Miten mindfulness muuttaa?

Millainen olin kolme vuotta sitten ja mitä on muuttunut? Miten tietoisen läsnäolon harjoittaminen kuitenkin ehkä on muuttanut elämääni ja minua? Mitä vinkkejä voisin antaa toisille elämän muutoksesta tietoisempaan suuntaan halajaville, jos jotain osaisin sanoa? Hyvä kysymys on myös: Miksi pitää muuttua tai kasvaa? Eikö voisi vain olla ja antaa olla? Joskus muutos tulee sitäkin kautta.

Kolme vuotta sitten olin tehnyt todella tiukan syksyn töitä ja olimme lähdössä aurinkoon nauttimaan muutaman viikon hyvin ansaitusta lomasta. Päivät olivat olleet töissä melko pitkiä, mutta eivät niin pitkiä kun vielä viisi vuotta sitten. Joku järjen juoksu oli siis alkanut jo hieman aiemmin ja olin ymmärtänyt, että töitä kyllä tekevälle riittää ja työ ei tekemällä lopu.

à Opettele tiedostamaan mihin aikasi kuluu ja mieti haluatko niin olevan. Tee rohkeita muutoksia vähän kerrallaan.

Liikunnasta olen todella harvoin tinkinyt ja ruuan laitosta. Niistä osasin tehdä tietoisia päätöksiä jo aiemmin. Se mistä tingin, oli itseni kuunteleminen. Siinä riittää opeteltavaa edelleen ja se on tämänvuoden mielessä pidettävä asia. Mutta jotain on kuitenkin tapahtunut. Lapsen myötä ajan käyttö tehostuu väkisinkin. Jokainen vapaa hetki on käytettävä johonkin mieluisaan tekemiseen kuten bloggaamiseen. Siinä vaiheessa kun lapsi nukahtaa tai leikkii kiltisti jotain itsekseen, on hyvä olla selkeä käsitys siitä mitä oma keho sillä hetkellä tarvitsee tai mitä haluan tehdä. Tiedostan nykyään jo vähän liiankin hyvin, että en halua aina siivota keittiötä tai silittää. Voi olla, että en olisi tätä ilman lasta oppinut niin nopeasti.

à Opettele tekemään tietoisia päätöksiä ajan käytöstäsi. Opettele tunnistamaan tarpeesi.

Way of Peace and Solitude by h.koppdelaney, on Flickr

Tietoinen läsnäolo on opettanut entistä paremmin priorisoimaan asioita. Pidän kalenterin mahdollisimman tyhjänä, ja sanon usein ”ei” erilaisille houkutuksille. Haluan tehdä enemmän fiilispohjalta sitä mitä siinä hetkessä haluan tai sitten vain olla. Ennen suoritin elämää, kalenteri oli aina täysi, enkä nauttinut edes joskus rutiineista, kuten ruuan laitto tai pullan leipominen. Ne olivat vain ”välttämättömiä” tehtäviä ennen seuraavia tehtäviä. Vieraiden saaminen tai kutsujen järjestäminen on oikeasti hauskaa, silloin kun se ei ole stressaavaa.

à Opettele tekemään tietoisesti se mitä milloinkin teet. Opettele olemaan ja makaamaan sohvalla kaiken tekemisen keskellä.

Lisäksi olen tietoisen läsnäolon avulla oppinut huomioimaan itseni lisäksi paremmin muita ihmisiä ja ympäristöäni. Olen vihdoin oppinut katsomaan ympäröivää luontoa ja sen jatkuvaa muutosta. Ennen en koskaan ymmärtänyt sitä miksi puolisoni kuvaa jotain puita tai samaa järveä aina vaan. En osannut katsoa, en tiennyt mikä siinä pysähtymisessä ja oikeasti katsomisessa on tärkeää. Se on tässä ja nyt olemista ja elämistä, eteenpäin säntäilyn sijaan. Väitän, että vähän olen oppinut myös kiinnittämään huomiota siihen mitä ihmiset todella sanovat ja miten asiat oikeasti ymmärretään.

à Opettele pysähtymään ja kuuntelemaan luonnon avulla. Kiinnitä huomio yhteen asiaan kerrallaan.

Mielenkiintoista mihin harjoittaminen jatkossa vie…