Liiketietoisuutta

Olen tainnut jo useasti mainita, että kehon ja mielen yhteys on kiistaton. Meidät täällä länsimaisessa kulttuurissa on opetettu käsittämään ne erillisiksi. Oppiakseni omasta kehomielestäni lisää menen viikonlopuksi opettelemaan Alexander tekniikkaa työväenopistoon. Monissa tietoista läsnäoloa käsittelevissä kirjoituksissa viitataan tekniikkaan tai toisinpäin. Keskilinjasta ja sen hakemisesta puhuttiin Tietoisuustaidot kurssillakin.

Kurssiesitteestä:

”Alexander-tekniikka on käytännöllinen menetelmä, joka vaikuttaa vapauttavasti liikkumiseen, työasentoihin, hengitykseen ja äänenkäyttöön. Kurssilla opetetaan Alexander-tekniikan perusteet sekä tutkitaan niiden soveltamista jokapäiväiseen liikkumiseen ja tekemiseen. Harjoittelemalla tullaan tietoiseksi lihasjännityksiä aiheuttavista totunnaisista reagointimalleista ja opitaan valitsemaan tasapainon kannalta luonnollisempi tapa käyttää kehoa jokapäiväisissä toiminnoissa. ”

Se vähä mitä aiheesta tiedän korostaa paljon tietoisuutta, sitä miten ajatukset vaikuttavat kehoon. Tekniikka lupaa opettaa miten liikettä voidaan ohjata tietoisella ajatuksella myös arjen rutiineissa. Toivon harjoituksista olevan apua niin oman kehon fysiikan huollossa, kuin tasapainon parantamisessa ja tukea sekä harrastamilleni lajeille: ratsastukselle ja pyöräilylle. Kaikilla on kehossaan ”mustia pisteitä” jotka aiheuttavat mm. vinoutta ja virheellisiä liikeratoja. Omistani toivon viikonloppuna oppivani!



N & L by Johnson Cameraface, on Flickr

.:Lisää tekniikasta:.

Alexander-tekniikka on oppimismetodi, joka tutkii ajattelun ja toiminnan välistä suhdetta ja jossa keskeistä on kehon luontaisen tasapainon löytäminen. Tekniikka auttaa tiedostamaan oman kehon toimintaa ja sitä miten kehoaan käyttää eli kehon ja mielen välistä vuorovaikutusta. Sen avulla voi parantaa oman kehonsa käyttöä: seisomista, kävelyä, hengittämistä jne. Tekniikka edellyttää oppilaan aktiivista osallistumista prosessiin. Tavoitteena on muuttaa tottumukseen liittyviä ajattelumalleja niin, että keho voi toimia luonnollisesti. Tekniikan avulla voi muuttaa elämää ja toimintaa haittaavia tottumuksia. Kun vartalon kokonaiskoordinaatiota parannetaan, paranee myös kaikki se, mitä vartalo tekee. Koordinaation kohentuminen mahdollistaa myös sen, että tärkeät elintoiminnot kuten hengittäminen ja ruuansulatus, voivat tapahtua luonnollisemmin ja tehokkaammin.

Alexander-tekniikassa vartaloa ja sen liikkeitä ajatellaan kokonaisuutena, eikä erillisinä yksittäisinä asioina. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikessa tekemisessä etusijalla on niskan, pään, ja selän edullinen suhde toisiinsa. Jos tämä suhde on epätasapainossa, niin kehossa on silloin paljon ylimääräistä jännitystä ja kaikkeen liikkumiseen tarvitaan paljon energiaa. Kun niskan, pään, ja selän suhde on tasapainossa, koko keho pääsee vapautumaan ja liikkuminen kevenee. Koska vartalo on koko ajan liikkeessä, pitää tämän suhteen olla dynaaminen. Tämän takia puhutaankin oikeasta suhteesta tai koordinaatiosta, eikä oikeasta asennosta.

Alexander-tekniikka on sekä uuden oppimista, että oppimista pois haitallisista tavoista. Keskeistä on yllä kuvatun luonnollisen lihaskoordinaation demonstroiminen käsien välityksellä. Opettaja välittää näin oppilaalle uudenlaisia kokemuksia kehosta ja sen toiminnasta.

Yksinkertaistettuna menetelmässä on kyse:

• jonkin aktiviteetin / toiminnan havainnoinnista
• uuden, kokonaisvaltaisemman ja taloudellisemman suunnitelman tekemisestä, joka tukee kehon luonnollista olotilaa
• uuden toimintatavan toistamisesta ja omaksumisesta

Opettaja voi suuresti auttaa oppilasta, mutta hän ei voi tehdä kaikkea oppilaan puolesta. Suurimpana erona erilaisiin hoitoihin tai terapioihin on se, että oppilaalla on vastuu itsestään ja omasta kehityksestään. Alexander-tekniikassa on kaksi "työkalua", joita käytetään kehon koordinaation parantamiseen. Ne ovat opettajan kädet ja oppilaan ajatus. Opettaja ohjaa hienovaraisesti oppilasta käsillään siten, että hän saa käsityksen erilaisesta kehon käytöstä. Oppilas taas voi tietoisesti ajattelemalla olla reagoimatta vanhojen tottumustensa mukaisesti ja ohjata omaa vartaloansa vapautumaan. Pääajatus on se, että mieli ohjaa kehoa. Muuttamalla ajattelua tai mielikuvaa, myös kehon käyttö muuttuu. Eli Alexander-tekniikka onkin itse asiassa ajattelun harjoittamista!

Menetelmän kehitti F. M. Alexander luultavasti vuosina 1888–1898.

Teksti lainattu: Wikipediasta ja Jyri Lamminmäen kotisivuilta