Hetkeen keskittymisen vaikeus sairastaessa

Henkinen haaste on sairastaessa ollut yrittää ymmärtää että hengittäminen riittää tällä hetkellä. En ota paineita mistään, olen vaan ja yritän parantua. Mieleni ei toimi ihan vielä näin. Tietoisen läsnäolon haasteet ovat olleet tällä viikolla todella konkreettisia. Ajatukset poukkoilevat menneessä ja tulevassa ja ovat tavallista tunnepitoisempia.

Minulla on surullisia ajatuksia, suren sitä mikä jää väliin sairastaessa. Ajatus ystävistä pikkujouluissa tai yhdestä ystävästä yksin kotona juttuseuraa vailla ovat sietämättömiä. Samoin ajatus siitä, että petin lupaukseni mennä kylään ja tiedän että tuloomme oli valmistauduttu, on ikävä.

Samoin ihan koko ajan tulee ajatus, että varmaan pian olen taas uudelleen kipeä ja ajatuksissani pelkään, että koko talvi menee sairastaessa. Sain voimaa lukiessani MM-pronssimitalisti Katja Karjalaisesta, joka on kääntänyt vammansa voittoon. Omat pikku vaivat saavat vähän perspektiiviä. Kaikki on suhteellista.

Kuva SRL:n sivuilta

Mieli tekee koko ajan suunnitella strategioita miten pysyn terveenä tulevaisuudessa. Minulla on koko ajan ajatuksia ja suuria suunnitelmia siitä miten terveyttä parannetaan. Saan paineita ihmisten kirjoituksista netissä jossa kertovat miten eivät koskaan sairasta. Minäkään en halua! Tämä hermostuttaa ja rasittaa.

Tällä hetkellä on totta se että olen kipeä ja mitään muuta tärkeää ei nyt ole kuin että lepään ja syön paljon erivärisiä vihanneksi ja kasviksia. Näin helppoa on olla läsnä tietoisesti tässä hetkessä! Tällä viikolla siis hyvin vaikeaa. Muistan todella olla kiitollinen terveydestäni. Kaikki muut tärkeät asiat, mukaan lukien tietoinen läsnäolo, ovat heti vaikeampia jos en ole terve.

Fruit balance by Pickersgill Reef, on Flickr