Lisää pituutta ajattelemalla

.:Miten opin ohjaamaan kehoani?:.

Viikonlopun kurssi oli hyvä johdatus huippukiinnostavaan aiheeseen. Saman olisi varmasti oppinut kolmella yksityistunnilla, ryhmässä oli paljon odottelua. Toki se aika oli ihana käyttää vain olemiseen ja korkeintaan toisten oppimisen havainnointiin.

Alaxander tekniikkaa voi soveltaa mihin tahansa tekemiseen. Siinä muutetaan omaa tekemistä (istuminen, käveleminen, ratsastus jne.) tai ratkotaan kehon ongelmia, joita tästä tekemisestä seuraa. Se vaatii työntekoa ja on hyvä tiedostaa miksi sitä tekee. Tavoitteena on kehon tietoinen ohjaus kaikissa asennoissa ja liikkeissä ja sen toimivan kokonaisuuden huomioiminen. Ajattelu on työkalu, ajatusmallit ja mielikuvat auttavat muokkaamaan tekemistä. Itsestään selvät huonot tottumukset huomaa usein vasta muutoksen kautta, kun niistä oppii pois. Tyypillisiä haasteita ovat esimerkiksi istuessa, että alaselän mutka häviää ja seistessä, että lantio työntyy eteen.



Leonardo da Vinci's Vitruvian Man, kuva: Wikimedia Commons

.:Keskeiset ideat:.

Keskeinen käsite on inhibitio, ei-reagointi, joka tarkoittaa sitä ettei reagoi totutusti, tai on reagoimatta totutulla tavalla. Se antaa mahdollisuuden valita tietoisesti miten reagoi. Liikkeissä ja asennoissa on usein paljon ylimääräistä tekemistä. Uskomme, että vaikka istumisen pitää tuntua joltain tietyltä tai meillä on sosiaalinen malli asennosta joka on hyväksytty. Työkalu joka tähän tarvitaan on tietoisesta läsnäolosta tuttuakin tutumpi havainnointi.

Toinen keskeinen käsite on suuntaus (direction). Se on tietoinen ajatus, joka ohjaa toivottuun toimintaan. Se ei sisällä suoraa tekemistä, vain ajatuksen. Itselleni tärkeä oivallus oli, että tämä ajatus tarvitaan ennen toimintaa. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa havainnoimaan omaa toimintaa, mutta se ei riitä. Jos haluaa istua autossa ratin takana, niin ettei istu koko matkaa vinossa, tarvitaan istuutumaan ohjaava ajatus ennen kuin lähdetään istuutumaan. Tässä siis reaktiosta tulee tulla tietoiseksi ennen kuin reagoi ja toimii. Toiminta on tietoista, ei automaattista.

Seuraava käsitelty hyvin keskeinen käsite oli primäärikontrolli, jolla tarkoitetaan kaulan/niskan, pään ja selän optimaalista suhdetta toisiinsa. Se on se mistä blogissa on puhuttu keskilinjaamisena. Primäärikontrollin tulee ohjata kaikkea kehon liikettä ja asentoja ensisijaisesti. Tärkeää on, ettei puhuta asennosta koska kyseessä on muuttuva tila. Keho ei ole koskaan pitkiä aikoja paikoillaan. Tätä oikeastaan koko viikonloppu harjoiteltiin ohjaajan taitavien, todella pienillä kosketuksilla ohjaavien käsien avulla. Meidät aseteltiin istuen, maaten, seisten ja kävellen useita kertoja niin, että keskilinja oli optimaalinen. On hyvä huomioida, että pää liikkuu korvien korkeudelta, siitä alaspäin kyse on niskan ja alempana selän liikkeestä. Kun tekniikka auttaa pitenemään, puristus vähenee usein rintakehässä. Se voi johtaa vapautuneempaan äänen käyttöön. Myös hyvä hengitys vaatii, että rintaranka liikkuu ja pystyy liikkumaan.

Neljäs käsite oli epäsuora kontrolli. Myös Alexander tekniikassa on tiedostettu, että kaikkea ei voi ohjata. Kehon automaattisille toiminnoille kuten verenkierto, hengitys ja tasapaino, voi kuitenkin luoda mahdollisimman hyvät olosuhteet toimia. Ohjaus tapahtuu primäärikontrollin avulla. Jokin oma asento voi haitata verenkiertoa, ja sen voi välillisesti (epäsuora kontrolli) korjata saattamalla niskan, pään ja selän takaisin optimaaliseen keskilinjaan.

Viides ja tärkein käsitelty asia oli piteneminen ja laajeneminen. Se on vastakohta liialliselle tekemiselle, ylimääräiselle jännitykselle ja kasaan vetämiselle. Piteneminen ja laajeneminen, esim. selässä, tapahtuu automaattisesti primäärikontrollin kautta, jos sille annetaan mahdollisuus toimia.

.:Siis mitä?:.

Osa totutuista tavoista joudutaan poisoppimaan, osaan asioista pitää vain kiinnittää huomiota niitä tehdessään. Se miten nousee seisomaan tai missä asennossa istuu, on aina seurausta jostain. Kehoon voi olla varastoituna paljon jännitystä tai jopa traumoja. Meille on tyypillistä, että tiedämme miltä vaikka seisomisen pitäisi tuntua. Jokaisen oma asentoaisti ja lihasjännityksen kokeminen on kuitenkin subjektiivista, niitä ei voi verrata. Ei voida määritellä mikä on oikein tai väärin, niin että se koskisi kaikkia tai edes samaa henkilöä joka päivä.

Aistit ohjaavan meidät tähän totuttuun ja vanhaan tapaan. Mitä siis voi Aleksander tekniikan avulla tehdä?

1.       Ensin on opittava ei-regoimaan eli inhiboimaan

2.       ja sitten ajattelemaan miten reagoida

3.       ja sitten antamaan tietoinen käsky

Näin opitaan uusi tapa tehdä, esimerkiksi tervehtiä kätellen ilman, että jännittää niskaa tai laulaa rennommin.

Kehon uudet tuntemukset alkavat ohjata kokemusta. Vähitellen kurssilla esimerkiksi oppi, että istuutuessa niska ja kaula ei tee mitään, tai korkeintaan pitenee ja laajenee. Ohjaajan kädet löysivät minusta useaan otteeseen monta senttiä lisää pituutta! Taitavien käsien tarkoitus on antaa uusia kokemuksia siitä miltä keho tuntuu. Jatkossa näihin tuntemuksiin voi palata ja antaa ajatuksen tehdä työ. Ajatus, jolla liikettä ja omaa toimintaa ohjataan on hyvin pieni, mutta siinä on uskomattoman paljon voimaa.

.:Istumisesta:.

Lihasjännitys vetää meitä kasaan stressin takia tai esimerkiksi siksi, että pelkäämme. Kasaan jääminen on tyypillistä vaikka stressi tai pelon aihe poistuisivatkin. Tavoite on saada kaikki kehon osat liikkumaan ensisijaisesti ylös.

Ultimate Chair, kuva täältä

Kun istuu, muistuttaa itseään siitä, että ei tarvitse tehdä mitään. Niska pääsee ylös ja pää eteen ja ylös. Selkä pääsee pitenemään ja levenemään. Huomioitavaa on, että tämä on ei-tekemistä. Jos alkaa aktiivisesti korjata tai muuttaa istumistaan, jännittää kehoaan jostain muualta. Ajatus, ja vain ajatus on ensin pidentää ja sitten leventää. Tukilihakset voivat silti alkaa kipeytyä uudessa asennossa, koska niiden täytyy päästä vahvistumaan toimiakseen jatkossa tukena. Minulla tulivat eniten kipeäksi olkapäitä kasaan vetävät lihakset, kun ne pääsivät pitkästä aikaa pitenemään. Olennaista on liikkuvuuden kautta saatava tasapaino, kun pää liikkuu ja selkä pääsee liikkumaan.

Hyvä työtuoli estää romahtamaan kasaan. Sen avulla on helppo säilyttää piteneminen. Selkänojan tulee kallistaa istujaa hieman eteen, jotta se tukee selkää luonnollisessa asennossa. Tuolissa on hyvä olla pieni kallistus eteenpäin istuinosassa ja kontakti/ tuki myös yläselälle.