Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä

Tässä ja Nyt kirjan ajatukset ovat tänään meissä ihmisissä ja meidän välisissä suhteissa. Siitä päästään myös minään ja sen varjoon. Milloin olemma vapaita?

Vaikka sen järjellä voi käsittää, on sen eläminen vaikeampaa. Miten antaa armoa arjessa edellä töppäilijöilleen? Ajatukset tekevät meidät erillisiksi. Ne kertovat kuka minä olen ja kuka sinä olet. Se, kuten muutkin käsitteet, tekevät sattumanvaraisia rajoja asioiden välille, jotka ovat toisiinsa yhteydessä ja toisistaan riippuvaisia.

Kun harjoitamme ja otamme etäisyyttä ajatuksiimme – näemme niiden tulevan ja menevän – opimme näkemään piirtämiemme rajojen keinotekoisuuden.

Kun samastuminen omiin ajatuksiin ja käsityksiin vähenee, kykenemme näkemään, miten kaikki on yhteydessä kaikkeen. Biologit puhuvat ekologisista järjestelmistä ja fyysikot aineesta ja energiasta. Istuessa tarkkailemme itse asiassa sitä, miten ajatuksen synnyttävät erillisyyden tunnun. Kun keskittymiskykymme hieman kehittyy, koko maailma alkaa tuntua elävämmältä, ja kaikki tuntuu olevan yhteydessä kaikkeen.

Burano by trinchetto, on Flickr

 .:Minäkäsitys syntyy aina uudelleen:.

Tietoinen läsnäolo auttaa ymmärtämään, että kaikki roolit ja ominaisuudet ovat vain käsitteitä. Jopa minäkäsityksemme muodostuu aistihavaintojen kautta. Kun järjestämme aistihavaintojamme kokemuksiksi, mieli lisää niihin välittömästi tunnereaktion. Koemme kaiken miellyttäväksi, epämiellyttäväksi tai neutraaliksi. Tunnereaktioita seuraa välittömästi pyrkimys: haluamme eroon epämiellyttävästä, lisää miellyttävää ja olla kiinnittämättä huomiota neutraaliin. Kun koemme tällaisia tunnereaktioita yhtä uudelleen, ne jähmettyvät mieltymyksiksi, ehdollistuneiksi reaktioiksi ja luonteenpiirteiksi, jotka ovat identiteettimme rakennuskiviä.

Emme niinkään ole olemassa, vaan tapahdumme. Minäkäsityksemme syntyy aina uudelleen, kun koemme aistimuksen, havainnon ja tunnereaktion ja reagoimme tavanomaiseen tapaamme. Kun lisäämme tähän sanat ja kuvaamme itsellemme sosiaalisen roolin. Sen vahvuudet, heikkoudet ja mieltymykset muuttavat prosessin käsitykseksi jostain kiinteästä ja vakaasta. Näin minuus tapahtuu.

.:Varjo:.

Meillä jokaisella on ”minän” ominaisuuksia, jotka eivät tunnu sopivan meidän itsestämme luomaan kuvaan. Näitä persoonallisuuden piirteitä voi kutsua varjoiksi. Tietoinen läsnäolo auttaa ymmärtämään sitä miten rakennamme identiteettimme ja auttaa myös tunnistamaan ja hyväksymään nämä varjot. Jokainen toivottu ja epätoivottu tunne, ajatus ja mielikuva tulee lopulta esiin harjoittaessamme. Ja vaatii harjoitusta hyväksyä ne. Tie ei vie täydellisyyteen, vaan eheyteen. Pyrimme ystävystymään myös epätoivomiemme puolien kanssa. Se opettaa nöyryyttä ja vapauttaa. Olemme vapaita siinä määrin kun kykenemme hyväksymään oman itsemme.

Lue myös edelliset osat:

Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta

Seija Mauro

Kiitos Seijan olen alun perin kiinnostunut tietoisesta läsnäolosta. Pyysin häneltä haastattelua ja ilokseni voin nyt jakaa sen teille. Hän käyttää tietoisuustaitoja kaikessa työssään hyvin monipuolisesti. Tässä haastattelussa hän avaa tietoisen läsnäolon merkityksellisyyttä.

Mistä oma kiinnostuksesi ja tietoisen läsnäolon harjoittamisesi alkoi?

Tarkkaan ottaen en osaa sanoa mistä kiinnostus alkoi. Alkoiko se jo lapsuudessani Pohjois-karjalan vaaramaisemissa, vai kun aloitin joogan ja valmistuin joogaohjaajaksi parikymppisenä? Hyvin merkittävä käänne joka tapauksessa oli ensimmäinen retriittini zen-mestari Thich Nhat Hanhin meditaatiokeskuksessa vuonna 1999. Se lienee varsinainen alku tälle harjoittamiselle.

Mitä tietoinen läsnäolo sinulle tällä hetkellä tarkoittaa?

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen tarkoittaa ehkä eniten elämäntapaa; oman mielen tutkimista ja selkeyttämistä, omien automaattisten reaktioiden havaitsemista ja muuntamista, mielen ja kehon saumattoman yhteenkuuluvuuden ymmärtämistä. Myös sen ymmärtämistä, että kaikki olemme yhteenkuuluvuudessa toinen toisiimme ja kaikkeen olevaan.


Mindfulness on myös merkittävä osa työtäni. Ohjaan mindfulness-retriittejä yrityksissä, yhteisöissä ja erilaisille ryhmille. Opetan mindfulness perusteita avoimilla ja koulutusyhteisöjen järjestämillä kursseilla. Koulutan coacheja ja työnohjaajia ja muita ohjauksen ammattilaisia ja sisällytän ohjelmiin aina myös mindfulness- teemaa. Työnohjatessani ja coachatessani yksilöitä ja ryhmiä mindfulnessnäkökulma on aina tavalla tai toisella mukana.

Kerro vähän harjoittamisestasi.

Tärkeimmät harjoittamistapani ovat: päivittäinen jooga- ja meditaatioharjoitus, tietoiset askeleet aika ajoin arkityön lomassa, pysähtyminen aika ajoin hetkeksi vain katsomaan, kuuntelemaan, hengittämään, osallistuminen retriiteihin, oppiminen lukemalla ja keskustelemalla inspiroivien harjoittajakollegoiden kanssa.

Miten tietoisen läsnäolon harjoittaminen on muuttanut sinua tai elämääsi?

Harjoittaminen on lisännyt elämän arki-ihmeiden havaitsemisen taitoa - jo pelkkä käveleminen maan pinnalla on ihme, elossa oleminen on suuri ihme! Se on lisännyt roppa kaupalla iloa, rentoutta sekä vähentänyt arvostelun haluani - sisäinen kriitikkoni alkaa olla kovin hiljainen nykyään.

Mikä on mielestäsi tärkein syy miksi kaikkien olisi hyvä kiinnostua tietoisuustaidoista?

Hyvinvoinnin, onnellisuuden ja rauhan lisäämisen vuoksi olisi tärkeää, että ihmiset kiinnostuisivat läsnäolotietoisuuden harjoittamisesta. Kun ihmisen mieli selkiintyy ja hän herää käsillä olevan hetken ihmeeseen, hän kokee tyyneyttä ja tyytyväisyyttä ja pystyy paremmin keskittymään tehtäviinsä.

Olet muistaakseni tavannut joskus Thayn Luumukylässä, kerro joku muisto?

Olen tavannut Thayn useastikin, sillä olen osallistunut Luumukylässä kymmeniin eri pituisiin retriitteihin ja kursseihin. Mieliinpainuvin muisto on se, kun kumarsin hänen edessään dharmaopettajavihkimyksessäni. Kun Thay katsoi minua edessään seisovaa suomalaista niin myötätuntoisesti ja lempeästi. Ja puhui niin mieleenpainuvasti.

Ole hyvä, kerro vapaasti lisää tietoiseen läsnäoloon liittyvistä palveluistasi!

Yrityksissä ja yhteisöissä ohjaan ”työskentelyretriitejä”. Niissä osallistujat harjoittelevat mindfulness-perusharjoituksia (mm. aistien avaamista käsillä olevalle hetkelle, tietoista hengittämistä, rentoutumista ja hiljaista meditaatioita), ovat osa ajasta täydellisessä puhepaastossa ja lopuksi työskentelevät oman teemansa parissa. Ohjaan harjoitukset, hiljaisuuteen valmistautumisen, siihen laskeutumisen ja fasilitoin ryhmätyöskentelyn. Tämä on todella rautaisen tuloksellinen työskentelytapa! Sopii johtoryhmille, asiantuntijatiimeille ja muille yhteisen tavoitteen eteen työskenteleville ryhmille. Mindfulness-harjoitukset ja hiljaisuus auttavat ryhmää pääsemään suoremmin ydinkysymysten pariin ja löytämään niihin ratkaisuja - ihan kuin itsestään.

Mindfulness-peruskoulutusta toteutan tällä hetkellä Turun kesäyliopiston koulutuksena, ensi keväänä avoimena myös Helsingissä.

Mindfulness-ohjaajakoulutuksen aloitan ensi vuoden alussa.

Hyvää mf-harjoittamista kaikille!, Toivottaa Seija.

Kiitos haastattelusta!

 

Lue lisää:

Seijan kotisivut: Flowtraining.

Hidasta elämää sivun haastattelu: Oivallustarina:70-luvun downshiftaajasta tuli työelämävalmentaja

Johtaminen nyt kirja

Pakollinen pysähtyneisyys

Mikä saa sinut pysähtymään? Miten saat autopilotin pois päältä?

http://mustaheppa.sarjakuvablogit.com/

Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta

Tässä ja Nyt kirjan muodollisen harjoittamisen ajatuksia tässä lisää. Pitääkö hengityksen tarkkailussa pysyä? Mihin muodollinen harjoittaminen tähtää ja miten se tekee jokaisesta hengen vedosta mielenkiintoisen. Tietoisen läsnäolon harjoittajalla ei ole koskaan tylsää!

.:Jonkin aikaa harjoitettuasi:.

Edellisessä kirjoituksessa neuvottiin aloittamaan harjoittaminen kiinnittämällä huomio johonkin yhteen kehon tuntemukseen, kuten hengitykseen. Jos mieli tyyntyy erittäin rauhalliseksi, voi jopa irrottautua yhteen asiaan keskittymisestä ja suunnata huomion siihen mitä tietoisuudessa on selvimmin läsnä, esim. ympäristön ääniin, istuvan kehon tuntemuksiin.

Tätä sanotaan valikoimattomaksi tietoisuudeksi. Mieli saa vaeltaa, mutta nouseviin ajatuksiin ja mielikuviin tulee suhtautua tietoisesti, eikä jäädä niihin. Tämä on kuitenkin jo haasteellista harjoittamista ja todellista tietoista läsnäoloa. Jos keskittyneisyys sallii, se saattaa onnistua. Molempia harjoittamistapoja kuitenkin tarvitaan!

Lopullinen tietoisen läsnäolon harjoittamisen tavoite on oppia hyväksymään millaiset kokemukset tahansa, mutta sitä ei tarvitse saavuttaa kerralla. Tavoitteena voi olla oppia elämään tietoisesti läsnä koko ajan, mutta alkuun pääsee ottamalla muutaman tai edes yhden epämuodollisen harjoituksen päiväohjelmaan.

Jokainen voi varautua siihen, että jossain vaiheessa harjoittamista mieleen tulee miellyttäviä tai epämiellyttäviä ajatuksia tai tunteita. Joitain niistä on vaikea käsitellä.

Tietoisen läsnäolon harjoittamista tukevat monet muistuttajat, jotka kertovat omasta paikastamme elämänkehässä, muutoksen vääjäämättömyydestä sekä yhteydestämme muihin ihmisiin ja maailmaan. Muistuttajat voivat olla tietoista läsnäoloa käsitteleviä kirjoja, ohjelmia, eri perinteiden kirjoituksia tai symboleita tai uskonnollisia kirjoituksia.

 

cottage 01 by Chris Pederick, on Flickr

.:Vastalääke:.

Harjoittaminen on tehokas vastalääke ikävystymiseen. Sen sijaan, että kuvittelisi seuraavaa viihdyttävää hetkeä, voi kääntää huomion tämän hetken näkymiin ja ääniin jotka juuri nyt aistit. Kiinnostu siitä mitä on tapahtumassa. Yhtäkkiä huomaat, että aina on kiinnostavaa tekemistä! Tällä tavalla tulet tietoiseksi siitä, mitkä toiminnat edistävät tietoista läsnäoloa ja mitkä vahvistavat tiedostamattomuutta.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen eri tavoilla parantaa kykyä käsitellä tilanteita joissa tunteet ryöpsähtävät. Niin sanottu pelastusrengasharjoitus pistää takaisin huomion nykyhetkeen. Panemme vain merkille kehon tuntemukset ja toivotamme kokemuksen tervetulleeksi.

.:Seuraus:.

Vähitellen saatat huomata epävarmuuden ja muutoksen olevan helpommin hyväksyttävissä. Omanarvontunnon ja egon pönkittäminen ei enää tunnu tärkeältä, eli voittaminen tai häviäminen, kiitokset tai moitteet menettävät merkityksensä. Ajatuksia ei enää tarvitse uskoa, kun näkee niiden menevän ja tulevan. Opit hyväksymään sen mitä kulloinkin tapahtuu, mielihyvän tavoittelu ja kärsimyksen välttäminen eivät enää hallitse elämää. Voit olla avuksi läheisille, kun kyky olla läsnä ja hyväksyä heidät sellaisinaan lisääntyy.

Lue myös edelliset osat:

Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin? 
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta

Olosuhteiden kanssa olosta

Treenikerta oli opettavainen tässä eräänä aamuna. Meno tuntui spinningtunnilla tosi kankealta alusta alkaen. Olin ollut ensin flunssainen ja sitten kiireinen. Näin treeni on jäänyt melkein kaksi viikkoa väliin, lukuun ottamatta pyöräilyä ja kävelyä. Kaikki lihakset olivat ihan jumissa ja mahaankin alkoi sattua.

Kuva: IISEE

Minulla on lisäksi ajatus, etten aamuisin saa niin hyvin treeniä kulkemaan. Sekin haittasi keskittymistä. Yritin työstää kaikkia näitä ajatuksia ajatuksiksi ja pyrin palaamaan hetkeen. Pyöritin poljinta ylös, eteen, alas, taakse ja keskityin pitämään asennon oikeana. Keskityin, keskityin ja kuuntelin kiihtyvää hengitystä. Muistin retriitiltä keskustelun siitä miten jokainen istuu omien olosuhteidensa kanssa. Siinä on aina istuttava. Tilanteen kanssa on oltava. Jokainen harjoitus on aina yhtä hyvä.

Tällä kertaa idioottimainen biisi, mutta tarttuva rytmi, toi vetoapua. Sain päästettyä ajatuksista irti. Jäljelle jäi vain keskittyminen ohjaajan ääneen ja biitti, joka antoi tahdin polkimille. Näin sen kuuluu mennä! Kiitos tästä opetuksesta!

Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta

Tässä ja Nyt kirjassa päästään vihdoin sen ajatuksiin muodollisesta harjoittamisesta. Siihen, mitä meditaatioksikin kutsutaan. Suuntaa huomiosi ja mitä sitten? Mitä voi tapahtua ja mitä sille voi tehdä?

  

Aina vaan ihmettelen sitä, ettei kukaan ole koskaan opettanut minua miten keskitytään. On oltava keskittynyt hetkeen eli tietoinen omista kokemuksista, jotta voi havaita ja keskeyttää ne ajatukset, jotka aiheuttavat kärsimystä. Jos emme huomaa ympäristöämme, jäämme epäterveiden tottumusten loukkuun, tuhlaamme energiaamme osoittaaksemme olevamme ”jotain” ja vieraannumme läheisistä ihmisistä, kun emme huomaa heidän tarpeitaan.

Keskittymisen opetteleminen on linssin tarkentamista, näemme sen mihin käännämme huomiomme. Silloin näemme miten mielemme toimii ja vapauttaa itsemme mielen tottumuksista.

  

.:Huomion suuntaaminen:.

Harjoitus on valittuun huomion kohteeseen huomion suuntaamista ja sen siinä pitämistä ja siihen palauttamista. Huomion voi kiinnittää esimerkiksi seuraaviin: kynttilä, taideteos, kellon kilahdus, virtaavan veden solina, kehon tuntemus; hengitys, liikkumisen aiheuttama tuntemus, mielessä toistettava sana jne.

Epämuodollisessa harjoittamisessa huomion kohde on se, mikä on kulloinkin keskeisellä sijalla, kuten vesipisaroiden tuntu iholla suihkussa. Erilaiset kohteet voivat tuntua temperamentista tai mielialasta riippuen toisia paremmilta.

Harjoittaessa kohtuullisuus on tärkeää, liiallinen yrittäminen ja ankaruus sekoittavat pään ja estävät keskittymisen. Tasapaino löytyy yrityksen ja erehdyksen kautta.

Gilbert Cove Lighthouse by archer10 (Dennis), on Flickr

.:Kaikenlaisia kokemuksia:.

Muodollisesti harjoittaessa voi kokea seuraavia yleisiä kokemuksia:

• se on vaikeaa henkisesti ja fyysisesti

• alkaa nukuttaa – Entä jos menisi jyrkänteelle istumaan? Ehkä silmien  pitäminen alaviistoon kohdistettuna auki kuitenkin riittää.

• se on mukavaa ja rentouttavaa – ehkä joskus, mutta sitä ei kannata odottaa tai siihen pyrkiä.

• värit, äänet ja tuntemukset voimistuvat – mitä pidempi harjoitus, sitä enemmän. Mutta sekään ei ole päämäärä, toki se tuntuu mukavalta ja rikastaa elämää.

• en osaa tuntemukset – muista, että mieli tekee vain tepposiaan

  

.:Mitä sitten voi tehdä?:.

• huomioi mielen vaellus, kun se poistuu huomioin kohteesta

• suhtaudu jokaiseen hengenvetoon ja kaikkeen mieleen nousevaan kiinnostuneesti ja uteliaasti

•  koeta toivottaa kaikki mitä tulee tervetulleeksi

Istumisiin!


Lue myös edelliset osat:

Tässä ja nyt - Esipuhe

Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?

Tässä ja nyt – 2. Perusasioita

Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?

Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?  

Unohda kello!

Minun elämäni sarjakuva oli Hesarissa viime sunnuntaina jälleen hyvin blogin teemaan osuva.

Kuva: HS

Jo kauan sitten kellon pois jättäminen ranteesta sanottiin olevan stressin merkki. nykyään se ei pidä paikkaansa, koska harvalla on kello. Sen on vain korvannut tapa katsoa kelloa kännykästä. Kellon riisuminen tai kännykästä sen katsomisen välttäminen kuitenkin on ihan kannatettavaa ainakin silloin tällöin, jos se saa unohtamaan aikataulut ja kiireen.

Oletko huomannut, että syksy on jo aika pitkällä?

Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?

Seuraa lisää ajatuksia kirjasta Tässä ja Nyt. Mitä harjoittamalla saa kuntoon? Ja mitä se ei ole.

Kirjoittajan mukaan tietoiseen läsnäoloon tulisi suhtautua kuin hyvään kuntoon, jonka saavuttamiseen vaaditaan siihenkin harjoittelua. Yksi hienoimpia puolia on se, että tietoisen läsnäolon harjoittamiseen voi ryhtyä aivan niin intensiivisesti kuin meitä itseämme haluttaa. Kenelle tahansa on hyötyä siitä, että pyrkii elämään jokapäiväisessä elämässään läsnä, eli harjoittamaan epämuodollisesti. Säännölliset, toistuvat, muodolliset harjoitukset taas tarjoavat tilaisuuden havainnoida mielen harharetkiä ja miltä tuntuu olla todella läsnä.

Château Jemeppe Hargimont by ***Images***, on Flickr

Harjoittamisesta on monia harhaluuloja. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei ole:

Ñ  mielen tyhjentämistä – vaan sen huomiointia mitä mieli kulloinkin tekee, mitä ajatuksia tulee ja menee. Harjoittaminen opettaa havainnoimaan, että ajatukset ovat vain ajatuksia.

Ñ  tunteiden poistamista – vaan niiden huomioimista selkeästi ja toiminnan suhteuttamista niihin.

Ñ  elämästä vetäytymistä – vaan elämistä entistä selkeämmin huomaten kaikki elämän ylä- ja alamäet.

Ñ  autuuteen sulautumista – siihenkään ei tule takertua, jos joskus tuntuu autuaalta, se on ihan ok. Jos joskus tuntuu joltain muulta niin ei myöskään näihin ”epäonnistumisiin” tulee jäädä.

Ñ  tuskan pakenemista – vaan kykyä kokea sitä, koska harjoittaminen opettaa pidättäytymään tekemästä niitä asioita, joita yleensä teemme tuskaa lievittääksemme. Kärsimykseen reagoiminen hyväksyen tulee oppia, kamppailun ja välttelyn sijaan.

Ñ  uskontoon kääntymistä – Buddha on sanonut olevansa vain tavallinen, herännyt ihminen, mielen hoitaja, mielen kärsimyksen lieventämisen opettaja.

Seuraavassa osassa enemmän, siitä mitä harjoittaminen on.

Lue myös edelliset osat:

Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?

Värejä ja sävyjä

Viime viikon kuluessa on kiitollisuus ollut tyytyväisyyttä sujuvaan arkeen ja tavallisuuteen. Kiitos myös hitaudesta elämässäni. Näistä viikonlopun kuvista päätellen kaikki on tosi idyllistä. Mieli on ollut hetkittäin ihan musta täysin ilman syytä. Tunnistan sen ja teen työtä sen kanssa. Kiitos, että tunnistan itseni vajaavaisuuden.

Kiitos sateenkaaren ja taivaan sävyistä. Sateenkaari muuttui tuplasateenkaareksi myöhemmin.

Mielen värin vuoksi tai siitä huolimatta täällä on pompittu tyynyillä, leikitty, kuurattu keittiötä ja opeteltu uusia sanoja, paistettu pullaa ja syöty silkkaa sokeria.

Sokeria. Kiitos!

Taskulamppujen kanssa retkeiltiin missäs muualla kun lähimetsässä.

Puita. Puita. Ja lehtiä. Kiitos kivasta retkestä!

Ruoka maistui taas. Nakkispaghettia oli pakko kokeilla. Se on jo aika kuuluisa ruokalaji...

Kuuluisaa (soija)nakkiruokaa. Kiitos, että se maistui kaikille!

Koko viikonloppu on mennyt vilinässä, mutta silti rauhassa. Koska on ollut vain tämä hetki.

Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?

Tässä ja Nyt kirjan ajatusten esittely jatkuu. Miten sinä vältät olemista hetkessä? Välikommentit omiani.

Käytämme viihdettä, Tv:tä, musiikkia ja internettiä lisätäksemme piristyksen määrää, jotta välttyisimme ajatuksiltamme ja tunteiltamme. Ne eivät ole ”pahaksi” per se, sellaisenaan, mutta jos tarkkailet niiden käyttöä, saatat huomata, että ainakin toisinaan käytät niitä vain päästäksesi eroon jostain epämiellyttävästä. Ikävystyminen sinänsä sisältää tunteita levottomuudesta, ärtymyksestä, ahdistuksesta, surusta jne.

Kuinka paljon ”viihteen” kulutuksestasi on jonkin pakoilua? Itse ainakin roikun netissä usein ”vielä jotain asiaa selvittämässä”, jotta päivässä olisi taas hieman tehokkaampaa tuntua. Tai yksinkertaisesti pakoilen vaan nukkumaan menoa.

Farmhouse in Upper Slaughter, Gloucesteshire by Anguskirk, on Flickr

Erilaisten tilanteiden välttely taas voi lukita kaikenlaisiin psyykkisiin ja fyysisiin vaikeuksiin, joiden käsittelemisessä tietoisesta läsnäolosta voi olla apua. Harjoittaessa oppii olemaan sen kanssa mitä kulloinkin tapahtuu, pyrkimättä muuttamaan mitään tai pakenemaan. Kiinnitämme huomiota siihen miten asiat todella ovat. Se tarkoittaa myös epämukavuuden sietokyvyn kasvattamista. Ajan oloon vaikeita kokemuksia on yhä helpompi kestää, eivätkä ne vie voimia.

Erilaisia sosiaalisia tilanteita stressaa usein etukäteen. Hassua kyllä välillä jännittää se, ettei tunne ketään ja välillä se, että kaikki ovat tuttuja ennakkokäsityksineen. Miten helppoa se olisikaan, jos tosiaan voisi ottaa tilanteen sellaisenaan, SITTEN kun se tulee tähän hetkeen?

Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita