Jokainen päivä ja joka ikinen yö

 

Joka aamu, kun heräämme,

meillä on 24 täysin uutta tuntia edessämme elämää.

Mikä arvokas lahja!

Meidän on mahdollista elää niin että nämä 24 tuntia

tuovat rauhaa, iloa ja onnea itsellemme ja muille.

~ Thich Nhat Hahn

 

Viikot vilisee vilistämistään. Edellisenä viikonloppuna tehtiin suunnitelma, miten tämä viikko eletään ja sitten niin on eletty. Ihan tarkasti pilkkua myöten. Tai, no, en ollut huomioinut palkkapäivää, jonka johdosta ruokakauppaan meni huomattavasti enemmän rahaa, kuin tavallisesti. Tekisi mieli kokeilla elää vähän vähemmällä ruokamenolla, niin kuin maalla tällä hetkellä Evan perhe tekee. Olisiko siinä haastetta?

Rahasta tällä kertaa ei pitänyt kirjoittaa, vaan kiireestä. Siitä miten päivät seuraa toisiaan ja tuntuvat olevan ihan samanlaisia. Tunnistatko tunteen omassa elämässäsi? Toistan samat liikkeet joka aamu, poljen pyörällä töihin samaa reitti, illalla on vuorossa jumppaa tai ruuan laittoa, illalla samat valmistelut kun aina ja sitten sama toistuu seuraavana päivänä. Kiirekin voisi olla, jos ei olisi tarkkana, pysähtyisi hengittämään ja elämään. Sohvalle on muistettava kallistua.

 

Vanishing Points by Yogendra174, on Flickr

Jenny kirjoittaa usein samoista ajatuksista, kuin omassa mielessäni pyörii. Uusi päivä on samanlaisuudestaan huolimatta aina mahdollisuus elää. Tai elää toisin, jos niin valitsee. Joka päivä on aina uusi, puhdas lehti. Siitä voi tehdä omilla valinnoillaan juuri sellaisen, jonka haluaa.

On vain elämää. Meidän on jokaisen elettävä omat olosuhteemme sellaisena kuin ne ovat. Jos ne eivät ole mieleen, niitä on muutettava. Muuten niihin on tyydyttävä. Kaikkea ei ehkä voi muuttaa. Sairas äiti, ilkeä työkaveri tai suuritarpeinen lapsi, niidenkin kanssa on vain oltava.

Vihaaminen tai hermostuminen harvoin auttaa. Jokaisen meistä on otettava se mitä on ja iloittava, joskus vähästäkin, eikä vain tavoiteltava lisää. Kiireessä, tavoitellessa kaikki menee ohi. On taas viikonloppu ja sitten on taas maanantai. Huomaatko pysähtyä elämään tässä ja nyt?

Elämättömästä elämästä ei saa rahoja takaisin.

 

Lue vanhoja kirjoituksia kiireestä:

Kiireessä elämisestä
Kiireestä
Elämästä myöhästyy eniten se, jolla on aina kiire
You have arrived

 

Rajattomasti aikaa

Mietin miten aika riittää. Mielestäni kyse on priorisoinnista. Mutta jotta osaa priorisoida, on tiedettävä mikä on tärkeää. Siinä itse tutkiskelusta ja istumisesta voi olla apua. Asiat osaavat järjestyä itsestään, jos niille antaa aikaa.

Sitten kun tietää mikä on tärkeää, pystyy tekemään tietoisia päätöksiä ajan käytöstään. Kiireestä kärsii kaikki ja tehokas ajankäyttö kostautuu usein kuitenkin epätehokkuutena. Vain yhteen asiaan pystyy keskittymään kerrallaan tässä ja nyt.

Vähän samoja ajatuksia vanhalla herralla oli Minun Elämäni sarjakuvassa.

Kuva: HS

Aika venyy ja paukkuu. Sitä ei ole koskaan liikaa ja siitä puhutaan paljon. Ei varmaan vähiten nyt kun kellot siirtyvät kesäaikaan. Täytyy muistaa mihin päin kelloa kääntää. Tällä viikolla oli kevätpäivän tasaus ja nyt päivä on jo yötä pidempi. Vaikka kellon kääntäminen muutaman päivän väsyttäisi niin lisääntyvä valo tuo lisää energiaa.

Lue lisää:

Lapsi kaipaa aikaa aikuiselta

Elämästä myöhästyy eniten se, jolla on aina kiire

Hallitsijan kolme kysymystä

Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 20. Läsnäoloa kiireettä

Kuka ohjaa elämääsi, osa 4: Aika

Vuonna 2011, alkuvuosi

Vuorossa on blogin historian ensimmäinen vuosikatsaus menneeseen vuoteen 2011. Paljon ei ole tapahtunut, suurempia ei ole tehty, keskittyminen on ollut olemisessa. Blogin päivittymistahti on ylittänyt suunnitelmani ja kuvitelmani. Olen siitä kiitollinen, olen koko vuodesta kiitollinen. Tässä katsauksessa on yleisen höpinän ja valokuvien lisäksi myös linkkejä joihinkin kuukauden kirjoituksiin.

Tammikuussa pyörähti käyntiin jo toinen vuoteni kotiäitinä. Nautittiin toisten kotiäitien ja – lasten seurasta, ulkoilusta ja takkatulesta harva se päivä. Meillä oli lunta, voi taivas, että sitä riitti ja riitti. Usein ei ollut kerta, eikä kaksi kun koko pihan sai kolata puhtaaksi. Pieni käveli jo täyttä päätä täyttäessään vuoden. Blogi sai epätavallista sisältöä Luovan kirjoittamisen kurssilta.

Miten oma puutarha voi jäädä huomaamatta? Ja vähän vielä onnesta.
Miedosti maustettu elämä
Kaikkea sitä, mitä koskaan tulet olemaan, olet jo nyt.  

Helmikuussa oli edelleen lunta ja saunasta pääsi lumihankeen. Vierailimme kertaalleen jopa Kehä I ulkopuolella. Ikävämpää oli jopa norovirus, joka iski meihin kaikkiin ja vei pienen sairaalaan. Yritimme jopa tuttipulloruokintaa, pyykkiähän sitten hieman riitti… ja pukemista. Aurinko paistoi ja loi hauskoja varjoja. Tunsin olevani vapaa.

Toivo on este
Pukemista

Vapauden kihinää

Maaliskuussa lähimetsän polut alkoivat jo olla melko syviä ja teimme osamme reppuretkillä sinne harva se päivä. Tuntui, että aina vain istuin päättelemässä niitä mattoja. Pieni harjoitteli rappujen kapuamista ja portit tulivat tarpeeseen. Legoduplojen rakentamisinnostus valtasi koko perheen. Lumitöiden tekeminen alkoi riittää, vaikka joinain päivinä oli jo hieman lumen sulamista havaittavissa. Kävimme vanhempieni mökillä.

Siemeniä lapsen elämään
Kodin hengityspaikka
Harjoittaminen = Ei-tekemistä

Huhtikuussa elo jatkui samanmoisena, nautimme pitenevistä päivistä sisällä ja ulkona toisten kotona olijoiden kanssa. Lasten vaatteiden vaihdosta ja saamisesta olemme kiitollisia kaikille osallistuneille! Pieni oppi kapuamaan Kirjoituspöydän alalaatikkoon, kun äiti keskittyi liikaa bloggaamiseen. Lumi suli sen verran, että isin kanssa pääsi ekoja kertoja leikkipuistoon keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Pääsiäismunien koristelu lähti ihan lapasesta. Osallistuin ensimmäiseen koko päivän retriittiin. Kevät tuli!

Jäähyväiset talvelle
Elämästä myöhästyy eniten se, jolla on aina kiire
1. Retriitti – Löylynheiton MM?

Jokapäiväistä läsnäoloa

 

 

Toukokuussa vasta taisimme päästä ensimmäistä kertaa kuitenkin geokätköille. Lumi paljasti myös äkkitalven jälkeen herkullisia maa-artisokkia. Paljain jaloin kävelyä pääsi aloittelemaan ilman paleltumia. Maalasimme taloa ja olin pohtinut vastuuta omasta todellisuudesta ja elämästä.

Todellisuuden opissa
Oman itsen hyvyys ja vastuu omasta elämästä

Aina sä valitat.

 

Kesäkuun ensimmäiseltä päivältä on vuoden 2011 ensimmäiset uimakuvat, eli kesä tuli yhtä äkkiä kun talvikin oli tullut. Juhannusviikon olimme jo valohoidossa mökillä, siellä kirjoittaminen sai uutta vauhtia. Säilöntä- ja kuivauskausi käynnistyi oreganolla. Kuvat alkavat näyttää jo helteisiltä! Pienellä on viimeisiä aikoja vaipat.
Tyytyväisyys on vaikea laji
Tyhjyyden pako
Ensimmäinen kerta

Jatkuu...

Elämästä myöhästyy eniten se, jolla on aina kiire

Otsikko on lainattu V.A Koskenniemen sanomisista. Onko tosiaan juuri nyt  tärkeää saada se joulukuusenraato vihdoin pois sieltä etupihaa rumentamasta näin huhtikuulla? Tai pitää aterimet aina tarkasti haaveilu järjestyksessä (eli haarukat, veitset, lusikat)? Jokainen luo oman elämänsä ja siten myös kiireensä.

.:Miten hidastaa?:.

Vaikka kuinka heittäytyisi minimalistiksi ja vaikka kuinka kaiken mahdollisen siivoaisi elämästään pois, ei ilman hidastamista pysty siitä nauttimaan. Kaikilla on saman verran aikaa, kirjoitti Juhani jokin aika sitten ja pohti myös miksei sitä usein käytä siihen mitä arvostaa. Kun sen selvittää itselleen on lähempänä nautintoa ja kiireettömyyttä. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen pakottaa selvittämään, mitkä ovat niitä arvoja joilla haluaa tehdä tietoisia valintoja kaiken kiireen keskellä. Tämä siksi, että harjoittaminen luo rutiinin, jossa oikea ja selkeä huomiointi antaa tilaa tietoisille valinnoille. Ja oikeita valintoja tehdäkseen on tunnistettava mikä itselle on tärkeää. Loogista?!

Minä ainakin haluan uskoa valinnanvapauteeni ainakin oman aikani ja budjettini rahoissa. Autopilotilla, tiedostamatta unessa eläminen ei ole vaihtoehto. Omien arvojen selvittäminen kannattaa jo siksi, että epämääräiset ahdistukset saattavat johtua elämisestä eri tavalla kuin miltä hyvältä tuntuu – eli omien arvojensa vastaisesti.

Banksy in Boston: F̶O̶L̶L̶O̶W̶ ̶Y̶O̶U̶R̶ ̶D̶R̶E̶A̶M̶S̶ CANCELLED,
Essex St, Chinatown, Boston by Chris Devers, on Flickr

Joka päivä kiireen ja ahdistuksen keskellä voisi opetella

a.) kuuntelemaan itseään; havainnoimaan kehon rasitustiloja, omia tuntemuksia ja ajatuksia ennen kuin päättää mitä vaikka illalla tekee.

b.) muistamaan tavoitteensa hidastaa ja

c.) muistamaan ne omat arvot (kuten oman levon riittävyys tai aika puolison kanssa).

Tätä ei tee, eikä näitä helposti muista, jos ei ole tietoisesti läsnä. Usein miten ei tule tunnusteltua omaa olotilaansa, vaan tekee päätökset toisten houkuttelemina, sosiaalisesta paineesta tai tiedostamatta mitä kaikkea on ehkä jo luvannut. Tietoisuustaidot opettavat huomioimaan tarkasti ja kattavasti kaikissa tilanteissa, mikä taas selkeyttää omaa ymmärrystä ennen kuin valitsee tietoisesti miten toimii eli tässä esimerkissä miten illan viettää.

.:Se vaatii vain päätöksen:.

Useasti olisi myös syytä miettiä mikä on oikea ja minulle sopiva elämän tahti ja tempo. Olisiko siinä hidastamisen varaa? Nopeuden ja tehokkuuden vastakohta ei ole hitaus vaan se ettei saa mitään aikaiseksi. Entä jos vain päätät, että aika riittää siihen, että ottaa rauhallisemmin? Olettaen, että kiireettömyys on sinulle tärkeä arvo. Silloin voi priorisoida ja tehdä joka päivä sitä mitä pitää tärkeänä; menee kävelylle tai juo aamuteen rauhassa. Vaikka kalenteri on täynnä, on kyse siitä että löytää tasapainon kaiken tehtävän keskelle. Huomaat ehkä saavasi 10% vähemmän aikaan mutta sinulla on puolet hauskempaa hidastellessasi. Silloin olet läsnä hetkessä kaikilla aisteillasi ja nautit hitaammasta elämästä.

Quotes - 32 / 60 by B.Romain, on Flickr

Niin, vielä joulukuusesta viis, mutta aterimien pitäminen haaveilu järjestyksessä ON tärkeää. Siihen jää koukkuun, eikä järjestystä voi enää muuttaa.