Kiitosta täynnä

Hetki on vierähtänyt viimeisistä kiitollisuuden aiheista. Heikko kunto ei auta tuntemaan kiitollisuuden tunteita, mutta joka päivä niitä sitkeästi mietin. Kipeä selkä on tehnyt minusta varsin kotiin sidotun. Kävely korttelin ympäri oli jo varsinainen saavutus. Toki töissä pystyn käymään. Selkä kyllä vähitellen paranee, olen kiitollinen saamastani osteopaattisesta käsittelystä. Särky on kuitenkin jatkuvasti läsnä ja osa elämää. Kun kaiken kruunaa vielä kova yskä, niin ole nyt tässä sitten kiitollinen. Yritetään…

elu by mindfulness, on Flickr

Olen koti-isälle kiitollinen kaikesta kotityöstä, joka vapauttaa minut harrastamaan liikuntaa, blogiani ja toisinaan jopa istumaan. Istuminen on haastavaa kuten aina, mieleen tulvii aina monta asiaa. Koen kuitenkin, että joidenkin niiden nouseminen on tärkeää, koska näiden asioiden tärkeys korostuu istuessa. Muuten menisin niiden ohi nopeammin tai en olisi huomioinut niitä tarpeeksi. Päästän kaikista ajatuksista irti, enkä enää edes muista niistä seuraavana päivänä yhtään ideaa tai ajatusta. Kipeä selkä vie tällä hetkellä kuitenkin suurimman huomion. Kiitos siitä kehon tuntemuksesta jonka jo olen saanut. Lisää opettelemista kyllä riittää.

Kiitos pienen kehittymisestä ja parantuneesta ruokahalusta. Kiitos ystävistä ja rauhaisasta yhdessäolosta kokkaillen. Kiitos hiljaisesta ja rauhallisesta joulun ja uuden vuoden ajasta. Kiitos puuhailuista perheenä.

Alkanut vuosi taitaa sittenkin olla kiitosta täynnä. Vai miltä oman vuotesi alun kiitollisuuden aiheet näyttävät?