka luisto ei parin millin lumella vielä ollut kovin hyvä. 

Bongasimme tipun ja hienoja jääpuikkoja vallihaudassa.

Kiipesimme korkeimmaille kalliolle ja aurinko tuli meitä morjestamaan ihan pieneksi hetkeksi.

Olen kiitollinen

…tämän päivän metsäretkestä.

…hiljaisista päivistä.

…siitä, että olemme olleet pitkään terveitä.

…suunnitelmista ja siitä, että ne eivät olet sitovia.

…yrityksistä mennä aikaisin nukkumaan.

…yhteisestä ymmärryksestä ja pyrkimyksestä ymmärrykseen.

…talvesta! Lumi toi hurjasti valoa.

Miten oma viikonloppusi meni ja millaisia kiitollisuuden aiheita sait?

Kerrataan taas

Lue: Hallitsijan kolme kysymystä

Mitä tapahtuu meditoidessa?

Viimeksi blogissa oli leijona mainittu, tänään on toinen kissaeläin vuorossa. Seuraa suuria paljastuksia eräästä istumissessiostani. Ilta”meditaatio”ssani tapahtui jännittäviä.

Pitkin nettiä olen lukenut kirjoituksia koka alkuviikon. Moni oli nukkunut huonosti sunnuntain ja maanantain välisen yön. Niin minäkin. Johtuu varmaan jostain tolteekkikuninkaiden vihasta. Tiedä häntä, mutta nukuin hyvin hyvin vähän.

Päivällä oli jo väsyttänyt paljon enemmän kuin tavallista, mutta illalla lasta nukuttaessa vasta nukuttikin. Nukahtelin istuessani ihan koko ajan. Niille, jotka eivät muista, tiedoksi, että istun tuijottamassa seinää, eli meditoin aina lapsen nukkuma-aikaan.

Istumisesta ei tullut yhtään mitään. En enää edes yrittänyt olla laskematta hengityksiä. Ja silti yllätin itseni istumassa silmät koko ajan kiinni. Yritin uudestaan: silmät auki, vaan istu, katso, laske, sisään, ulos. Korjasin sadatta kertaa rankaakin suoremmaksi.

Nukahtelu alkoi ottaa päähän. Ei sillä, että se olisi kovin harvinaista, mutta tänään siitä en pääsyt millään eroon.

Avasin taas silmät. Sitten vaan päätin: keskity! Nyt istut vaikka kuinka väsyttää.

Huokaus.

Sain keskityttyä hetken ja jopa ”musta piste”, ”katsoja”, tuli näkökenttään melkein pimeässä huoneessa.

Jalat olivan jo ihan puuduksissa. Huusin lisää tahdonvoimaa. Älä nuku!

Kas sitten - tadaa - näkökentässä oli yhtä äkkiä kultainen tiikeri!!! Se karjui sen kuuluisan elokuvaleijonan tavoin, mutta ilman ääntä.

Golden Tiger with Fractalius Eyes by thegift73

Kultainen tiikeri. Anna mun kaikki kestää.

Yritin keskittyä, älä nuku. Älä näe tiikereitä. 

Kuten arvata saattaa kultainen tiikeri tuli pari kertaa takaisin.

Voi luoja...

Kultainen tiikeri.

Okei, aika mennä nukkumaan.

* * *

Niin ja se vastaus otsikon kysymykseen: Mitä tapahtuu meditoidessa?: ei mitään. ei yhtään mitään.

Lue lisää:

Kuin kallio

Palaaminen

Meditaatiosta

- Istutaan
- Istuessa vain hengitetään:
- Hengitetään ulos
- Hengitetään sisään 

Kehon ja mielen viisaus 4. Ei mitään

Kehon ja mielen viisaus 2. Meditaatio ei sovi heikkohermoisille.