Jokapäiväiset ilonaiheet : vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo kirjassa päästään pohtimaan lapsen itsenäisyyden tärkeyttä. Vanhemmalla ei ole oikeutta muuttaa lasta omien mieltymyksiensä mukaiseksi, mutta samalla se ei tarkoita yhteiselämän sääntöjen noudattamatta jättämistä. Se tarkoittaa lapsen rakastamista sellaisena kuin hän on kaikissa ikä- ja kehitysvaiheissa.
Tietoisen vanhemmuuden avain on lapsen itsenäisyyden kunnioittaminen. Silloin he voivat näyttää itsensä ”todellisessa hahmossaan” ja löytää oman polkunsa. Lapsen maailma on täynnä taikoja, outoa energiaa, örkkejä, noitia ja vaikka mitä. Meidän tehtävämme on antaa heidän olla sellaisia kuin he ovat ja rakastaa heitä sellaisenaan. Heidän ei tarvitse muuttua meitä miellyttääkseen.
.:Lapsi on syntyjään hyvä:.
Oma yksilöllinen, todellinen luonto tai mieli (buddhaluonto) on itsenäisyys, oma itse. Se täytyy jokaisen tunnistaa se itsessämme ja kunnioittaa sitä kaikissa, niin itsessä kuin toisissamme. Kirjailijat pitävät sen kunnioituksen merkkinä kumarrusta. Se osoittaa, että syvimmiltään olemme kaikki samaa ja yhtä. Silti muilla tasoilla olemme erilaisia. Sisäinen luonto tekee asioista mitä ne ovat ja auttaa niitä löytämään paikkansa kokonaisuudessa ja kaikessa riippuvaisuudessaan.
Vanhemman haaste on muistaa ja luottaa lapsen itsenäisyyteen, sisäiseen hyvyyteen ja kauneuteen kaikissa tilanteissa. Jokaisella lapsella on omat ominaisuutensa, temperamentti ja neroutensa. Niille tulee tehdä tilaa, pyrkimättä muuttamaan heitä. Moni muistaa lapsuudestaan jonkun, joka aina kannusti olemaan oma itsensä ja tarjosi ymmärrystä. Lapsen tulee saada tulla hyväksytyksi sellaisena kuin hän on.
Vanhemman tehtävä on vaikea, koska samalla vanhemman tulisi arvostaa omaakin itsenäisyyttään. Kuinka tukea lasta löytämään oman olemuksensa, olemaan kosketuksessa eheyteensä, ja oppimaan siitä itsevarmuutta ja tasapainoisuutta? Samalla kun rohkaisemme lasta kunnioittamaan ja huomaamaan muiden itsenäisyyden. Jokaisen itsenäisyys riippuu toisista, koska vaikutamme kaikilla teoillamme toisiin.
 |
| I believe I can fly by James Jordan, on Flickr |
.:Vanhemman mahdollisuus:.
Lapset ovat oikeutettuja saamaan rakkautta, huolenpitoa ja turvaa vanhemmilta ja muilta aikuisilta. Vanhemman on se huomatakseen oltava yhteydessä omaan itsenäisyyteensä, siihen mitä he todella ovat. Tietoinen läsnäolo auttaa huomaamaan kuka todella olet. Jokapäiväisessä elämässä se näkyy tarkkaavaisena pysymisessä ja muodollisemmin harjoittamalla meditaatiota.
Lapsen itsenäisyyden kunnioittaminen on lapsen eri ikävaiheiden ja temperamenttien olemassaolon myöntämistä. Lapsen hoitaminen tarpeiden tyydyttämiseksi on hänen kohtaamistaan kunnioittavasti ja samalla se on vanhemmalle tavoitteellinen harjoitus. Hoidamme lapsemme tuntui meistä siltä tai ei. Hyvä esimerkki itsenäisyyden kunnioittamisesta on lapsen antaminen tutustua ympäristöönsä, joka on tarpeen mukaan tehty turvalliseksi. Lapsen itsevarmuuden kehittyminen vaatii pelottoman suhtautumisen ympäristöön. Teini-iässä sama on vanhemman kykyä katsoa sormien läpi itsen tehostamista erilaisilla tavoilla tai ulkonäköseikoilla.
Tunteiden salliminen, empatia ja hyväksynnän voima tunkee ennakkoluulojen ja ajatusten läpi. Lapsen itsenäisyyden kunnioittaminen ja vaaliminen näillä keinoilla on tietoisen vanhemmuuden ydintä.
Lue myös edelliset osat:
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 1. Esittely Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 2. Äidin vuoro
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 3. Lapsen ja vanhemmat yhteiset tarpeet
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 4. Huomion ja läsnäolon laatu ratkaisee
Jokapäiväiset ilonaiheet, osa 5. Miten voin onnistua?
ja Blogin temperamenttikirjoitukset:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti