Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 7. Tietoisen vanhemmuuden perusta: Empatia

Jokapäiväiset ilonaiheet : vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjassa seuraava vanhemmuuden perusta on empatia. Se on yksinkertaisuudessaan sitä miten kohtelet lasta, myötätuntoa ja tietoisuutta lapsen tilanteesta. Tietoisesti lastaan hoitava vanhempi omistautuu lapsen tarpeiden ymmärtämiselle, jolloin niiden tyydyttämiselle löytyy oikea aika ja paikka.

Mitä halusit lapsena eniten vanhemmiltasi? Moni on halunnut tulla nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään, kohdelluksi lempeästi, myötätunnolla, ymmärtäen ja kunnioituksella. Moni taas on halunnut itsenäisyyttä, turvaa, yksityisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miten lapsi haluaa tulla kohdelluksi eri tilanteissa?


.:Lapsen ymmärtäminen on empatiaa:.

Vaikeissa tilanteissa perheessä sattuu ja tapahtuu, on huutoa ja tavaroiden heittelyä. Joskus taas lapsen etu ja näkemys ovat ristiriidassa omiemme kanssa. Empatian kehittäminen auttaa näkemään asiat lapsen näkökulmasta, mitä hän tuntee ja kokee. Voimme tuoda myötätuntoista tietoisuutta siihen, mitä on tapahtumassa joka hetki.

Lapsi on täysin tunteva ja kokeva yksilö. Lyhyellä tähtäimellä lapsen hoitaminen tietoisesti, herkemmin huomioivasti on työläämpää kuin etäännyttää itsensä lapsen tarpeista. Lapsen kehon kielen kuunteleminen, erilaisten tapojen kokeileminen, yli- tai alireagoinnin välttäminen, sylissä pitäminen ja hyräily vievät enemmän aikaa ja energiaa. Lapset tarpeet ovat ristiriidassa vanhemman ajan käytön tai prioriteettien kanssa, tai ainakin siltä tuntuu.



Sunday after church by josemanuelerre, on Flickr




.:Toistuva huomio:.

Moni ei tunnista omaavansa sisäisiä voimia, jotka kantavat yli erilaisten pakenemismuotojen (alkoholi, tv, ruoka jne.) ja tuovat lapsen lähelle. Lapsen oloon virittäytyminen ja tunnepohjainen kytkeytyminen yhteisiin hetkiin on paljon terveellisempi vaihtoehto ja paljon tyydyttävämpää molemmille. Tunneälytutkija Golemanin mukaan pienet ja toistuvat lapsen ja vanhemman väliset huomionosoitukset muodostavat perustan tärkeimmille tunnemaailman opetuksille.

Taaperon alkaessa tutkia maailmaa saa vanhempi kohdata ensimmäiset turhautumisen merkit. Lapsen omat taidot ja kyvyt eivät riitä ja lapsi tarvitsee sylin, tunneherkän ja rakastavan, johon palata. Vanhemmiten myötätunto ei ole niin fyysistä. Lapsen tulee saada kokemus siitä, että pidämme heistä kiinni, käyttäytyivätpä he miten epämiellyttävästi tahansa. Tietoisesti läsnä oleva kiinni pitäminen on omistautumista, ei ripustautumista. Lapsen olisi hyvä tuntea, ettei hän ole yksin, vanhempi tuntee hänet ja lapsi on hänelle tärkeä.

Kun lapsi haluaa jakaa vaikeita tunteitaan kanssamme, voimme oppia itsestämme ja ajatuksistamme. Samalla meidän on havainnoitava jokaista haluamme vähätellä, painaa villaisella tai sivuuttaa epämiellyttävät aiheet. Siten voimme olla kannustavia ja myötätuntoisempia, automaattisen reagoinnin sijaan. Näin ollen empatian harjoittamisestakin tulee tietoisen läsnäolon harjoitus.

Lue edelliset osat:

Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 1. Esittely
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 2. Äidin vuoro
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 3. Lapsen ja vanhemmat yhteiset tarpeet
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 4. Huomion ja läsnäolon laatu ratkaisee
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 5. Miten voin onnistua?
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 6. Tietoisen vanhemmuuden perusta: Itsenäisyys