Mitä harjoittaminen opettaa?

Harjoittaminen opettaa selkeyttä, myötätuntoa, oikeaa toimintaa, kärsivällisyyttä, irti päästämistä, arvostelemattomuutta ja luottamusta omaan kykyyn harjoittaa. Miten se käy? Jatkan jälleen kirjan Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito ajatusten pureskelua.

Harjoittaminen muokkaa mieltä ja varmistaa, että saamme selkeyttä, opimme myötätuntoisemmiksi ja toimintamme tulee oikeanlaiseksi. Tällä oikeanlaisella tarkoitetaan eettisesti oikeaa, jonka joku on määritellyt olemaan ”tottelevaisuutta sille mitä ei voi pakottaa”. Mitään näistä luetelluista ominaisuuksista, selkeyttä, myötätuntoa tai oikeaa toimintaa ei voi kuitenkaan pakottaa, määrätä tai säädellä. Niitä voi vain harjoittaa. Esimerkiksi epäitsekäs myötätunto pohjaa tietoiseen läsnäoloon tai sen avulla syntyvään ”oikeaan ymmärrykseen” kuten buddhalaiset asian ilmaisevat.

Harjoittaminen opettaa kärsivällisyyttä. Muodollisessa harjoituksessa istutaan paikoillaan – kärsivällisesti, minkä sanotaan johtavan harjoituksen rikkaampaan ja kypsempään suuntaan. Kärsivällisyys on Jonin mukaan yksi tärkeimmistä eettisistä periaatteista. Oli kuinka oli, kärsivällisyys on minulle yksi suuri syy harjoittaa tietoisuustaitoja, koska se luo jo yksinään parempaa elämänlaatua kun koko ajan ei ole ”hermo pinnalla”. Kärsivällisyys on vaihtoehto levottomuudelle ja kärsimättömyydelle tai vihalle. Lohdullista on, että kirjassa sanotaan, että vihaa voi käyttää hyväkseen, oppiakseen, sen energian voi valjastaa palvelemaan kärsivällisyyttä, myötätuntoa, sopusointua ja viisautta. Vihan nyt voi valjastaa mielestäni palvelemaan vähän mitä tahansa, mutta näin jaloihin tarkoituksiin sen kääntäminen vaatii epäilemättä valtavasti harjoitusta. Luin jostain, että kun Gandhi murhattiin, hän kääntyi kohti tappajaansa, kohotti kätensä ja kumarsi kiittääkseen. Hän oli harjoittanut vihan hallintaa ja myötätuntoa ilmeisen riittävästi.

Searching the Ox  -  I by h.koppdelaney, on Flickr

Harjoittaminen on irti päästämistä, mikä kutsuu luopumaan takertumisesta mihinkään, käsitteeseen, asiaan, tapahtumaan, ajankohtaan, näkemykseen tai haluun. Se on päätös tietoisesti antautua nykyhetkelle ja luopua hallitsemisesta, vastustuksesta ja taistelemisesta. Tilalle tulee jotain voimallisempaa ja eheämpää, kun antaa asioiden olla sellaisia kuin ne ovat, ilman että tuntee viehtymystä tai vastustusta niitä kohtaan. Tämä koskee myös mielen takertumista näkökulmiin, itsekkäisiin toiveisiin ja haluihin. Irti päästäminen tarkoittaa, että emme enää takerru asioihin ja näemme miten olemme takertuneet mieltymyksiimme ja vastenmielisyyksiimme. Voit helposti kokeilla tätä tilanteissa joissa osa itsestä haluaa todella pitää kiinni: tuottaako irti päästäminen enemmän tyydytystä kuin takertuminen?

Harjoittaessa on tarkoitus vain tarkkailla arvostelematta kaikkea mielessä ja kehossa ilmenevää - tuomitsematta tai yrittämättä muuttaa sitä. Osa mielestä arvostelee jatkuvasti kokemuksia ja vertailee niitä, liittää niihin odotuksia ja mittapuita, jotka nousevat peloistamme. Kuvittele millaista olisi jos luopuisit kaikesta arvostelusta. Sen voi oppia harjoittamalla. Jokainen hetki saisi olla sellainen kuin se on, ei hyvä tai paha. Se olisi todellista vapautta. On hyvä tiedostaa, että arvostelua kuitenkin tapahtuu ja kyseessä ovat rajoittavat ajatukset kokemukseen liittyen. Sen tiedostaminen auttaa toimimaan selkeämmin ja olemaan tasapainoisempi, tehokkaampi ja eettisempi. Kun nimeää pitämisensä ja inhoamisensa, ja tiedostaa ne, voi toimia niiden kanssa.

Luottamuksen tunteen säilyttäminen on tärkeää tietoisen läsnäolon harjoittamisessa. Omaan kykyynsä havainnoida, olla avoin ja tarkkaavainen, pohtia kokemuksiaan, kasvaa ja oppia havainnoistaan, tulee luottaa. Muuten ei voi pysyä lujana ja jatkaa harjoittamista. Meidän tulee luottaa harjoituksen voimaan!