Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Tietoisuustaito koulutuksesta vielä

19.12.2010

Tietoisuustaito koulutuksesta vielä

Kurssi on nyt loppu. Aivot on aika umpisolmussa, ainakin ymmärsin miten vähän ymmärrän. Mutta jotain on jäänyt itämään. Paluuta vanhaan ei ole. Matka on alkanut, niin kuin monesti olen jo todennut.

Kurssilla käytiin monipuolisesti läpi tietoisuustaitoja eri näkökulmista:
·         Harjoittelimme istumista ja hengittämistä, kehitimme tietoista tahdonponnistusta
·         Harjoittelimme ymmärtämään omaa  tietoisuuttamme: egon hiljentämistä ja sen avulla etäännyttämistä mielen sisällöistä: ajatukset ovat vain ajatuksia
o   Harjoittelimme ja keskustelimme ympäristön ja ilmiöiden huomioinnista ja sen viipyilemään saamisesta
o   Harjoittelimme huomaamaan miten tulkitsemme ajatuksiamme ja ilmiöitä
o   Harjoittelimme siis selkeyttämään ymmärrystämme
·         Näin seuraavat tekomme eivät olisi kaikessa elämässämme automaattisia vaan tietoisesti valittuja. Tähän avuksi määrittelimme omia arvojamme selkeämmiksi.
·         Harjoittelimme kehon aktivointia pystylinjan hakemisella
·         Harjoittelimme Asahi terveysliikuntaa
Harjoituksista, ja jonkin verran kurssin sisällöistä raportoin joka viikko ja ne löytyvät kun hakee blogista tunnisteella koulutus.

Käteen kurssista jäi konkreettisimpana oma harjoitusohjelma. Sen avulla tiedän miten jatkan.
Lime Tree Avenue in the Snow by DaveKav, on Flickr
Arvioimme oppimistamme kurssin päätteeksi. Parhaiten arvioisin, että olen edistynyt hengityksen havainnoinnissa ja sen käyttämisessä tietoisuuden tarkkailuun. Löysin todella hengityksen voiman, josta minulla oli vain aavistus ennen kurssin alkua. Toiseksi eniten tunnen oppineeni paljon siitä miten voin katsoa itseäni etäämmältä ja antaa ajatusten olla vain ajatuksia. Tässä tosin olin ennen kurssia lähes nollassa, ja siinä on kyllä tekemistä vielä pitkäksi aikaa!

Koen myös kurssin vahvistaneen läsnäoloa arjessa lähinnä säännöllisen harjoittelun tultua rutiiniksi. Tämä oli osa elämääni jo arjen harjoituksissa ennen kurssia mutta nyt myös muodollinen harjoittelu on tullut säännölliseksi. Samoin omien arvojen mukaiset tietoiset valinnat eri tilanteessa ovat jo ennen olleet osa elämääni ja siihen ei sinänsä tullut muutosta.

Myös kehon optimaalinen rakenne ja yleinen tietoisuus kehosta vahvistuivat kyllä kurssilla ,mutta itse asiassa monessa kohtaa se yllätti miten hyvin oikeastaan tunnen kehoni ja osaan kuunnella sitä. Kurssi vahvisti lähinnä mielikuvaa siitä, että kehoni on hyvin hallinnassani. Tiedän mitä se tarvitsee ja milloin se tarvitsee. Tiedän miten eri liikkeet vaikuttavat ja ovat hyödyksi kehon rakenteen optimoinnissa. Siksi ehkä kehon, mielen ja hengityksen harmoniassakaan ei ollut niin paljon uutta koettavaa. Vuosien syvävenytysharjoittelu ja pilateksen perusteet ovat jo aiemmin niitä jonkin verran avanneet.

Yksi asia missä minulla on eniten opittavaa on hyväksyminen ja ei arvioiva läsnäolo. Se on suhteellisen huonosti hallinnassa eikä kurssi siihen tuonut juuri parannusta. Jatkuva ajatusten virta ja egon ääni helposti arvottaa edelleen omia tekemisiäni ja toisia ihmisiä.

Tästä on hyvä siis jatkaa.

Winter dream by James Jordan, on Flickr
Ps. Seuraavassa koulutuksessa on tilaa.

2 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Hei!
Tänään juuri pyörittelin mm. tuota liiallista arvottamista itselläni ja totesin, että omaan sisäiseen lapseen samaistuessa ainakin mulla tuntuu jäävän arvottaminen pois. Kun mietin vaan: mitä/miten sisäinen lapseni haluaa tehdä nyt tässä olevassa tilanteessa? mitä siinä kokea?
Olisiko siitä mitään hyötyä Sinulle?

Annina kirjoitti...

Hmm, totta. Lapsi ei osaa arvottaa. Täytyypä pitää mielessä!

Kiitos vinkistä!