Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Ehdottelevan mielen vastavoima

5.1.2012

Ehdottelevan mielen vastavoima



Puin pientä päiväunille ulos ja ajatukset laukkasivat tavalliseen tapaan. Sarjassamme sain kuitenkin viikon oivalluksen, kun vastustin mieleni ehdotuksia keskeyttää pyhän rutiini. Mielen salattuihin voimiin kuuluu myös tahdonvoima. Sitä kehittämällä voi opetella vastustamaan omaa ehdottelevaa mieltään.


Tajusin kauan sitten ensimmäistä kertaa lastani ulkona nukuttaessa, että minulla ei ollut mitään tärkeämpää tehtävää kuin se mitä juuri olin tekemässä. Minulla ei ollut mitään tärkeämpää paikkaa kuin olla ulkona ja työntää vaunuja hiljaa, olla tässä ja nyt. Huolimatta siitä, mitä mielessä tapahtuu. Tehtäväni on antaa pienelle kaikki hänen tarvitsemansa ja joskus se on nukahtamisapua. Aihetta sivuaa blogin kirjoitus: Hallitsijan kolme kysymystä.

Mieli murehtii niin helposti aiemmin päivällä tehtyjä pyhän rutiinin virheitä tai ehdottelee sisällä kaatuvan pyykkivuoren selvittämistä – kunhan vain pääsisi sen kimppuun. Ajatus hetkessä olemisesta on nukuttamisesta laajentunut koskemaan monia muita lapsen hoidon rutiineja. Toki mitä toisia äitejä kuuntelee, olemme kyllä tainneet päästä tosi helpolla. Paitsi, että hetkessä läsnäolo on oikeasti hyvin vaikeaa! Kiitos on ehdottelevan mielen.

my scared cat / gatto by Paolo Margari, onFlickr

Tietoinen läsnäolo on suuri tahdon ponnistus kaikessa toiminnassa. Ei ole mitään toista asiaa kuin hetkessä pysyminen, mikä vaatisi enemmän tahdonvoimaa. Ajatukset vaativat katkeamatonta huomiota. Silmiin ja korviin tulvii koko ajan paljon ärsykkeitä, jotka vievät huomiota muualle. Joskus taas nälkä, väsymys tai oman kehon kolotukset eivät anna mielelle rauhaa.

Tahdonvoima on läsnäolon perusta. Yhdessä asiassa, kuten tässä hetkessä olemisessa, huomion pitäminen vaatii tietoista tahdon komentamista. Minulla on ajatus, että se parantaa keskittymistä. Jos haluan alkaneena vuonna yhtä asiaa kehittää, olkoon se tahdonvoima. Tahdon voimaa. Tahdonvoimaa!

Lasta ulos pukiessani nämä ajatukset siis pyörivät tässä päivänä eräänä mielessäni. Sekin oli jo tahdon ponnistus, että sain rauhassa laitettua lapsen vaatteet päälle ja vietyä pienen ulos vaunuihin nukkumaan, ilman, että lähdin etsimään kynää ja keskeytin nämä rutiinit. Sisälle tultua kuitenkin tulin heti tähän koneelle. Seuraavaksi vastustin nälkää ja janoa, pidin tahdonvoimalla itseni tässä tuolissa, jotta nämä rivit syntyivät. Tahdonvoima on ehdottelevan mielen vastavoima.

Onko sinulla tahdonvoimaa vastustaa kaikkia mielesi ehdotuksia?


Lue blogin muita kirjoituksia tahdonvoimasta:




2 kommenttia:

Marja Leena kirjoitti...

Hieno kirjoitus, kiitos. Tahdonvoima on merkillinen juttu, se ruokkii itse atseään, kun sen saa käyttöön. Mietin tällä hetkellä tuota tietoisen läsnäolon merkitystä pitkäaikaissairauden ja hoitojen kanssa, ja olen kiitollinen vinkeistäsi, kirjoista jne.

Annina kirjoitti...

Voi Marja-Leena, mitä voisin osata sanoa tai neuvoa?

Uskon tahdonvoimaan. Uskon myös siihen, että keho, toipuvakin sellainen, kertoo mitä se tarvitsee. Jos sille on läsnä ja kuuntelee. Hetkessä eläminen myös vapauttaa, ja minulla on ajatus, että se antaa myös tilaa kaikelle paranemiselle ja eheytymiselle.

Hetkessä elämistä kannattaa siis harjoitella.