Silmät auki

Teimme joulun välipäivinä vuoden viimeisen geokätköilyretken Nuuksioon. Se oli täsmäisku Kaitalammen kätköille. Saaliiksi saimme raitista ilmaa, hyvää mieltä, kolme geokätköä, reilun puolentoista tunnin kävelyn ja vielä pienen suhteellisen ajoissa nukkumaan päiväunia. Harvoin menee ihan niin kuin on suunniteltu. Tällä retkellä meni! Tässä tarinaa siitä mitä näkee ja kuulee kun on silmät auki.

Ilma on harmaa, kosteus roikkuu ilmassa ja sitä ei pääse pakoon. Märkyys imeytyy vaatteisiin ja kastelee hiukset. Pääsimme liikkeelle. Aurinko pilkahtaa ensimmäisellä kaatuneella puulla. Pieni oli vakaasti sitä mieltä, että mennään uimaan. Leikimme ajatuksella, että mitä pieni tekisi, jos häneltä ottaisi pokkana vaatteet pois. Mene vaan uimaan. Yritimme sanoa, että on kylmä. Silti osoittelu Kaitalampea kohti jatkui todella päättäväisenä ja kantorinkasta kuului tasaisin väliajoin sanat uimaan, uimaan...

Suuntasimme lähimmälle geokätkölle, se oli perinteinen linnunpönttöpiilotus. Niitä on jo aika monta nähty, mutta aina ajatus linnusta koputtelemassa aukkoa naurattaa. Aukot on yleensä maalattu tai sitten tukittu toisella laudalla sisältä, mikä saattaa lintua harmittaa. Löytöön ei tarvittu paljoakaan ylimääräistä kiipeilyä ja matka kohti seuraavaa kätköä saattoi jatkua.

 

Tällä retkellä ei ihme kyllä oltu pahasti poissa poluilta. Kiitos siitä, koska metsässä oli paljon vettä paikoitellen. Vihreys oli kuitenkin metsän vallitseva väri, mikä on suhteellisen mielenkiintoista, kun elettiin joulukuun loppua. Pidimme silmiä auki, mutta muita eläinhavaintoja kuin tunnistamattomia lintuja ei nähty.

Seuraava kätkö oli todella perinteinen kiven alla ollut pakasterasia. Se löytyi myös helposti, koska asetellut irtokivet paljastavat aina kätköpaikan! Jatkoimme matkaa hyvää kävelytietä eteenpäin. Ihmettelimme, kun muutamassa paikassa oli ihan selvästi ehditty jo maanantaisen myrskyn tuhot korjaamaan. Miten metsurit ovat tänne ulkoilualueelle ehtineet, vaikka suomessa on yli 100 000 taloutta vielä ilman sähköjä? Kätköilytiimimme oli tarkkana kuin porkkana puoliksi kaatuneiden mahdollisesti vaarallisten puiden varalta. Niitä ei kuitenkaan montaa näkynyt.

Pääsimme retken kääntöpisteelle. Näköalat olivat hienot silokallioilta. Viimeinen kätkö ei ollut perinteinen. Se oli kaikessa oveluudessaan todella hieno toteutus, täydet pisteet piilottajille. Ihailimme vielä hetken maisemaa ja lähdimme kaartamaan kohti grillikatosta pientä välipalaa varten. Saamme olla kiitollisia, että verovaroilla meille ylläpidetään hienoja alueita ulkoiluun ja luonnon tarkkailuun!

 
Palauduimme kotiin miettimään seuraavaa retkeä.
Maisema on nyt peittynyt lumeen.