Voikukalla on hymyni

Hymy on tärkeä. Siitä saavat iloa kaikki. Se on paras lahja.

Aliisa oli kirjoittanut Alaks olee blogissa kirjoittanut hymyilemisestä ihanan kirjoituksen. Hymy voi todellakin olla ratkaiseva juttu uuden (minkälaisen hyvänsä) ihmissuhteen alussa! Kirjoitin myös hymyn ja onnen mahdollisesta yhteydestä jokin aika sitten. Tämä kirjoitus käsittelee Thich Nhat Hahnin kirjan Peace is every step ajatuksia siitä, miten hymyn saa jokaiseen päivään pysyvästi.

Päivä on parasta aloittaa hymyillen. Hymy vahvistaa tietoisen läsnäolomme ja tavoitteemme elää rauhassa ja ilossa. Miten voisit muistaa hymyillä heti kun heräät? Parasta on ripustaa jokin kuva, maalaus tai joitain kannustavia sanoja paikkaan jonka näkee heti herättyään. Kun tästä tulee tapa, kuva ei enää ole välttämätön. Hymy auttaa aloittamaan Thayn mukaan päivän hellästi ja ymmärtäväisenä.

Millaisen kuvan haluaisit ripustaa seinälle makuuhuoneeseesi joka tuo hymyn huulillesi joka aamu?

Jos kuvassa on voikukka, pysyy hymy tallessa kukan avulla. Se palautuu aina kun näet kuvan. Voit silloin hengittää tietoisesti syvään kolmesti ja hymy palaa. Itse asiassa harjoitus auttaa huomaamaan, että voikukkia on kaikkialla. Erilaiset asiat maailmassa voivat saada sinut hymyilemään, jos pidät itsesi avoimena niille.

Thay kirjoitta, että kun hän näkee jonkun hymyilevän, hän tietää heti, että hymyilijä on tietoisuuden vallassa. Hymy auttaa karkottamaan huolet ja väsymyksen, koska se rentouttaa kasvojen kaikki lihakset. Se tyynnyttää ja palauttaa meille sisäisen rauhan.

Dandelions by JP.., on Flickr

Ps. Puutarhuri minä ei ole voikukista kovin innoissaan. Kohta niitä taas riittää. Tänä keväänä ajattelen niitä eri tavalla ja hymyilen.

Lopun alku

Lopettamisen hetki on ihan yhtä tärkeä osa harjoitusta kuin kaikki muutkin muodollisen harjoittamisen hetket.

Kirjassa Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito oli hyödyllinen osuus myös muodollisen harjoittamisen lopettamisesta. En ollut ajatellut juurikaan asiaa, mutta kirjoitus pisti havainnoimaan jälleen kerran mielen monimutkaisia metkuja.

Muodollisen harjoituksen loppumiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta mieli ei karkaa jo hetkeä ennen puuhaamaan jotain muuta. Tietoinen läsnäolo tulisi tuoda mukaan tähän prosessiin olemalla kosketuksissa niihin ajatuksiin ja mielijohteisiin, jotka ennakoivat harjoituksen loppumista. Kimmokkeita lopettaa voi havainnoida aivan kuten muitakin ajatuksia. Niiden kanssa voi hengittää hetken verran ja kysyä:

”Kuka on saanut tarpeekseen?”.

Pysy näissä ajatuksissa ja tunnelmissa, vaikka mielesi tekisi mieli jo hypätä pystyyn. Lopettamisen hetki on ihan yhtä tärkeä osa harjoitusta kuin kaikki muutkin hetket.

Buddha Meditation by h.koppdelaney, on Flickr

Tämänkaltainen harjoitus voi lisätä tietoisuutta muissakin asioissa joihin liittyy loppuun saattaminen tai siirtyminen toiseen tekemiseen. Tätä voi harjoitella sulkemalla aina oven tietoisesti. Se voi herättää ja syventää herkkyyttämme ja kykyämme olla kosketuksissa jokaiseen hetkeen ja tasoittaa tavanomaisen tiedostamattomuutemme näkyvimpiä ilmenemismuotoja. Saatamme olla niin haluttomia kohtaamaan sisäistä tuskaa – surua, murhetta, häpeää, pettymystä, vihaa, – tai jopa iloa ja täyttymystä – että pakenemme tiedostamattamme turtumukseen, jonka keskellä emme tunne mitään tai emme tiedä mitä tunnemme. Jokainen tilaisuus saada tämän kaltaisia asioita esiin syvimmästään kannattaa ottaa vastaan.

Kaikki tavat lopettaa muodollinen harjoittaminen ovat kuitenkin hyviä. Ne muistuttavat meitä siitä, että olisimme täysin läsnä siirtymän hetkissä ja että kaikki päättymiset ovat myös uusia alkuja. Tärkeintä on ettemme takerru mihinkään.

Jokapäiväistä läsnäoloa

Mitä saan jokaiseen päivääni tietoisesta läsnäolosta?

1.       Arkisia rauhallisia hetkiä lapsen kanssa, joissa saan tarkkailla pienen kehittymistä

2.       Keskilinjan muistamista ja sen korjaamista etenkin kun teen ruokaa, se palauttaa tuntemaan miten   olen kehossani

3.       Rauhoittumista kolmen syvän hengityksen muodossa

4.       Kasvamista ja oppimista lukemistani kirjoista

5.       Kiitollisuutta

AYP0850084 by miyukiutada, on Flickr

Harjoittamisen kestosta

Harjoittamiselle on vaikea määrittää tavoiteaikaa, joka jokaisen tulisi kerrallaan istua. Jotkut opettajat antavat muodolliselle harjoittamiselle tavoiteaikoja. Tietoisuustaitokurssilla aloitimme 10 minuutilla, pian se kasvatettiin 15 ja lopulta 20 minuuttiin. Harva länsimainen kuulemma istuu enemmän kuin 30 minuuttia päivässä. Nykyään istuin useimmiten sen 20 minuuttia. Jon sanoo kirjassa Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito, että parhaassa tapauksessa harjoittamisesta ei tule ainoastaan helppoa, siitä tulee tarpeellista, elämänmuoto. Kellolla ei ole harjoituksen kanssa juuri mitään tekemistä.

Old timer by Darwin Bell, on Flickr

Muodollisessa harjoittamisessa tarvitaan joustavaa asennetta. ”Ponnistuksen vilpittömyys on tärkeää ja se että siinä astutaan tähän hetkeen, jota ei voi mitata ja joka siten on ääretön”, kirjoittaa Jon. Vaikka aikaa olisi harjoittamiselle kuinka vähän, juuri se on tärkeää. Pysähtyminen edes hetkeksi on tärkeää. Tekemisen vaihtaminen olemiseen on tärkeää. Tietoista läsnäoloa on hellittävä ja ravittava, sitä on suojeltava kiireiseltä elämänrytmiltä ja levottomalta ja sekavalta mieleltä. Kirjassa neuvotaan myös, että on parempi istua päivittäin 10 minuuttia kuin pidempi rupeama silloin tällöin.

Se, mitä emme pysty kohtaamaan, etsiytyy eteemme joka tapauksessa.

John Trudell

Vakaa aikomus harjoittaa ja tarttua hetkeen – mihin hyvänsä hetkeen – ja kohdata tuo hetki sekä sisäisen asenteesi, että ulkoisen kehon asentosi avulla; siinä on tietoisen läsnäolon ydin. Ei sen hetken kestolla ole niin väliä.

 

Rentoudu ei-tekemällä

Ei tekeminen on vaikeaa. Se vaatii rentoutumista. Rentoutumista suositellaan usein kaikille. Miksi sitä tulee tehtyä niin harvoin? Mikä siinä on niin vaikeaa? Vain oleminen ei onnistu koska ego keksii koko ajan kaikkea mihin voisi tarttua. Pienikin rentoutuminen palauttaa itsen läsnä olevaksi hetkeen ja auttaa saamaan lisää energiaa. Sitten voi jatkaa askareita rauhassa ja hiljaisuudessa.

Ehdotus tavoitteeksi: Aikomukseni on vain olla hiljaisuudessa.

1.       Kokeile vain istua, maata tai seisoa.

2.       Huomioi ajatuksiasi, kuvia, assosiaatioita, tunteita ja kehon tuntemuksia.

3.       Huomioi mieliteot tehdä jotain muuta.

4.       Palaa vain havainnointiin.

5.       Katso mitä löydät.

Tätä voisi kokeilla aina joitain minuutteja kun tulee kotiin. Harjoitus on jälleen kirjasta Mindfulness i vardagen : vägar till medveten närvaro.

Pastoral by floato, on Flickr

Maailma on meissä

Halusin pohtia jälleen muodollista harjoittamista ja löysin lisää muistiinpanojani aiheesta kirjasta Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito. Se on Jon Kabat-Zinnin perusteos.

Mikä istumisessa on niin erityistä? Muodollisen harjoituksen istuma-asennossa on järkähtämättömyyttä, vakautta ja majesteetillisuutta. Asento on valpas. Sillä otat oman paikkasi maailmassa. Siitä huokuu tämän hetken arvostus. Saatat saada itsesi helpostikin valitsemaasi asentoon, mutta oikea kysymys kuuluukin, mitä mielesi puuhailee? Kyse on mielen asettumisesta tiettyyn tilaan, mielen istumisesta. Hengityksen havainnoinnista on myös Jonin mielestä yksinkertaisinta aloittaa. Sitten voi laajentaa tietoisuuden havainnoimaan kaikkea, mikä tulee ja menee, ajatuksiesi ja tunteidesi vehkeilyä ja pyöritystä, havaintojasi ja mielijohteitasi, kehoasi ja mieltäsi. Hengitys tosin riittää tai ainakin sitä voi käyttää ankkurina joka palauttaa takaisin mielen vaelluksiltaan. Jon kehottaa kokeilemaan tätä joitain vuosia niin voi nähdä mitä tapahtuu!

Asento itsessään on harjoittamista. Kun istuu vakain aikomuksin, keho ja ryhti itsessään ilmentävät vakaumusta ja sitoutumista harjoittamiseen. Se puhuttelee meitä ja sitä kuvaa parhaiten sana ”arvokkuus”. Ennen aloittamista voi miettiä onko oma asento nyt arvokkuutta kuvaava. Arvokkuutta ilmentävä istuma-asento on vahvistus vapaudesta, elämän sopusoinnusta, kauneudesta ja rikkaudesta.

Kun saat koottua tarpeeksi kärsivällisyyttä istuaksesi edes hetken , se voi saada sinut kosketuksiin oman syvimmän olemuksesi kanssa. Sen osan kanssa, jonka mielialat eivät vaihtele, joka ei ole vapaa, eikä vangittu, joka on selkeä, eikä hämmentynyt. Se on kuin tietoisuus itse, pysyvä, kaiken heijastava. Onpa nykytilanne mikä tahansa, onpa mikä tahansa järkyttänyt sinua tai saanut sinut ymmälleen, se väistämättä muuttuu itsestään. Siksi kannattaa yksinkertaisesti vain pysyä nykyhetkessä, havainnoiden sitä, myötäillen sitä. Istuminen tarkoittaa sitä, että kehosi säteilee ympärilleen läsnäoloa ja ilmentää sitä, että olet valmis hyväksymään täysin kaiken, mitä kunakin hetkenä ilmenee. Tällaisessa asenteessa on takertumattomuutta ja horjumatonta vakautta, joka kirkkaan peilin tavoin heijastaa ollen itse tyhjä, avoin ja vastaanottavainen.

Asenne sisältyy asentoon, siihen miten asetut istumaan. Asento ilmentää asennetta. Harjoittaessa vuorimielikuvan käyttäminen voi auttaa keskittymään ja syventämään tietoista läsnäoloa. Ylevyys, jykevyys, majesteetillisuus, horjumattomuus ja juurtuneisuus ovat ominaisuuksia joita voi istuessaan kutsua luokseen. Kun harjoittaa yhä uudestaan arvokkuuden, tyyneyden ja horjumattomuuden mielenrauhan ilmentämistä, minkä hyvänsä mielentilan kohdatessaan, saa siitä pohjan tietoiselle läsnäololle ja mielenrauhalle silloinkin, kun olet äärimmäisen paineen alla ja sekavien tunteiden vallassa. Mutta vain jos harjoitat ja harjoitat ja vielä kerran harjoitat.



Beautiful Earth by Wistful ~, on Flickr

Tietoista läsnäoloa ei voi vain ajatella ymmärtävänsä, ja säästää sitä käytettäväksi kun jotain vakavaa tapahtuu. Tapahtumien voima hukuttaa sinut alleen. Harjoittaminen on hidasta ja kurinalaista – kuin ojan kaivamista, viinitarhassa puurtamista tai lammen tyhjäksi kauhomista. Se on työtä tässä hetkessä ja koko elämän ajan.

Harjoittaminen on ajatusten tarkkailua, niiden pitämistä tietoisuudessa. Tietoisuus ei ole sama kuin ajattelu. Se on enemmänkin kuin astia, joka voi pitää sisällään ajattelumme auttaen näkemään ja tuntemaan ajatuksemme ajatuksina, pikemminkin kuin näkemään ne todellisuutena. Tietoisuus – kaivettuna esiin jokaisesta hetkestä tietoisen aikeen avulla – voi auttaa havaitsemaan, että jopa tämän hajaannuksen keskellä perimmäinen olemuksemme on eheä ja kokonainen. Ajatusten tarkkaileminen ilman, että menee niiden mukaan opettaa jotain hyvin vapauttavaa itse ajattelusta. Se vähentää erilaisten rajoittavien ajatusmallien vankina olemista. Muodollista harjoitusta voi myös ajatella ajatus vesiputouksen taakse menemisenä, ilman että kolhiintuu ajatuksiin/ kiviin. Näin ajatusmallit muuttuvat tavoilla jotka edistävät eheyttä, ymmärrystä ja myötätuntoa elämässämme.

Ego nauttii siitä, että koet edistyväsi harjoittamisessa. Se on ansa, joka estää selkeästi näkemisen Se on itsekäs ajatus, näkemys hämärtyy ja menettää aitouden. Kaikki minään viittaavat sanamuodot ovat ajattelun tulosta ja erkaannuttavia omasta sisimmästä ja puhtaasta kokemuksesta. Myöskään ikävystymisen tai uupumisen kokemisessa ei ole myöskään mitään vikaa. Kokemusten paisuttelemisessa ja sen uskomisessa että ne ovat jotenkin erityisiä on sen sijaan vikaa. Silloin kiinnyt kokemukseen, eikä harjoitus, eikä kehitys etene.

Kun puhutaan, ettei yrittäisi niin kovasti saavuttaa jotain, vaan kokisi olemisen tilan suoraan, se tarkoittaa sitä että meidän pitäisi aloittaa sieltä missä olemme. Kyse on asioiden näkemisestä suoraan, ilman että ajatuksemme vääristävät ne. Osittain se on sen ymmärtämistä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja osittain sitä, että oma itse ei ole todellinen ja pysyvä. Muodollisen harjoituksen hiljaisuudessa käännämme huomiomme sisäänpäin vain huomataksemme, että koko maailma on jo mielemme ja kehomme sisällä. Se mahdollistaa ulkomaailman kohtaamisen sisäisestä tyytyväisyyden tunteesta käsin, joka syntyy kun ihminen on kotona itsessään ja tuntee läpikotaisin mielensä ja kehonsa.

Saat joka päivä 24 uutta tuntia

Tässä pitkästä aikaa viisaita sanoja Thich Nhat Hahnin kirjasta Peace is every step.

Meillä on aina 24 aivan uutta tuntia edessämme kun heräämme. Se on todellinen lahja, meillä on mahdollisuus tuottaa rauhaa, iloa ja onnea itsellemme ja toisille.

Rauha on läsnä kaikessa. Se on vain itsestämme kiinni olemmeko yhteydessä siihen. Kaikkialla ympärillämme on iloa ja rauhaa, niin sinisessä taivaassa kuin lapsen kauniissa silmissä.

Voimme hymyillä, hengittää, kävellä ja syödä tavalla, joka mahdollistaa meidän olevan yhteydessä onnellisuuden pohjattomaan lähteeseen. Meidän pitää vain muistaa olla läsnä kuluvassa hetkessä, siinä ainoassa jota elämme. Joka hengen veto, jokainen askel voi olla täynnä rauhaa, iloa ja tyyneyttä. Meidän täytyy olla siinä hereillä. Ja voit aloittaa nyt heti, tässä hetkessä.

 

Sunrise on the town moor by davidcoxon, on Flickr

Ja jälleen kerran, lempiajatelmani. Ole hyvä!

Joka aamu, kun heräämme,

meillä on 24 täysin uutta tuntia edessämme elämää.

Mikä arvokas lahja!

Meidän on mahdollista elää niin että nämä 24 tuntia

tuovat rauhaa, iloa ja onnea itsellemme ja muille.

-- Thich Nhat Hahn

Saa kun pyytää

Kirjoitan joka päivä ylös sen mistä olen kiitollinen. Täällä olen kertonut enemmän syistä miksi niin teen.

Kevät tulee kohisten ja pienen kanssa on päästy paljon ulkoilemaan. Meillä on ollut jo monta aurinkoista ulkoilupäivää kaikessa rauhassa. Kiitos niistä. Olen kiitollinen, etten saanut viimeisintä flunssaa pieneltä. Kiitos jonkinlaisen ymmärrykseni ravintoasioissa pysyin terveenä.

Reilun viikon kuluessa kiitollisuutta on esiintynyt kerrankin myös omaa itseäni kohtaan. Voin olla kiitollinen siitä, että opin ja osaan soveltaa oppimaani. Koulussakin opituista taidoista on ollut hyötyä, olen kiitollinen, että niillä olen voinut auttaa ystäviä. Opin myös retritiissä paljon asioita itsestäni joista olen kiitollinen.

Tunnen kiitollisuutta elämässäni tapahtuvasta muutoksesta, kun monet asiat ovat järjestyneet aivan itsestään. Murehtiminen tuntuu turhalta ja kuluttavalta, olen kiitollinen siitä, että aina edes välillä muistan elää hetkessä.

Tunnen myös suurta kiitollisuutta sitä kohtaa mikä antaa kun pyydetään. Mikä ikinä se onkaan.

Isola Bella-Taormina-Messina-Sicilia-Italy by gnuckx by gnuckx, on Flickr

Näissä maisemissa olisi joskus kiva tiirailla merelle.

Miten ja missä olen läsnä?

Olen perehtynyt lähiaikoina dialogiseen kirjoittamiseen. Kysymysten keksiminen on jo puoliksi tie oivallukseen. Kysyn ja vastaan itse itselleni. Tälla tavoin voi pyöritellä monia asioita. 

Tämä kirjoitus on yhden harjoituksen sensuroimaton tulos. Mielestäni se osoittaa, että kaikki viisaus todella on sisällämme. Toki se on sinne jostain opittu. Pitää vain kysyä ja kuunnella vastauksia.

Miten ja missä olen läsnä?

Olen mielessäni.

Miten olet siellä?

Ihan hiljaa ja rauhassa. Läsnä itselleni.

Mitä siellä on?

Siellä on jatkuva ajatusten, tunteiden ja kehon tuntemusten sekameteli. Sota ja taistelu kuka huutaa kovimmin ja saa huomioin. Siellä ei ole mitään ja siellä on kaikki.

Onko se häiritsevää?

Ei ole, koska olen läsnä.

Miksi?

Otan vastaan mitä tulee ja annan sen mennä. Jos jotain tulee minkä koen oivalluksena tai arvokkaana otan sen kiitollisena vastaan.

Nikko Waterfal by Sprengben [why not get a friend], on Flickr

Onko se helppoa?

On ja ei ole. Siinä tilassa pysyminen on vaikeaa. Sinänsä tila on helppo, koska siinä ei tehdä mitään. Käännytään vain sisään päin ja katsotaan mitä sieltä löytyy.

Mitä sieltä löytyy?

Mitä milloinkin. Ei sen ole niin väliä.

Kuka sieltä löytyy?

Sieltä löytyy ego joka mesoaa ja tuo kaikkia ajatuksia. Sitten sieltä löytyy keho, johon keskittyminen (esim. hengittymiseen) vie sen verran kapasiteettia, että ego joutuu kakkoseksi. Lisäksi siellä on vielä havainnoiva itse, mieli, se joka voi näitä kahta ohjata, jos on siihen riittävän harjaantunut. Mieli on prosessi, joka säätelee tiedon ja energian virtauksia ihmisessä. Mieli voi ohjata tunteet, reaktiot ja ajatukset eheäksi, ”onnelliseksi” kokonaisuudeksi jos se pystyy toimimaan oikein.

Milloin mieli pystyy toimimaan oikein?

Aina. Jos sen vain antaa toimia, eikä anna ennakkoluulojen rajoittaa ja haitata sitä.

Mistä tietää, että on läsnä?

Olo on rauhallinen. Katselee ulkopuolisena ajatustensa tulemista ja menemistä. Huomaa seuraavansa loputonta virtaa takertumatta yhtään mihinkään. Pystyy pysymään tässä tilassa. Joskus saattaa olla, että ajatuksia ei enää nouse tai pystyy olemaan siinä tilassa jossa ajatus ei vielä ole noussut.

Ein sanominen on kyllän sanomista

Ein sanominen on kyllän sanomista jollekin muulle.

Ein sanominen on monesti aika vaikeaa. Se aiheuttaa paitsi mielipahaa, myös elämän luisumista kaaokseen kun tunkee hetkensä liian täyteen. Sanomalla toiselle kyllä, voi olla että sanot omalle elämällesi ja tavoitteillesi ei. Sitten on kiire, eikä ehdi tekemään niitä asioita joita pitää tärkeänä.

Kuva: HS

Tietoisuus omista arvoista ja prioriteeteista auttaa sanomaan ei. Perusteltu ei auttaa myös pyytäjää ymmärtämään paremmin miksi et halua vaikka juuri nyt auttaa.

1.   Aloita miettimällä mitkä ovat elämäsi kolme tärkeintä asiaa. (Suuret Kyllät)

2.   Kun joku pyytää sinulta jotain, kerro selkeästi toistamalla että ymmärsit mitä toinen pyytää ja miksi. Huomioi tässä myös kehon kielesi.

3.   Kerro sitten mikä oma Kylläsi estää tekemästä sitä mitä sinulta pyydetään.

4.   Kerro, että voit harkita pyyntöä ja vastaustasi uudelleen jos tilanteesi muuttuu.

Harjoitus on jälleen kirjasta Mindfulness i vardagen: vägar till medveten närvaro.

Lue myös:

Opi sanomaan EI

Kaikkialla kaiken aikaa kaikkien kanssa

Tässä lisää tärkeitä ja harjoittamista selkeyttäviä ajatuksia Jon Kabat-Zinnin kirjasta Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito. Harjoittamisen tie kaikkialla kaiken aikaa kaikkien kanssa

.:Kysymyksiä & itsetutkiskelua:.

Harjoittaminen on luonnollinen jatkumo ihmisen kasvulle, sille kyselylle: Kuka minä olen? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Mikä on Tehtäväni? Kyseleminen ja tutkiskeleminen on olennaista tietoiselle elämälle. Pyrimme pysymään yhteydessä elämän ja olemassaolon mysteeriin. Se on kyselemistä odottamatta vastausta. Kysymys muhii, kypsyy, tulee ja menee, aivan kuin kaikki muukin tulee tietoisuuteen. Omat ongelmakohdat tulisi ensin tunnistaa. Missä elämässäni on painetta ja jännitettä, entä missä on sopusoinnun puutetta? Itsetutkistelu tarkoittaa kysymysten asettamista uudelleen ja uudelleen.

.:Polun etsintää:.

Elämän polkua etsiessä olisi osuvaa sanoa: ”Pääset sinne vain, jos olet täysillä tässä”. Mikä on minun tieni? Sitä voi harjoittaessaan miettiä, tarkkailla, kuunnella, havainnoida, päästää irti ja antaa olla. Kysymykseen palaaminen johtaa avautumiseen, uudenlaiseen ymmärrykseen, näkemykseen ja toimintaan. Kyse on siitä pystymmekö ottamaan vastaan kohtaamamme haasteet, jopa etsimään niitä koetellaksemme itseämme, kasvaaksemme, toimiaksemme periaatteidemme mukaisesti, pysyäksemme uskollisina itsellemme, ja lopulta löytääksemme oman tiemme – eikä vain löytämään vaan elämään sitä.

Harjoittaminen on tie. Matkan vertauskuvaa käytetään kaikissa kulttuureissa kuvaamaan elämää ja sen tarkoituksen etsintää. Tietoisen ja hyväksyvän läsnäolon polku ja oikean ymmärryksen polku ovat esimerkkejä tästä. Harjoittaminen on sen tunnustamista että olemme oikealla tiellä. Se avautuu nyt ja joka hetki. Se on olemisen tie, elämisen tie, kuuntelemisen tie, tasapainossa olemisen tie asioiden kanssa sellaisina kuin ne ovat.

Harjoittaminen luo eheän ihmisen. Eheys (wholeness) sanaan sisältyvät sanat terveys (health), parantaminen (healing) ja pyhä (holy). Kun havaitsemme eheytemme, meidän ei tarvitse mennä mihinkään, eikä tehdä mitään. Olemme vapaita valitsemaan tiemme. Löydämme aina hiljaisuuden sisältämme, ja kuunnellessamme sitä kehommekin antautuu sille, ja mieli seuraa.

Wisdom Trail Lantau HK by Michael McDonough, on Flickr

.:Polulta lipeämistä:.

Tunnustamme, että toisinaan, usein hyvinkin tärkeinä aikoina, meillä ei ole aavistustakaan siitä, minne olemme matkalla tai edes missä tie on. On varottava sitä että emme jää kiinni siihen, minkä luulemme olevan matkamme päämäärä. Toisinaan on tarpeellista myöntää itselleen, ettei tiedä minne on matkalla, ja olla avoin ottamaan vastaan apua odottamattomilta tahoilta. Tämä tuo ulottuvillemme sekä sisäiset että ulkoiset voimavarat ja liittolaiset jotka ovat peräisin omasta epäitsekkyydestämme ja sielukkuudestamme. On otettava huomioon asioiden laajemmat yhteydet, muutoin jäämme jumiin umpikujaan, ehkä loppuiäksemme!

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen vaatii sisäisen energian arvostamista ja vaalimista, ei ryntäämistä asioihin pää edellä – ja sellaisen mielen hallintaa, jolla ei ole yhteyttä itsemme moniin puoliin ja jota ohjataan kapeakatseisesti. Muutoin emme voi hyvin, varsinkaan jos emme myönnä että emme tiedä minne olemme matkalla.

.:Elinvoimaa kaiken aikaa:.

Tietoisen läsnäolon tehtävä on herättää meidät havaitsemaan elinvoima jokaisessa elämämme hetkessä. Kun olemme havahtumisen tilassa, kaikki antaa voimaa ja inspiroi. Sangen hengellinen kokemus siis! Vain sisäisellä kokemuksella on merkitystä, jokaisessa hetkessä, niin tiskatessa kuin muodollisesti harjoittaessakin. Ja sen kokemiseksi on oltava läsnä. Kaikki muu on pelkkää ajattelua. Samaan aikaan on oltava valppaana niiden taipumusten ja mielijohteiden suhteen, jotka johtavat itsepetokseen, suurenteluun, ylimielisyyteen, harhaanjohtavaan ajatteluun sekä hyväksikäyttöön ja julmuuteen. Yhtä ”henkistä” totuutta toitottavista on aina vain harmia.

Tietoinen läsnäolo on vapautta ja helppoutta maailman keskellä. Se on kotona olemista missä tahansa, missä olosuhteissa tahansa, ei minkään ylä- tai alapuolella, vain täysin läsnä olemista. Halua vain istua. Tietoisen läsnäolon periaatteet kehottavat käyttämään avautumiseen, vahvistumiseen, itsetutkiskeluun ja viisauden syventämiseen sekä oman tiemme kulkemiseen kaikkia elämämme tilanteita, kaikkea ilmenevää, missä tahansa olemmekin. ”Henkisintä” mitä kukaan voi tehdä on katsoa asioita omin silmin, nähdä kokonaisvaltaisesti ja ilmentää teoissamme eheyttä ja hyvyyttä.

Keho kertoo mitä haluat

Keho kertoo mitä haluat, jos vain kuuntelet. Tunnustan, että en pysähdy tarpeeksi usein kuuntelemaan miltä kehossa tuntuu. En ole varma mitä intuitio on mutta moni kuvailee elämän päätöstilanteissa luottavansa ”perhosiin mahassa”, aavistukseen tai mututuntumaan. Ehkä intuitio on oikeasti kehon kuuntelemista, sen havainnoimista miltä kehossa tuntuu. Kuulostaa siltä, että se on osa tietoisen läsnäolon harjoittamista.

Kehon kuuntelemisen opettelu auttaa selvittämään itsellesi mitä haluat. Se voisi käydä vaikka näin:

1.   Kun joku pyytää sinulta jotain, huomioi miten kehosi reagoi. Jännitytkö, kutistutko kasaan, huolestutko, tunnetko haluttomuutta vai tunnetko itsesi avoimeksi, rentoutuneeksi ja kevyeksi ja tulet iloiselle mielelle?

2.   Jos tulet jännittyneeksi ja huolestuneeksi, pyydä aikaa miettiä, jos et heti pysty sanomaan ei.

3.   Käytä esimerkiksi lausetta: ”Tarvitsen aikaa ajatella, voinko palata asiaan myöhemmin?” Sitten voit käyttää aikaa rauhoittumiseen.



ON THE REBOUND by Neal., on Flickr

Harjoitus on kirjasta Mindfulness i vardagen : vägar till medveten närvaro.

Intuitiota voi tammikuun Evita lehden ohjeilla myös herkistää.

Anna sisäisen tietosi ohjata sinua niin arjessa kuin elämän suurissa valinnoissa. Näillä ohjeilla opit käyttämään sitä paremmin apunasi.

1. Luota oivalluksiisi

Olet ehkä joskus kieltäytynyt työstä, vaikka sen ottaminen olisi ollut järkevää. Päätös kuitenkin tuntui oikealta. Kun sinulle on pian tarjottu vielä kiinnostavampaa työtä, tajuat, että aavistuksesi oli todellakin oikea. Tästä intuitiossa on kyse. Intuitio on sanaton ja äkillinen oivallus, joka ei perustu loogiseen ajatteluun. Intuitio on psyyken alitajuista toimintaa, joka ohjaa sinua kaiken keräämäsi, myös unohtamasi, tiedon perusteella. Kun saat vahvan oivalluksen, uskalla luottaa siihen ja toimia sen mukaan.

2. Erota intuitio toiveista ja peloista

Toisinaan iskee voimakas, painostava tai kutkuttava tunne: nyt lottonumerot ovat oikeat, juhlat menevät taatusti pilalle tai lentokone putoaa. Koska psyykesi sisältää myös kaikki toiveesi ja pelkosi, saatat joskus sekoittaa intuition niihin. Intuition tunnistat siitä, ettei siihen liity tunnetta. Se on vain neutraali oivallus. Opettele kuulostelemaan, onko aavistuksessasi mukana jokin tunne tai selittelyä. Silloin kyse ei ole intuitiosta.

3. Opettele rauhoittumaan

Intuitiosi toimii jatkuvasti, mutta jos olet stressaantunut tai analysoit asioita koko ajan, et välttämättä kuule luovia oivalluksia. Saat jatkuvan pähkäilysi pysähtymään, kun opettelet rauhoittamaan mielesi säännöllisesti. Kiireisenkin päivän keskellä voit välillä pysähtyä havainnoimaan, mitä ympärilläsi ja kehossasi tapahtuu. Vedä muutaman kerran syvään henkeä. Anna hetken kulua ilman, että pyrit ratkaisemaan mitään. Intuition oivallukset ilmaantuvat aina tässä ja nyt. Siksi niiden kuulemiseksi on oltava läsnä.

4. Haasta alitajuntasi

Pistä intuitiosi töihin antamalla asioita alitajunnan ratkaistavaksi. Mitä reittiä ajaisin? Mistä saisin halvimman lentolipun? Mihin osaan projektista keskittyisin seuraavaksi? Kokeile vaikka yön yli -harjoitusta. Ajattele lyhyesti ja vatvomatta pulmaasi ennen nukkumaanmenoa. Rentoudu ja käy nukkumaan. Aamulla herättyäsi kuulostele, nouseeko asiaan liittyvää mielikuvaa tai tuntemusta. Älä hätäänny, jos mitään ei tule heti mieleen. Oivallus ilmaantuu usein vasta juuri silloin kuin tarvitset sitä.

5. Pidä päiväkirjaa

Muistele onnistuneita intuitiokokemuksiasi ja kirjaa ne ylös. Mieti missä, milloin ja kenen kanssa olet saanut parhaat oivalluksesi. Virtaako luova ajattelusi, kun istut päiväkahvilla itseksesi vai aamulenkillä kaverin kanssa? Pyri tietoisesti lisäämään ja toistamaan olosuhteita, jotka antavat tilaa oivalluksillesi.

Asiantuntijat: psykologi ja Intuitio-kirjan kirjoittaja Tony Dunderfelt ja yhdysvaltalainen intuitiivinen parantaja Sonia Choquette.

Teksti: Anna Taipale

1. Retriitti – Löylynheiton MM?

Olisikohan nyt mennyt riittävästi aikaa toipuakseni ja raportoidakseni siitä, kun olin koko lauantain retriitissä harjoittamassa. Uskon kyllä, että kokemuksesta ei toivu koskaan ja se on ilmeisesti tarkoituskin. Sitä saa mitä tilaa. Näillä pidemmillä istumaharjoituksilla on selkeästi paikkansa. Jos ei sitten muussa, niin osoittamassa sen, että lyhyt, tavallinen 20 minuutin istuminen on vielä suhteellisen helppo harjoitus.

Tämä oli ensimmäinen pidempi retriitti, johon osallistuin, mutta ei varmasti viimeinen. Aina kun poistuu mukavuusalueelta, on mahdollista nähdä enemmän ja oppia lisää. Ensimmäinen retriitti on ehdottomasti top 10 elämän parhaita päiviä. Jäin koko päivän harjoittamisesta henkiin. Ja samalla se on, ristiriitaista kyllä, elämän kauheimpia päiviä. Harjoittamiskokonaisuus oli rankka, tosin eri tavalla kuin kuvittelin, kun kehon tuntemukset veivät vallan ajatuksilta.

.:Päivän ohjelma:.

I Harjoitus n. 1,5h

3 x 20 min istumista (zazen), ensimmäisellä tauolla tehtiin asahi-liikesarja ja toisella kävelymeditaatio (kinhin).

n. 40 min keskustelu harjoituksesta ja siinä koetusta.

40 min Ruokatauko

II Harjoitus n. 1,5h

3 x 20 min istumista (zazen), ensimmäisellä tauolla tehtiin asahi-liikesarja ja toisella kävelymeditaatio (kinhin).

n. 30 min Teetauko keskustellen

III Harjoitus n. 45 min

2 x n. 15 min istumista(zazen) jonka tauolla tehtiin keskilinja- ja ääniharjoitus (vokaaliresitaatio).

Yhteensä päivän aikana istuttiin ja hengitettiin siis 2,5 tuntia. Jonkin verran olin jo etukäteen jännittänyt puutumista ja muita kipuja, mutta kunnon tietoisen läsnäolon harjoittajan tavoin sysännyt ne tulevaisuutta murehtivina ajatuksina pois mielestä. Teen säännöllisesti 20 min istumista ehkä noin kolme kertaa viikossa ja se ei fyysisesti juuri tunnu enää missään ja siksi en ollut huolissaan, koska sen pidempää ei ollut luvassa. Se mitä kokemattomana en voinut tietää oli kipu, joka tuli kovempana takaisin mitä pidemmälle päivä eteni. En toipunut taukojen aikana kokonaan istumisesta.



The Mind Eraser by Scott Ableman, on Flickr

.:Ensimmäinen harjoitus (I):.

Ensimmäinen harjoitus meni kokonaisuudessaan vielä suhteellisen kivuttomasti fyysisesti. Toki vasen jalka puutui toisella ja kolmannella 20 minuutin kerralla täysin tunnottomaksi. Istuin ensimmäisen ja toisen tavallisesti käyttämässäni burmalaisessa asennossa. Kolmas setti oli sitten pakko antaa periksi ja olla polvillaan seiza asennossa tyyny jalkojen välissä. Ensimmäisellä tauolla tehty Asahi virkisti ennen kaikkea mieltä ja sen loppupuolella oli jo kaipaus päästä takaisin istumaan. Mieli oli valpas, mutta tyyni. Toinen setti oli henkisesti helpompi vain jatkaa siinä keskittymisessä minkä ensimmäisessä oli saanut, kun laukkaava ja jännittynyt mieli oli valmiiksi jo hieman tyyntynyt. Kinhin kävely oli suhteellisen lyhyt ja siinä on helppo keskittyä ja jatkaa hengittämistä. Kolmannessa setissä asennon vaihtaminen seizaan auttoi yllättävän vähän, mutta en vielä tiennyt mitään kivuista… Hyvä huomio oli se, että painopisteen muuttaminen hieman taaemmas otti pois painetta jaloilta ja helpotti vähän.

Keskustelussa tuli hyvin esiin se, että jokainen istuu tänään ja tässä nyt, omissa sisäisissä ja ulkoisissa olosuhteissaan. Huolimatta niistä harjoitus tehdään. Jokaista sattuu enemmän tai vähemmän. Tyynyjä haettiin Zen centerin varastoista koko päivän yhä enemmän poistamaan harjoittajien kolotuksia. Olosuhteet, jotka ryhmä luo helpottavat kuitenkin harjoittamista. Syy on varmaan ryhmäpaine ja keskittynyt ilmapiiri, joka väkisinkin tarttuu. Keskustelimme jonkin verran pidemmistä, koko viikonlopun ja jopa viikon retriiteistä, joissa istutaan sitten hieman enemmän. Ne saavat kyllä puolestani odottaa! Näitä päivän istumisia saa olla takana paljon. Houkuttelevalta kyllä kuulostaa egon hiljeneminen sitten kun se väsyy.

.:Toinen harjoitus (II):.

Toinen harjoitus ruokatauon jälkeen oli ehdottomasti tiukin. Vasen jalkani alkoi puutua nopeammin kuin koskaan ennen. Se tosin vei hienosti kaikki muut ajatukset pois, tiputti egon kelkasta ja oli vain kehon tuntemukset. Saan olla kiitollinen, että minulla kipu oli vain puutuvassa jalassa, mutta sekin riitti. Kivun sietäminen ”ilman syytä, omasta tahdosta” on vierasta. Tässä todettakoon, että olen yli 15 vuotta pääasiassa hengittänyt kaikki kipuni pois, niin päänsäryt kuin yli 20h synnytystuntemuksiakin. Kehon jännittäminen ei palvele kivun poistumista, vaan rentoutuminen ja hengittäminen. Pidin silmiä auki välillä saadakseni muutakin keskittymisen aihetta, mutta kun näkökentän ulkolaidat hämärtyivät kolmatta kertaa (kivusta?) toisessa setissä totesin, että on parempi laittaa silmät taas kiinni. Myös lattialautojen kuviot alkoivat mielenkiintoisesti mönkiä eteenpäin. Kolmannessa setissä Kinhin kävelyn jälkeen tuntui, ettei se yhtään palauttanut. Kävelyn kesto on kuitenkin alle 10 minuuttia ja se on hidasta, tietoista kävelyä. Tuskat olivat suuret, kotiin lähtö itkien oli lähellä. Tahdonvoima saa kasvaa paljon ennen kuin minä istun 30 minuutin tai pidempiä pätkiä koko päivän! Timon sanat istumisen loppupuolella auttoivat:

”Tiedän, että kamppailette. Älkää kamppailko. Antakaa itsenne pudota. Pudotkaa tähän hetkeen. Älkää kamppailko.”

Teen kera keskustelimme lisää kokemuksista. Huomionarvoista on käsien asennon toimiminen mittarina siitä mitä istujassa tapahtuu. Tavoitteena on, että peukalot koskettavat kevyesti toisiaan. Joskus ote lipeää ilman, että sitä huomaa, toisinaan taas se tiukkenee niin että kynnet painuvat sormen päihin. Kipua vastaan ponnistelu tuo myös muun laista jännitystä, josta olisi hyvä pyrkiä pois sen sijaan, että kamppailee sitä vastaan. Järki täytyy kuitenkin olla, joku heittikin, että ei tässä olla Löylynheiton MM-kisoissa. Istuminen aiheuttaa paitsi fyysistä, myös henkistä kipua erilaisten mielen kuohujen muodossa. On hyvä muistaa, että mieli puhdistuu kun istuessa saa pudottaa kaiken sinne tulevan pois.

.:Kolmas harjoitus (III):.

Lopussa tehdyt kaksi ”vain” 15 minuutin istumista kuulostivat helpoilta, mutta eivät ne sitä kyllä todellisuudessa olleet. Varmaan yhtään pidempiä ei olisi enää jaksanut! Vokaaliresitaatio on hieno harjoitus joka saa koko kropan värisemään ja yhteen sulautuvat äänet kuulostavat tosi voimallisilta tilassa. Viimeisen istumisen jälkeen oli helpotus vääntää jalat auki ja tietää, että se oli päivän viimeinen kerta!



Whirlpool take me to the Deeps below by onkel_wart, on Flickr



.:Loppuvaikutukset:.

Olin ajatellut, että päivän retriitissä olisi päässyt tekemään enemmän laskemisen ja ajatusten hiljentämisen kanssa työtä. Laskin kyllä koko ajan 1-10 uloshengityksiä, mutta ajatukset hiljenivät lähinnä kiitos kivun, ei mielen hallinnan. Olen tästäkin kokemuksesta kuitenkin kiitollinen.

Retriittiä seurasi todella sekava yö. Nukuin huonosti. Aluksi en saanut unta ja jalkoja särki. Pyörin varmaan yli 2,5 tuntia. Sitten olin klo 4 ainakin taas tunnin hereillä. Ajatukset laukkasivat villinä aivan kuin päivä olisi ollut niille liian rajoittava. Seuraavana päivänä olin henkisesti väsynyt, onneksi sunnuntain sai käyttää kaikkeen vähän vähemmän älylliseen. Aivotoiminnan ollessa hiljaista aloin harkita Valkoisen lumpeen koko viikonlopun retriittiä...

Tänään maanantaina illalla on aikomukseni istua 20 min.

Miten aloittaa?!

Mistä aloittaa ja miten myös jatkaa tietoisen läsnäolon harjoittamista?

1.   Osallistu jollekin kurssille, jossa saa esittelyn ja perehdytyksen aiheeseen. Opettaja on hyvä olla olemassa. Suosittelen käymääni tietoisuustaitokoulutusta. Mutta muitakin opettajia löytyy.

2.   Mieti mikä on oma rutiinisi harjoittaa? Minun harjoitusohjelmani on täällä. Tee oma ohjelma. Tarkista ohjelmaasi, kun opit lisää tai muuta sitä jos se ei toimi.
 

3.   Tarkista arvosi, mitkä asiat ovat tärkeitä? Miten tietoinen läsnäolo tukee elämänarvojasi?

4.   Mieti miksi harjoitat? Mikä on omakohtainen näkemyksesi?

5.   Pysy suunnitelmassasi, harjoita säännöllisesti niin muodollisesti kuin käytännössäkin. On parempi istua melkein joka päivä, kuin harvoin ja pitempään.

6.   Lue paljon kirjallisuutta, mutta harrasta kritiikkiä lukemaasi kohtaan – minkä tasoista tietoista läsnäoloa kirja käsittelee? Ovatko vanhat buddhalaiset opetukset otettu huomioon vai onko mindfulness irrotettu juuriltaan?

7.   Lue blogiani, tietysti!

Muista, olet jo perillä. Tarvitaan vain yksi päätös.



Finish/Start by I like, on Flickr

Onko aiheesta kysyttävää? Autan mielelläni sen mitä osaan.

Tänään en tee mitään

Tänään en ”tee” mitään. Koko päivä on minun. Menen istumaan ja hengittämään Timon järjestämään retriittiin, joka on tarkoitettu "peruskoulutuksen käyneille". Raporttia seuraa, ehkä.

Sillä välillä voit kuunnella Timon määritelmää siitä mitä on Mindfulness, Tietoinen läsnäolo.

Suosittelen myös tutustumaan hänen kirjoitukseensa mm. siitä miten harjoittaminen ei ole niin paikasta kiinni. Lue: Japania ei ole!

Mielekästä viikonloppua!

Selkärankaa, kiitos!

Ego keksii ihan mitä tahansa syitä, jotka estävät sinua harjoittamasta. Huomaatko sen metkut?

Tietoinen läsnäolo on taito, joka opitaan kokemuksellisesti harjoittamalla. Moni opettaja sanoo, että on tärkeämpää istua joka päivä 10 minuuttia, kuin käydä kerran kuukaudessa koko päivän retriitissä. Tähän säännölliseen harjoittamiseen kiinni pääseminen on haastavaa, koska omia, ”hyväksi muotoutuneita” rutiineita ja toimintatapoja on vaikea muuttaa. Omakohtainen kokemus on yksi tärkeistä asioista, mutta tärkeää on myös tiedostaa egon metkut kun se yrittää estää harjoittamasta.

Autopilotilla eläminen tulee tässäkin esiin. Laput silmillä on helpompi elää tiedostamatta, kuin repäistä itsestään irti voimaa muuttaa elämäänsä siihen omaan toivomaansa suuntaan. Harjoittamiseen ei usein ole riittävästi päättäväisyyttä. Selkäranka on vielä niin ohut. Minulla on ajatus, että tahdonvoima ja kärsivällisyys ovat vasta kehittymässä. Voi myös yksinkertaisesti olla, että harjoittamaton mieli ei edes tiedosta omia käyttäytymismallejaan. Etenkin muodolliseen harjoittamiseen voi olla vaikea päästä alkuun. Käytännön harjoittaminen on kiinni enemmän siitä, että muistaa arkiaskareista tehdä harjoittamista ja sitten tehdessään muistaa pysyä harjoittamisessa.

Kuulostaako jokin näistä tutulta?

D  Harjoitan sitten myöhemmin

D  Tämä on tylsää

D  Kukaan ei saa tietää vaikka en tänään harjoittaisikaan

D  En ehdi koska on niin paljon tehtävää

D  Olen harjoittanut monena peräkkäisenä päivänä, se saa riittää

D  Voin tänään niin hyvin, ettei minun tarvitse harjoittaa

D  Voin tänään niin huonosti, että harjoittaminen saa jäädä

D  Nyt pitää lähteä, en nyt sitten ehtinyt (muistanut) harjoittaa

D  Lehdessä oli kirjoitus, että tätä ”pitää tehdä vuosia ennen kuin siitä on jotain hyötyä”

Ne ovat kaikki vain ajatuksia, eivät totuus. On hyvä tunnistaa ne ajatuksiksi, ja jopa sanoa ääneen: ”Minulla on ajatus, että harjoitan sitten myöhemmin.”

spine by katie cowden, on Flickr

Harjoittaminen itsessään on haastavaa ihan fyysisestikin. Luulisi, että istuminen ja hengittäminen on helppoa, ehkä se onkin, mutta vain hengityksessä pysyminenkin on usein miten haastavaa. Lisäksi harjoittaessaan saattaa oppia itsestään ja elämästään ikäviäkin asioita. Harjoittamatta olisi paljon mukavampaa olla se täydellinen kuva joka kuvittelee olevansa. Puhumattakaan sitten oikeasta kivusta, kun asennossa pysyminen pitkän aikaa tuo kaikenlaisia epämiellyttäviä tuntemuksia, puutumista, pistelyä ja jäykistymistä. Psyykkinen kipu sen sijaan on aukeamista, löytämistä ja toivottavasti joskus kasvukipuakin.

Harjoittamiseen menee ihan oikeasti aikaa. Sen sijaan yleensä se ei vie voimaa, joskus kyllä. Toisinaan se jopa tuo voimia oivallusten muodossa. Epämotivoivimpana harjaantumaton voisi pitää sitä, että harjoittamisesta saatavaa hyötyä ei voi tavoitella. Se tulee jos on tullakseen. Se on hyvin epäkonkreettista. Usko harjoittamisen voimaan on koetuksella. Tämä usko harjoituksen voimaan on kuitenkin ainoa ajatus, joka voi saada jatkamaan harjoittamista.

Ajatusten lisäksi tunteet ja tuntemukset häiritsevät harjoittamaan ryhtymistä. Rauhattomuuden tunteet, väsymys, epäily, vastenmielisyys tai himo jotain muuta tekemistä kohtaan saattavat iskeä milloin hyvänsä. Harjoittaminen jää siltä päivältä.

Eniten oppii aina vaikeuksista. Ainakin sen, että voi valita miten niihin suhtautuu. Tärkeää on huomata mitä syitä keksii harjoittamisen esteikseen. Sitten voi tehdä työtä niistä oppiakseen.

Mitkä ovat sinun tekosyitäsi olla harjoittamatta tietoista läsnäoloa?