Liikuin pitkästä aikaa pidemmän matkaa ”fyysisesti”. Vietimme ihanan päivän mökillä. Viimeksi olin käynyt siellä lokakuussa. Tässä välissä en ihan valehtelematta ole liikkunut 30 km sädettä pidemmällä. Ihan uskomatonta, että en ole ollut MISSÄÄN sitten lokakuun kun viimeksi käytiin mökillä. Tai fyysisesti siis en ole ollut missään. Henkisesti olen käynyt tosi pitkälläkin. Ja käyn joka päivä. Niin missä? Matkalla tietoiseen läsnäoloon.
Jos et löydä onnea siitä missä olet, mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?
Zen sananlasku
Istuin mökillä rannassa yksin ottamassa aurinkoa talviteloilla olevalla laiturilla. Kuuntelin tuulta ja kilpailevia tuulikelloja järven eri rannoilla. Minulla oli rauhaa ja hiljaisuutta istua ajattelemassa ja antamassa ajatusten tulla ja mennä. Mieleen jäi kuitenkin pieni ajatus muistojen syntymisestä. Niiden syntyminen vaatii tietoista läsnäoloa.
 |
| Pitkäjärvellä muistoissa |
Ajatus lähti tarinoista, joita kuulin mökin seuduilla tapahtuneista vanhoista sattumuksista. Monella paikalla on paljon kerrottavaa sille joka kuuntelee. Tapahtumat eivät välttämättä ole kovin ihmeellisiä, mutta ne kietoutuvat oman suvun ja perheen elämään. Istuin rannassa vanhassa paikassa, jossa olemme pitkään perheenä nauttineet pienistä vapaahetkistä. Isovanhempien aikana rannassa käytiin läpi sodan tapahtumia ja juhlittiin ne unohtaakseen.
Omat lapsuuden muistot järven rannalla ovat iloisen selkeitä. Päivä vietettiin lähes kokonaan järvessä uimassa ja illalla grillattiin pienen pienellä rantagrillillä ja istuttiin lankuilla jotka oli aseteltu kivien päälle. Nykyään mökillä on grillausta varten oma mukava pieni maja, mutta silti yksinkertainen rantagrilli on pysyvässä suosiossa. Grilli on nykyään vähän isompi, mutta laudoista, joilla istutaan, ei olla päästy eroon. Niitä ei ole penkeiksi koskaan saatu aikaan rakentaa. Ruoka maistuu siellä aina parhaalta. Kaikki aistit ovat läsnä, takamus puutuu kovalla penkillä. Järvi tuoksuu vienosti mudalta ja taivas on aina niin sininen. En usko, että moni viitsisi sellaisissa oloissa laittaa ruokaa ja nauttia siitä. Me viitsitään. Paikassa on paljon muistoja. Ajattelin, että omalle lapselle on mukava saada luoda tähän paikkaan ja sukupolvien jatkumoon muistoja ja mielikuvia. Ne olisivat samanlaisia kuin omat muistoni; yksinkertaisia, tavallisia, mutta samalla väkeviä, läsnäolosta kumpuavia muistoja.
Jos et mitään ahnehdi, olet tyytyväinen kaikkeen. Jos aina tavoittelet lisää, joudut jatkuvasti pettymään.
Ryokan
Olen kiitollinen tästä pienestä matkasta. Suuri kiitos myös siitä, että olen taas terve ja minulla on voimia taas jatkaa eteenpäin oppimisen ja harjoittamisen tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti