Tietoisuustaidot elämäntapana: 2. Asenne ja aikomus

Tässä postauksessa on kirjan Mindfulness : medveten närvaro som levnadsstrategi ajatuksia siitä mikä on hyvä asenne harjoittaa ja millaista aikomusta tarvitaan. Pahoittelen, tämä osa oli jäänyt julkaisematta, mutta tässä se nyt tulee.

Tietoisuustaitoperinne houkuttaa viljelemään positiivista asennetta itseä, omaa elämää ja kokemuksiaan kohtaan. Avainsanoja ovat hyväksyntä, uteliaisuus, avoimuus, kärsivällisyys, yrittämättömyys, ei-tekeminen, rehellisyys, myötätunto ja halu päästää irti. Nämä asenteet tukevat aikomusta ja vahvistavat kykyä olla tietoisesti läsnä.

.:Irti päästäminen:.

Tavoitteena on päästä pois jokapäiväisestä tekemisen oravanpyörästä, jossa jatkuva itsensä piiskaaminen ”hyödylliseen” ja ”kunnolliseen” tekemiseen höystetään kriittisellä ajattelulla ja arvostelulla. Tästä ei sinänsä ole mitään haittaa, mutta se on hyvä tiedostaa ja aika ajoin ”läpivalaista” ajattelu ja tarvittaessa murtaa niiden kahle.

Tarkoitus on vain päästää irti kuluneista ajattelumalleista ja vain olla hetkessä. Läsnäolevassa hetkessä ei ole mitään mitä pitäisi saavuttaa, mitään esikuvaa eikä vertailukohdetta. Se on niin kuin se on, ja se on kyllin hyvää.

Myös minästä eli omasta tarinastaan kiinni pitäminen on riski sille, että se pysyy samanlaisena, eikä mitään kehitystä tapahdu. Mikään ei muuta suhtautumistamme mihinkään.

Cotton Candy by Jaimito Cartero, on Flickr

.:Rehellinen ja hyväksyvä asenne:.

Tietoinen läsnäolo on myös rehellistä, koska se sallii kaikki kokemukset joka hetkessä. Hyvä esimerkki on muodollisen harjoituksen hengitys. Ennakko odotus on, että hengitys on syvää ja rauhallista. Jos se sattuukin olemaan pinnallista ja nopeaa, hengitys arvostellaan virheelliseksi. Hengitys tulee vain hyväksyä sellaisenaan, ja voi tunnustella sitä miltä se tuntuu kehossa ja kuinka ajatukset pyrkivät arvostelemaan. Sitten ajatukset voi päästää menemään, samoin kuin kaikki ennakko-odotukset ja ideat, jotka vievät pois hengittämiseen ja istumiseen keskittymisestä.

.:Hyväksyminen on aktiivista:.

Hyväksyminen ei ole passiivista eikä periksi antavaa. Se on tietoinen suhtautumistapa, joka johtaa rehelliseen totuuden näkemiseen ja tunnustamiseen. Kun pystyy näkemään paljaan totuuden ilman, että pyrkii säilyttämään odotuksiaan tai vastustaa asioiden todellista tilaa, tuo mukaan tyytyväisyyden ja ilon. Ystävällisyys ja myötätunto syntyvät hyväksynnästä ja lisääntyneestä itsetuntemuksesta ja puhkeavat kukkaan kun pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan .

Aloittelijan mieli ja uteliaisuus houkuttelee matkustamaan ilman karttaa tai ihannekuvaa, olemaan täysin ja ennakkoluulottomasti avoinna sille todellisuudelle joka kiitää ohitsemme hetkestä toiseen. Joka hetki on uniikki ja se ei koskaan toistu täysin samanlaisena.

.:Ohje:.

Kirjoittajan ohje tietoiseen läsnäoloon on ”NÄSA”, joka tulee näistä edellisessä kirjoituksessa ja yllä käsitellyistä aiheusta, eli sanoista:

N – Nyfikenhet = Uteliaisuus (Mitä tämä on?)

Ä - Ärlighet = Rehellisyys (näin se on!)
S - Släppa taget = Irtipäästäminen (annan olla, anna mennä)
A - Acceptans = Hyväksyminen (se on niin kuin se on)

Lue myös muita osia:

Tietoisuustaidot elämäntapana: Johdanto
Tietoisuustaidot elämäntapana: 1. Uteliaisuus
Tietoisuustaidot elämäntapana: 3. Arvo ja rentous

Tietoisuustaidot elämäntapana: 4. Meistä tulee hyviä siinä mitä harjoittelemme

Inspiraatio

Mitä yhteisiä elementtejä on tietoisen läsnäolon tilassa sekä inspiroitumisen tunteessa? Tämä kirjoitus on omistettu Andy Hopille, joka esitti tämän hyvän kysymyksen.

.:Luovuus, tahto ja tietoinen toiminta:.

Yhdistän usein inspiraation luovuuteen. Tietoinen läsnäolo lisää luovuutta, koska se vapauttaa kapasiteettia elämiseen. Miten niin? Siten, koska tietoisen läsnäolon harjoittaminen lopettaa kaiken menneen ja tulevan murehtimisesta. Meillä on vain tämä hetki. Inspiraatiota ja luovuutta ei voi pakottaa, ne vain tulevat. Läsnäolo tässä hetkessä auttaa tunnustelemaan ja tarkkailemaan, ettei vaan inspiraatio jää huomiotta.

Tietoinen läsnäolo on  niin flow tila kuin inspiraatiokin. Muodollinen harjoittaminen, istuminen voi tehdä ihmeitä inspiraation saamiseksi ja tahdonvoiman harjoittamiseksi. Väittäisin, että inspiraatio jalostuu tahdolla. Vaaditaan harjoittamisen tuloksena syntyvää kärsivällisyyttä, jotta kaikki ideat inspiroituvat huippuunsa.

Tietoinen läsnäolo on kaiken tarkkaan havainnointia, analysointia, hidastamista ja oikeaan ymmärrykseen pyrkimistä ennen kuin oikeasti tekee mitään. Tietoisuustaitojen avulla harjoitettu havainnointikyky mahdollistaa toimintasuunnitelman viilaamisen ennen tekoihin ryhtymistä. Kaikki teot punnitaan ja niitä edeltää tietoinen päätös toimia. Inspiraatio jalostuu, eikä mene hukkaan!

August 20th 2008 - Inspiration pt3 by Stephen Poff, on Flickr

.:Elämän oikeat arvot:.

Uskon, että ihminen inspiroituu asioista jotka ovat hänelle tärkeitä. Tietääkseen mitkä asiat ovat tärkeitä, on jokaisen tunnettava omat elämän arvonsa. Tiedät kuka olet ja mitä haluat. Elävät arvot pakottavat uneksimaan, toivomaan, elämään, käsittämään, ajattelemaan ja tekemään niiden mukaisesti. Arvot taas puolestaan määräävät asenteen, sen miten suhtaudut kaikkiin asioihin.

Tietoinen läsnäolo ja muodollinen harjoittaminen ovat oman itsen etsimistä. Jos haluaa muuttua tai kasvaa, on muutettava asennettaan ja arvojaan, sitten voi inspiroitua niistä asioista jotka tukevat kasvua haluttuun suuntaan. Sitten tarvitaan ”vain” asennemuutosta elämään. Tietoisena eläminen mahdollistaa sen tekemisen mitä oikeasti haluaa, koska jokainen päätös perustuu omiin arvoihin.

.:Missä inspiraatio on?:.

Inspiraatio on siellä missä läsnäolokin. Istumalla, muodollisella harjoittamisella harjaannuttaa huomiokykyään ja havahtuu elämään, maailman todellisuuteen ja oppii löytämään inspiraation lähteensä sisältään.

Samalla muodollinen harjoittaminen estää kuitenkin takertumasta liiaksi mihinkään mielen sisältöihin, koska kaikista ajatuksista päästetään irti. Tiedän, että eräät kuitenkin pitävät muistiinpanovälineitä istuessaan lähellään tai antavat istumisen jossain vaiheessa mielelle periksi joskus, jos jokin ajatus tai inspiraatio on seurattava loppuun. Oma kokemukseni on, että joskus muodollinen harjoittaminen vain järjestää kaikki asiat järjestykseen – silloin sitä inspiroituu omista oivalluksistaan!


Inspiroidutaan!

* * *

PS. Synttäriarvonnan voittajaksi Random.org:in avulla on valikoitua xvaara! Onnittelut! Laita yhteystietosi sähköpostiini, niin postitan kirjan!

Elämää & kiitollisuutta

Kiitos

… mahdollisuudesta vaikuttaa.

…, että opin virheistäni.

… ihanasta puolisosta.

… pitkästä nuhattomasta jaksosta pienen elämässä.

… auringon pilkahduksista, joita kuitenkin on ollut joinain päivinä.

… lämpimistä keleistä pitkään tänä syksynä.

… rauhasta keskittyä paistamaan joulutorttuja.

… monista hyvistä hikitreeneistä.

… reippaasta pyöräilymäärästä marraskuussa.

… siitä, että osaan edes välillä antaa asioiden olla

… isoisieni taiston, olemme itsenäinen maa.

Small bridge by Tambako the Jaguar, on Flickr

 

As we express our gratitude, we must never forget that the highest appreciation is not to utter words, but to live by them. ~John Fitzgerald Kennedy

Tietoisuustaidot elämäntapana: 4. Meistä tulee hyviä siinä mitä harjoittelemme

Tänään tarjoilen jälleen kirjan Mindfulness : medveten närvaro som levnadsstrategi ajatuksia. Jokapäiväinen elämä voi olla taakka kaikkine rutiineineen ja tekemisineen. Varsinkin jos yrittää tehdä kaikkea yhtä aikaa. Osaatko olla? Vai pitäisikö sitä harjoitella?

Kun tarpeeksi harjoitamme tietoista läsnäoloa alkaa aistien avoinna pitäminen ja tavoittelemattomuus, tuomitsemattomuus ja suorittamattomuus sujua automaattisemmin ja luonnollisemmin.

 Jos taas antaa toistuvien kokemusten olla taakka, niistä tulee taakka.
–     Sanomalehti täytyy hakea tänäkin aamuna postilaatikosta.
–     Siellä taas yksi hevonen laukkaa laitumellaan
–     Tänään on taas on otettava aamusuihku

Tällöin on vaarana, että emme koe näitä ainutlaatuisina tapahtumina, joita ne todellisuudessa ovat. Mikään ei koskaan toistu täysin samanlaisena.

.:Olla vai tehdä?:.

Tekeminen on neutraali olotila, me vain usein käytämme tekemistä jonkin tavoitteen saavuttamiseen tai muuhun tarkoitukseen. Esimerkkejä ovat syömme lohduttaaksemme itseämme, juoksemme ryhmässä paetaksemme omia ajatuksiamme tai tiskatessamme suunnittelemme huomista päivää. Autopilotilla näin eläminen on ajattelemattomuutta ja tasapainottomuutta. Ei vähiten sen puolesta, että tekemistä ei usein miten tasapainota olemisella, ei-tekemisellä. Olemisessa löydämme muuttumattoman ja vaatimuksista vapaan ihmisarvomme.

Tasapainon löytäminen olemisen ja tekemisen välillä tuo harmoniaa elämään. Huomionarvoista on, että kumpikaan ei ole oikein tai väärin, huonompaa tai parempaa – ne ovat vain elämän eri puolia. Sen lisäksi, että teemme tee-listoja, meidän olisi hyvä kirjoittaa ole-listoja. Mitä siinä lukisi?

Life-risking inlet by ippei + janine, on Flickr

.:Monta asiaa yhtä aikaa:.

Liian helposti elämme kiireistä elämää pinnallisesti luottaen ennakkokäsityksiimme ja omiin mielikuviimme eri asioista. Emme yksinkertaisesti selviydy muuten moniajosta, jota meiltä vaaditaan kaikessa kiireessä. Niin vain on, se ei sinänsä ole väärin tänä päivänä. Mutta se ei tarkoita, ettei jokainen voisi valita elää toisin, tietoisina. Muuten elämä menee ohi ilman, että sen kokee oikeasti ja täydesti.


Mietittävää:

·         Yritätkö olla paras olemisessa? Yritätkö suorittaa olemista, vertailetko ja arvotatko olemisenkin hetket?

·         Miten harjoitat aivojasi tänään?

o   Tekemällä? Pitämällä monta asiaa yhtä aikaa työn alla?

o   Vai olemalla – pitämällä huomion siinä mitä sillä hetkellä teet?

·         Mistä annat toisille arvostusta? Heidän suorituksistaan vai heidän olemisestaan ainutlaatuisia yksilöitä?

 

Lue myös edelliset osat:

Tietoisuustaidot elämäntapana: Johdanto
Tietoisuustaidot elämäntapana: 1. Uteliaisuus
Tietoisuustaidot elämäntapana: 3. Arvo ja rentous

Tietoisuustaidot lasten kanssa

Helmikuun alussa on ”Suomen ensimmäinen lasten ja nuorten mindfulnessia käsittelevä työpaja.” Järjestäjän tyyni ja valpas mieli sivustolta voi lukea tapahtumasta lisää.

Through A Childs Eye by DownTown Pictures, on Flickr

Tapahtumassa opettava Christopher Willard on psykologian tohtori, psykoterapeutti ja kouluttaja, joka on kehittänyt lasten ja nuorten mindfulness- menetelmiä erityisesti oppimisen ja terapiatyön tueksi. Hän kouluttaa myös lasten vanhempia ja terveydenhuollon ammattilaisia. Hänen kotisivuillaan mainitaan hänen taustastaan seuraavaa:

“I discovered meditation over ten years ago, when I was given the gift of attending a mindfulness-based stress reduction course by a student of Jon Kabat-Zinn.  Since that time I’ve become a regular meditator myself, primarily practicing mindfulness meditation on my own and on retreats. 

I’ve now had the privilege of studying at retreats with American masters including Pema Chodron, Jack Kornfield, Bill Alexander, Noah Levine and others.  I’ve also had the opportunity to attend retreats with Thich Nhat Hanh, and spend time in Dharamsala to hear the teachings of His Holiness the XIV Dalai Lama.” 

Tapahtumaa odotellessa voi lukea blogin vanhemmuusaiheisia kirjoituksia ja ruotsalaisten asiantuntijoiden Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille kirjan ajatuksia:

Läsnäoleva vanhempi, osa 1: Elämä on tässä ja nyt
Läsnäoleva vanhempi, osa 2: Integriteetti, myötäeläminen ja hyväksyminen
Läsnäoleva vanhempi, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita
Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?
Läsnäoleva vanhempi, osa 5: Kommunikaatio harjoituksena
Läsnäoleva vanhempi, osa 6: Pidä Huolta itsestäsi

"Children will not remember you for the material things you provided, but for the feeling that you cherished them." ~Richard Evans

Tietoisuustaidot elämäntapana: 3. Arvo ja rentous

Tässä seuraa lisää kirjan Mindfulness : medveten närvaro som levnadsstrategi ajatuksia siitä miten arvokasta tietoisen läsnäolon harjoittaminen itse on. Muutama sana on mukana myös siitä miten hengitys vaikuttaa yleiseen olemukseen rentoutena.

.:Tietoisen läsnäolon arvo:.

Tietoinen läsnäolo ei ole pikaratkaisu kaikkiin ihmisen haasteisiin. Sen harjoittamiseen pätee, niin kuin moneen muuhunkin, se että oma panos on suhteessa siitä saatavaan hyötyyn. Oma panostus ja kurinalainen harjoittaminen ovat ehdottoman tarpeellisia. Jo yksittäisestä harjoituksesta voi saada positiivisen tunteen, mutta pitkäjänteinen harjoittaminen antaa paljon enemmän.

Tietoisuustaitoja tulee kokeilla, niitä ei voi oppia kirjoja (tai tätä blogia) lukemalla. Ja se täytyy tehdä ihan itse. Panostamisen ja omistautumisen määrä on suoraan verrannollineen saatavan kokemuksen laatuun. Samalla on kuitenkin muistettava, että vähäinenkin harjoittaminen on parempi kuin ei harjoittamista laisinkaan. Ei voida ennustaa kuinka pitkän aikaa tai kuinka paljon sinulta vaaditaan tietoisuustaitojen oppimiseen. Sinulta ei nimittäin vaadita mitään, kyse on avoimena olemisesta ja pysymisestä tässä hetkessä. Se tapahtuu jos on tapahtuakseen. Harjoittaminen toki auttaa.

Views from overwater bungalow in Bora Bora, by jsmoral, on Flickr

Tietoiseen läsnäoloon tulisi suhtautua kuin elämään, olemisen tapana – ei vain metodina tai tekniikkana, jonka avulla saavutetaan jotain. Silloin olet oikeilla jäljillä. Tietoisuustaitoja on aina ja joka tilanteessa mahdollista harjoittaa. Ajan myötä jokainen löytää oman harjoittamistapansa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole jumiutua johonkin ennakolta määrättyyn malliin tai tiukkaan tapaan harjoittaa.

.:Tietoisuustaitojen fysiologiaa:.

Huolimatta siitä, että tietoisuustaitoja ei suoraan käytetä rentoutumistapana, tietty rentous lisääntyy harjoittamisen myötä. Tämä liittyy jo pelkästään siihen, että hengitys on tärkeässä roolissa harjoittaessa. Luonnollinen ja vapaa hengitys viestii keholle aina siitä, ettei ole mitään vaaraa eikä hätää. Se taas puolestaan rentouttaa lihaksia, koska esim. pakoon ei kehon tarvitse olla valmiina. Solutasolla hengittäminen syvään parantaa hapenkulkua ja poistaa kuona-aineita.

Mietittävää:

·         Mitä hyötyä uskot tietoisuustaitojen harjoittamisesta olevan?

·         Mikä on oikea tapa ja ambitiotaso sinulle tällä hetkellä harjoittaa?

·         Mikä voisi olla ensimmäinen askel?

·         Huomaatko asettavasi itsellesi liian korkeita tavoitteita ja vaatimuksia, tai onko sinulla harjoittamista estäviä ennakkokäsityksiä kuinka tulisi elää ja olla, jotta voisi harjoittaa tällä tavalla?

Lue edelliset osat:
Tietoisuustaidot elämäntapana: Johdanto
Tietoisuustaidot elämäntapana: 1. Uteliaisuus

Pienen elämän etsijät

Inhimillinen tekijä 16.10.2011 etsi Pientä elämää ja esitteli kolme pienen elämän etsijää. Tässä joitain varastettuja ajatuksia ohjelmasta. Voiko kiireen ja onnen tavoittelun vaihtaa tähän hetkeen ja tyytyväisyyteen?

.:Keskustelijat:.

Marikka Bergman on Pientä elämää etsimässä kirjan kirjoittaja ja bloggaaja. Hän sanoi alkuhaastattelussa saaneensa tehokkuusajattelun ja oppimisen pakon jo kotoa isältään, jonka tavoitteena oli kasvattaa kaikkia mahdollisuuksiaan hyödyntävä ihminen. Niinpä Marikka eli 30-vuotiaaksi suorittajana. Hän on ollut 10 vuotta kotona neljän lapsensa kanssa. Hänellä oli epärealistinen kuva pullantuoksuisesta täydellisyydestä. Ulkopuolelta tuli paineita elää ”ihanaa kotiäitiaikaa” ja kaikki se meni pieleen. Palkallisella äitiyslomalla hän itse teki itselleen projekteja, eikä edes huomannut itse kaikkia projektejaan. Todellisuudessa kaaos oli lopulta niin valtava, että se pakotti ”vain” selviytymään.

Sanna Wikström on hidastaelämää-sivuston toinen perustaja ja opettaa yrityksille tiedostavaa kirjoittamista. Hän kertoo saaneensa ylennyksen kun palasi hoitovapaalta. Sitä seurasi tunne siitä, ettei selviä elämästä kaikkineen. Hän jätti työpaikan, mikä tuntui pahalta, koska hän joutui kieltäytymään ensimmäisen kerran elämässään. Yksi suuri syy oli monen äidin raskaaksi kokema valvominen. Hänellä oli takanaan kiireinen työelämäperiodi, ja raskauden loppuvaiheeseen saakka hän painoi täysillä töitä taantumassa. Nyt hän haluaa ottaa iisisti ja käytännössä määrittelee kokonaan uudelleen työelämänsä.

Sannan yritys on uusi, hän opettelee nyt hitaampaa työtahtia. Työllä on tarkoitus kattaa tietyt kiinteät kulut. Ajatuksena ei ole siis tehdä perinteisesti tietyllä teholla tiettyä aikaa, vaan kattaa kulunsa. Jos haluaa jotain muuta, lisää hankkia, niin sitten tarvitsee tehdä enemmän työtä. Sanna haluaa tehdä omat aikataulunsa, olla oman kalenterinsa herra. Sanna opettelee pienempää elämää koko ajan. Hän joutuu vastaamaan jatkuvasti ihmisten ihmettelyyn; kyllä olen menossa, minulla on ajatuksia.

Kolmas keskustelija oli Heikki Honkala, jolla on jo pitkä tovi downshiftaavaa elämää takana. Hänkin oli kokenut kovaa menoa talouspäällikkönä työelämässä, mutta lamassa työ meni. Kiire loppui ja tilalle tuli pakkosapatti. Myöhemmin hän on pitänyt sapattia ilman tavoitteita. Hänen leppoistamiseensa kuuluu elämä ilman autoa ja muutto omakotitalosta kerrostaloon. Hän on opetellut vain olemaan, mutta etsinyt myös taiteesta leppoisuutta ja sen ilmentämismahdollisuuksia elämäänsä. Hänellä on viisi lasta ja hän opiskelee edelleen taiteita, mutta väittää välttämänsä suorittamista mm. annostelemalla innostustaan.

Kuva täältä.

.:Saavuta hieno elämä!:.

Yhdessä molemmat naiset tunnustivat pyrkineensä olemaan täydellinen äiti. Valvoessa kaikki idylliset kuvat unohtuivat Sannalta. Ei voinut edes ”harrastaa leppoisaa elämää”, kun kaikki ylimääräinen jäi. Marikkaa ei saanut äitiys ensimmäisellä kerralla "pysäyttää", hän teki samaan aikaan kaikkea muutakin, täysi suorittamisvaihde päällä. Sitten kaikki romahti täysin. Lapsi tuli herättämään siitä, ettei voi elää samalla tavalla.

Tuoreille äideille sanotaan usein "Älä unohda omaa elämää" ja lehdissä myydään ideaalikuvaa täydellisestä elämästä. Saavuta hieno elämä! Jokaisen tulisi miettiä mistä se kuva tulee, onko se oma halu? Olisi hyvä miettiä, ovatko vaatimukset liian kovat töissä ja muualla.

.:Muutoksen pakko:.

Keskustelijat eivät halua enää painaa ympäripyöreää työpäivää. He eivät halua näyttää lapselle mallia kiireisestä työstä ja ennen kaikkea he haluavat jaksaa olla läsnä. . Myös lapsille mallin antaminen, että ovat nyt jo arvokkaita ja perillä on tärkeää. Nyt on jo kyllin hyvä, saa olla oma itsensä. Heikkikin suri menetettyä aikaa lastensa kanssa

Työ osa elämää, mutta se voi olla antoisaa ja tuntua harrastukselta. Keskustelijat toteavat, että entinenkin työ oli kivaa, mutta paineet liikaa. Työtä on vaikea tehdä ilman paineita ja stressiä tarvitaan, mutta samalla olisi hyvä miettiä kohtuullistamista. On ihan hyvä tehdä työtä kiihkeästi innostuneena, paljon ja kerralla, ja kiireessäkin, mutta sitten täytyy olla tasapainottavaa hiljaisuutta.

Keskustelijat toteavat, että välillä voi tehdä paljon töitä ja sitten keskittyä joksikin aikaa korjaamaan puutarhan satoa. Tavoitteena voisi olla syklisyys ja luonnon kunnioitus. Nyt ollaan ääripäässä työelämän vaatimuksissa, tämä sukupolvi alkaa tasapainottaa tilannetta, kun ihmiset eivät voi hyvin. Järjestelmä ei toimi enää ruuvia kiristämällä.

.:Onko downshiftaajan unohdettava kunnianhimo?:.

Hänen on ainakin määriteltävä onnistuminen uudestaan, keskustelijat totesivat. Ura ei välttämättä näytä vanhoilla kriteereillä miltään, mutta itse saa onnistumisen elämyksiä ja jaksaa jatkuvasti innostua samasta työstä. Ennen pysyttiin samassa työ paikassa, nyt tavoitellaan koko ajan jotain uutta.

Kohtuullistamisfilosofia on itsen tutkiskelua ja etsimistä. Jokaisen on parempi olla, kun tuntee itsensä ja antaa olla itsensä sellaisena kuin on. Työ muualla on tärkeä, mutta samalla tulee tunnistaa mikä muu asia elämässä on tärkeä. Leppoistaminen, pieni elämä ei ole pysyvä muutos, jos se ei ole omaa juttu ja tule omasta sisimmästä. Se ei ole leppoisaa, jos koko ajan kuitenkin on projekteja, esimerkiksi muutto maalle vanhaan taloon.

Jokaisen on kohdattava se mikä hidastamisessa pelottaa. Miksi tekemättömyys pelottaa? Monella ei ole mallia olemiseen, tai omasta sisältään löytyy käsittelemättömiä asioita, jotka alkavat painaa aina, jos on hiljainen hetki.

.:Luopumisia:.

Mistä keskustelijat sitten olivat luopuneet voidakseen tehdä vähemmän töitä?

He olivat priorisoineet itselle ja läheisille tärkeitä asioita muuttaneet kauemmas ja pienempään kotiin pienentääkseen lainaansa, luopuneet titteleistä ja urasta. He ovat panostaneet vain kotiin, eivätkä matkusta, pitävät minimissä harrastukset, elävät halvalla ja askeettisesti viljelemällä palstaa. Vähemmän kuluttaminen on haasteellista ja vaikeaa, ja on vaikea ymmärtää miksi joutuu selittämään valintojaan. Hidastaminen ei ole elitististä. Yksinhuoltajalla voi olla hyvä elämä, jos hän on hyvä taloudenpitäjä. Äärimmäisellä köyhyysrajalla ei voi kohtuullistaa, mutta se on myös EIn sanomista.

.:Mitä saa tilalle?:.

Keskustelijat sanovat tekevänsä työtä omassa, hitaassa tahdissa. Ihmiset eivät ole välineitä, vaan heidät kohdataan aidosti. Työelämä ei ole kilpailu, eikä eettisesti, planeetan pelastamiseksi tehdyt valinnat ole kilpailun aiheita.

Lehdissä on paljon kirjoituksia, siitä, että kun teet näin niin saavutat onnen kohtuullistamalla. Jokaisen tulisi ensin määrittää onni itselleen. Pieni onni ja rauha eivät näytä miltään. Niissä ei ole mitään kertomista. Pieni elämä on tyytyväisyyttä ja itsen löytämistä. Parasta on se, että on oman elämänsä kuljettaja, ei matkustaja ja voi päättää millaiset maisemat katsoo. Oma tulevaisuus on tässä tänä päivänä. Ei ole tavoitteita, vaan voi katsoa luottavaisena mihin pieni oma elämä riittää.

Millainen voisi olla sinun pieni elämäsi?

Hyväksymisestä

Tämä on toistaiseksi viimeinen ajatus Tiibetiläisestä kirjasta elämästä ja kuolemasta. Ajatus on syy miksi ikinä kirjaa aloin lukea.

Merlin, Paint Pony,Spirit of the Forest by rubyblossom., on Flickr

Tämä on kohta tekstistä jossa kehotetaan elämään tuska, kärsimys ja menettämisen suru, oppien siitä samalla:

Joten mitä teetkin, älä sulje kipua pois; hyväksy kipusi ja ole haavoittuva. Olitpa miten epätoivoinen tahansa, hyväksy tuskasi sellaisena kuin se on, sillä tosiasiassa se yrittää antaa sinulle arvaamattoman arvokkaan lahjan: Tilaisuuden hengellisen harjoituksen avulla keksiä mitä on surun takana.

Jos kaiken kestäessä pidät sydämesi avoimena, silloin ahdistuksesta voi tulla paras liittolaisesi rakkauden ja viisauden etsinnässä.

Emmekö me jo liiankin hyvin tiedä, ettei tuskalta suojautuminen toimi. Kun yritämme suojautua kärsimyksiä vastaan, kärsimme vain sitä enemmän emmekä opi sitä, mikä tästä kokemuksesta olisi opittavissa?

Niin kuin Rilke kirjoitti, että suojattu sydän ”joka ei koskaan ole alttiina menetykselle, viaton ja turvassa, ei pysty tuntemaan hellyyttä; vain takaisinvallattu sydän voi koskaan olla tyytyväinen: kaikesta luopuneena vapaana riemuitsemaan mestaruudestaan... "

Tämä kohta on saanut minut toistaiseksi uskaltamaan kohdata monta asiaa elämässä.

Tietoisuustaidot elämäntapana: 1. Uteliaisuus

Kirjan Mindfulness : medveten närvaro som levnadsstrategi ajatuksia seuraa jälleen. Aloitetaan perusteista - Ole hyvä!

Tietoinen läsnäolo ei ole tekniikka vaan sisäsyntyinen inhimillinen kyky. Se on tila, suhtautumistapa ja tapa elää. Tekniikoita voi käyttää oppiakseen olemaan paremmin läsnä. Tilaisuudet, joissa voi olla tietoisesti läsnä syntyvät välillä spontaanistikin, kun jokin ulkoinen ärsyke imaisee mukaansa koko tarkkavaisuutemme. Toki tietoisia hetkiä voi tavoitella oppiakseen taidon paremmin ja suunnatakseen tarkkaavaisuuden johonkin itse valitsemaansa kohteeseen.

Tietoisen läsnäolon harjoittamisessa ei voi epäonnistua. Kuinka tämän hetken ikinä kokeekaan – vaikka jännittyneenä, kärsimättömänä, pää täynnä villejä ajatuksia, vaikeana keskittyä – se on juuri sellainen kuin tämä hetki nyt vain on. Ainoa epäonnistuminen on se, jos ei saa harjoitettua ollenkaan.

horizons by kisses are a better fate than wisdom, on Flickr

Tie tietoiseen läsnäoloon käy muodollisen harjoittamisen, meditaation kautta, mutta se ei ole sama asia kuin tietoinen läsnäolo. Se on tekniikka. Hiljainen paikallaan oleminen auttaa rekisteröimään ja olemaan läsnä sille mitä hetkessä koemme. Mielen tyhjentämisestä ja pyhyyden kokemisesta ei ole kysymys, vaan läsnäolosta kaikki aistit tiedostettuina.

Silti ei tarvitse rajoittua meditaatioon, vaan kaikissa elämän tilanteissa voi olla läsnä. Keho ja aistit ovat aina ankkuroituneina tähän hetkeen joka tapauksessa. Niitä voi käyttää epämuodollisessa harjoittamisessa. Siinä uppoudutaan täysiin siihen mitä ollaan tekemässä. Kehon ja aistien annetaan imeytyä mukaan täysillä mukaan avoimesti ja rehellisesti, ilman kritiikkiä, arvostelua ja yritystä.

Mikä tekee sinut uteliaaksi tietoista läsnäoloa kohtaan?

 

Katso edellinen osa:

Tietoisuustaidot elämäntapana: Johdanto

Vaihda oikein.

Sarjassamme viikon oivallus pyrin tietoisempana rääkkäämään vaihteita vähän vähemmän.

Iso jänis kyhjöttää pimeässä nurmikolla. Luulee olevansa turvassa pimeydessä. Rusakon turkki on jo vaihtunut vaaleampaan talviväriin. Se ei itse tiedä sitä. Rusakoilla ei ole peiliä. Onnen rusakot. Pyöräilen kymmenen metrin päästä ohi, enkä olisi edes huomannut jänistä ilman sen muuttunutta väriä. Niiden suojaksi tarvittaisiin jo lunta.

Rusty Bike Panda by Richard Masoner / Cyclelicious, on Flickr

Rusakon ihailun jälkeen saan oivalluksen pyöräillessäni kotia kohti. Pyörä oli tullut juuri korjaamosta, jossa siihen oli vaihdettu täsmälleen samat osat kuin kaksi vuotta sitten. Silti en ole muuttanut tapaani rääkätä vaihteita. Väitän kaikille etten osaa vaihtaa oikein. No joo, ehkä en osaa, mutta en opikaan, jos en kiinnitä siihen huomiota. Minun on pyöräiltävä tietoisesti!

Muuten pyörä hajoaa taas pian. Sen sijaan, että vaihtaisin vaihteita miten sattuu ja puoliväkivalloin, voisin aivan yhtä hyvin keskittyä siihen mitä teen. Aina kun on tarve vaihtaa kakkoselta kolmoselle etuvaihteet, teen vaihtamisen tietoisesti. Ensin se, ja sitten takapakka, kuutoselta seiska vaihteelle ja sitten kasille vasta. Näin. Pyöräilykin voi olla tietoisen läsnäolon harjoitus. Tämän harjoituksen avulla voi myös säästää korjauskuluja kun vaihtaa oikein.

~

Ps. Arvontaan osallistumisaika on päättynyt! Kiitos kaikille kahdeksalle osallistuneelle. Arvon kirjan heti kun se tulee perille. Pysy kanavalla!