Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 8. Tietoisen vanhemmuuden perusta: Hyväksyntä

Jokapäiväiset ilonaiheet : vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjassa pohditaan empatian ja itsenäisyyden jälkeen lapsen hyväksymisen tärkeyttä. Lapsi ei ole yhtä kuin hänen tekonsa. Ei ole mahdollista suojella lasta kaikelta, vaan tukea ja tarjota hänelle hyväksyntää elämän eri vaiheissa hieman eri tavoin.

Elintärkeä hyväksytyksi tulemisen tarve on peruselementti tietoisessa vanhemmuudessa itsenäisyyden ja myötätunnon lisäksi. Hyväksyntä on sisäistä suuntautumista, asiat ovat niin kuin ovat, riippumatta siitä ovatko ne niin kuin haluamme niiden olevan tai tuntuivatpa ne miltä hyvänsä. Voimme valitat tietoisesti kuinka olemme suhteessa siihen, mitä todella on tapahtumassa. Lapsen kasvatuksessa olennaista on, ettemme hyväksy tekoja, mutta hyväksymme aina lapsen.

.:Suuria tunteita:.

Lapsi ei usein hallitse itseään ja reaktioitaan. Suhtautuminen lapsen ”vaikeaan” tai ”kielteiseen” käytökseen on ratkaisevaa. Saamme paljon mahdollisuuksia harjoittaa itsemme irti automaattisista reaktioista ja kehittää oman tarkkaavaisuutemme ja arvostelukykymme pohjalta sopivamman kokoelman tunnepohjaisia reaktioita.

Tietoisuus tunteista on niiden tietoista huomaamista. Hyväksymme ne pidimme niistä tai emme. Opimme herkemmiksi kaikkien ihmisten tunteille ja niiden hyväksyminen on helpompaa. Kaikkein hankalimmissa tilanteissa tarvitaan eniten läsnäoloa, jotta muistamme hyväksyä ja pyrimme toimimaan myötätuntoisesti.



viking children playing in the sun by hans s, on Flickr


Lapsen kokemukseen suhtautuminen myötätuntoisesti on avain ymmärrykseen ja syvempään yhteyteen. Avoimuus, lapsen näkeminen tuoreesti ja itsenäisyyden ja todellisen luonnon periaatteiden muistaminen auttavat tässä pyrkimyksessä. Pystymme säilyttämään liittolaisuuden ja vilpittömän kontaktin. Lapseen suhtautuminen etäisyyttä asioihin ottamalla ja ei-henkilökohtaisesti auttaa valitsemaan oman suhtautumistavan tietoisesti.


.:Päättäväistä ymmärrystä:.

Lapsen kanssa tulisi työstää haasteita, auttaa heitä ymmärtämään itseä ja muita. Sekä näkemään se mitä hän oikeasti juuri sillä hetkellä tarvitsee. Aina lapsi ei ymmärrä olevansa nälkäinen, tarvitsevansa riehumisleikkiä, syliä tai kuumaa kylpyä. Tämän ymmärryksen synnyssä auttaminen lisää itsen hyväksyntää ja itsetietoisuuden kokemusta.

Vanhemman tulee usein astua esiin ja toimia päättäväisesti. Se miten sen teemme riippuu lapsen iästä ja olosuhteista. Joskus tarvitaan kannustusta, joskus taas hillintää, rajoja tai olemista nyrkkeilysäkkinä. Lapsen ollessa tolalta on myrsky käytävä ensin läpi, järki ei usein siinä vaiheessa auta.

Joka hetki meidän on oltava tietoisia siitä, mitä sanomme, miten sanomme ja miten se vaikuttaa lapsiimme. Lapsen tuleekin joutua kaikenlaisiin haasteisiin, mutta samalla hänen tulee saada tuntea saavansa palata ehdottoman, hyväksyvän rakkautemme lähteelle.

Lue edelliset osat:

Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 1. Esittely
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 2. Äidin vuoro
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 3. Lapsen ja vanhemmat yhteiset tarpeet
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 4. Huomion ja läsnäolon laatu ratkaisee
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 5. Miten voin onnistua?
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 6. Tietoisen vanhemmuuden perusta: Itsenäisyys
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 7. Tietoisen vanhemmuuden perusta: Empatia