Tietoinen läsnäolo: Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa II

Tästä temperamenttikirjoituksesta tuli niin pitkä, että julkaisen sen kandessa osassa. Edellinen osa löytyy linkistä:

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa I

Tässä siis jatkoa.

.:Uusi vauva on uusi tuttavuus:.

Jokainen vauva on omanlaisensa, mikä tekee vanhemmuudesta ainutlaatuista. Elämää ei kannata suunnitella vauvan syntymän jälkeiselle ajalle kovin tarkkaan, koska vauvan temperamenttia ei voi etukäteen tietää. Puhutaan paljon varhaisesta vuorovaikutuksesta. Kehitysympäristö vaikuttaa vauvan temperamentin kehittymiseen. Vauva oppii vanhemman kanssa vuorovaikutuksessa omaa itsesäätelyään. Se miten vanhempi suhtautuu lapsen temperamenttiin on suhteen laadulle olennaista. Minäkuva ja sosiaalinen sopeutuminen kehittyvät sellaisiksi millaisena vanhempi lasta pitää. Samalla temperamenttiin suhtautumistapa muokkaa vanhemman kokemusta vanhemmuudesta, tapaa olla vanhempi ja kasvatusasenteita. Jos varhainen vuorovaikutus on ”hyvää”, eli lämmintä, läsnä olevaa ja tukevaa, se tukee itsesäätelyn kehittymistä. Jos taas vanhempi pitää lasta ”vaikeana”, vuorovaikutus voi olla tunteetonta, kasvatusasenne vihamielinen ja lapsesta voi kasvaa aggressiivinen tai hän voi saada negatiivisen minäkuvan.

”Vaikea” temperamentti on myös mahdollisuus. Herkät lapset hyötyvät auttamisesta, eli perheen positiivinen tunneilmasto, sensitiivisyys ja sitoutuneisuus auttavat temperamenttia kehittymään. Lapsen temperamentti joko sopii tai ei sovi ympäristöön ja vanhempien temperamentteihin. Kun tämän tiedostaa, niin sitä voi tukea. Omaa hoivaamistapaa saattaa olla syytä suhteuttaa lapsen reaktioihin. Vanhemman oma temperamentti tulee väsyneenä esiin, silloin sitä voi tutkia. Ja itseään voi armahtaa, kun tietää millainen itse on.

Yotsuba; Valentine by Manic Toys, on Flickr

.:Mitä tarvitaan:.

· Kiinnostusta lasta kohtaan

· Herkkyyttä vauvan tunteita ja käyttäytymistä kohtaan

· Havainnointia: mitä lapsi puuhaa? Miten hän elehtii? Miten hän tulkitsee vanhemman aloitteet?

· Malttia ja aikaa

· Avoimuutta

· Asianmukaista ja oikea-aikaista vastaamista lapsen tarpeisiin. Anna vauvan reagoida, älä aina ennakoi tarpeita.

· Vanhemman läsnäoloa ja tavoitettavuutta (fyysinen ja psyykkinen)

· Lapsen temperamenttiominaisuuksien, toimintatapojen ja tarpeiden hyväksyntää

· Lapsilähtöisyyttä, harmonista yhteistyötä ja toimintaa lapsen kanssa. (puhutaan kiintymyysvanhemmuudesta)

o Virittyminen ja toiminnan ajoitus ja suunta myötäilee lapsen tarpeita.

o Matkiminen ja synkronoitu vuorovaikutus kannustavat lasta aloitteentekoon.

o Tunkeilemattomuus vs. läsnäolo, kumpaa lapsi kaipaa?

o Toimitaan lapsen ehdoilla ja aikataululla

o Tuetaan ja autetaan kun lapsi haluaa tehdä ”itse” ja ”näyttää”.

o Ei katkaista lapsen toimintaa tai vaihdeta huomion kohdetta väkisin

o Leikkiä ei aikatauluteta, ei tehdä sen suhteen päätöksiä, ei aseteta odotuksia, ei vertailla muihin

o Huomioidaan, että aikuinen oppii enemmän, jos antaa lapsen johtaa

Vanhemman herkkyys vaikuttaa kehitykseen. On tutkittu, että itsesäätelyyn osallistuvat aivoalueet kehittyvät sen mukaan miten herkästä vanhempi suhtautuu lapseen. Samoin lapsen kokeman ”stressin” määrän. Erilaiset lapset tarvitsevat erilaista hoivaa ja kasvatusta. On muistettava, että kaikki asiat tai tilanteet eivät ole lapsille yhtä palkitsevia. Aikuinen on vastuussa myönteisestä vuorovaikutuksesta. Lapsi kokee, että kun hänen olemuksensa tai toimintansa herättää aikuisessa ihastusta, hän on rakastettava. Tähän ei ole lisättävää!