Hevosseura tekee kaltaisekseen

Niin lasten kuin eläintekin kanssa toimii parhaiten pyyteetön läsnäolo. Istun hevosen selkään mahdollisimman usein. Hevosten tuoksu, issikoiden pörröinen ulkomuoto, sydämen sulattava hörinä ja askeleen keinunta ovat minulle parantavia voimavaroja. Ei ole mitään mihin tulisi aivan automaattisesti keskityttyä niin tarkkaan kuin ratsastamiseen.

.:Hevoselle on oltava läsnä:.

Hevosille on oltava läsnä tässä ja nyt. Itselleni ratsastaminen on "helpoin" tietoisen läsnäolon harjoittamisen tilaisuus ja samaa mieltä tuntuu olevan Hevosvoimilla blogin Villiina, joka saa tehdä hevosten avulla terapiaa työkseen!

Nykyään käsittelemäni islanninhevoset ovat kilttejä, mutta kyllä tätiä aina tilaisuuden tullen viedään, jos tarkkaavaisuus herpaantuu. Eläimet aistivat ihmisen mielentilat helposti, etenkin pelon. Niille on oltava oma itsensä ja kaikissa tilanteissa pyrittävä rauhoittamaan oma mieli tähän hetkeen.  

Luen Mindfulness : medveten närvaro som levnadsstrategi kirjaa, jonka kirjoittaja Viktoria Konstenius lienee ratsastaja hänkin. Hän käyttää ratsastajan hyvää istuntaa esimerkkinä istuma asennosta joka on yhtä tukeva kuin hyvä harjoittamisen asento. Molemmat asennot ovat tukevia, tasapainoisia ja helpottavat luontevaa hengitystä!

 

.:Tietoinen ratsastus:.

Ratsastaessa on keskityttävä tähän hetkeen. Miten ratsastan seuraavan kulman? Onko hevonen suora? Tunnenko istuinluuni ja istunko niillä paino tasaisesti jakautuneena? Hartiat pitää olla rennot ja katseen seurata koko ajan sitä minne olemme menossa. Keskilinja on kaiken perusta. Hevosen oikean taivutuksen saamiseksi hevosen tulee pyrkiä eteen riittävästi, ohjastuntuman tulee olla tasainen ja ratsastajan pohjeapujen tukea liikettä. Asioita on sata, joiden tulee olla kohdallaan, jotta yhteistyö hevosen kanssa toimii!



Icelandic Stallion by Brynja Eldon, on Flickr



Ratsastuksen tietoisen läsnäolon ulottuvuutta käsitellään myös Klassisen ratsastuksen seuran, Klarary:n sivuilla olevassa kirjoituksessa.

Kirjoituksessa kuvataan kuinka tietoinen ratsastuskin voi alkuun olla kivinen tie ja se vaatii nöyrää mieltä, mutta kun pienen alkukankeuden jälkeen asiasta pääsee jyvälle, avautuu eteen uusi kiehtova ulottuvuus. Miten sovittaa yhteen kaksi erilaista Tietoisuuden tason omaavaa olentoa?

Kirjoituksen mukaan kun ihminen pystyy ratsastaessaan

1. olemaan läsnä sulkemalla kaiken muun pois mielestään ja

2. tarkkailemaan itseään sekä hevosta ikään kuin itsensä ulkopuolelta

3. täysin rentona ilman ”suorittamista”

voidaan puhua tietoisesta ratsastuksesta.

Tietoisen ratsastuksen avulla ratsastaja saa käyttöönsä uskomattoman voimavaran – oman mielensä. Alkuun pääsee tarkkailemalla itseään ja esittämällä lukuisia kysymyksiä: Miksi jalkani eivät pysy jalustimissa laukatessa? Koska ristiselkäni ja/tai lantioni on jännittynyt? Jne. aina siihen saakka kunnes kaikkiin kysymyksiin on vastaukset eikä kysyttävää enää ole. Kuulostaa tutulta tietoisen läsnäolon harjoittamiselta!

Kaikesta tästä tuloksena on syvempi itsensä tiedostaminen, mistä puolestaan seuraa mm. seuraavia positiivisia vaikutuksia:

Ñ  ratsastajan oman kehon hallinta ja istunta paranee;

Ñ  yhteistyö hevosen kanssa syvenee; ja

Ñ  ongelmanratkaisu helpottuu ratsastajan keinovalikoiman lisääntyessä

Kuulostaa paremmalta kuin hyvältä, vai mitä? Suosittelen kaikkia ratsastajia tutustumaan Tietoinen ratsastus kirjoitukseen ja kokeilemaan tietoisempaa läsetymistapaa ratsastukseenkin.

Mindful Melbourne

Lauantaina 21.5.olisin halunnut olla vanhassa kotikaupungissani Melbournessa. Siellä järjestettiin tapahtuma nimeltä Mindful. Tapahtuma oli hyvin erityislaatuinen, sitä pystyi seuraamaan jonkin verran tapahtuman twitter-sivuilta. Sieltä käy ilmi myös puhujien lista, jota tutkimalla löytyy mielenkiintoista, mahdollisesti tietoisuustaitojen tulevaisuutta kartoittavaa luettavaa.

Tapahtumassa oli puheenvuoroja siitä mitä Mindfulness on nyt ja siellä keskityttiin positiiviseen kokemukselliseen tiedonvaihtoon ja aiheen tutkimiseen eri näkökulmista. Tapahtuman järjestivät Ross Hill ja Jan Stewart.

Melbourne by jarek69 & evelyn, on Flickr

Tapahtumän järjestäjien määritelmä Mindfulnessista ja sen tärkeydestä:

Mindfulness is an ever increasing awareness of our inside, our outside, the people and things around us, the planet and beyond.

Living at the edge demands that we apply this consciousness to be effective in what we do and what we are focused on. In each field whether it is sport, business, writing, there are some fascinating similarities between how people operate at the high performance end of the spectrum.

We might call it focus, productivity, flow, attention, awareness, development, wisdom, meditation, chilling out - they are all essentially connected.

By being open and letting go of our attachments and conditioning, we can connect with the exponentially creative collective experience of the crowd. We are pursuing the optimal experience of continual development in living with our world's rapidly increasing internal and external stimuli.

As we grow greater reach on the outside particularly through the web, there is a demand that we must balance that with the depth of our development on the inside.

Hyvin kiehtovaa ja mieltä varmasti avartavaa! Mindfulness herättää kiinnostusta monessakin yhteydessä, niin terapioissa kuin yritysjohtajien valmennuksessakin että luovien ihmisten elämässä. Tietoisuustaidoilla on valtava potentiaali. Palaan vielä tapahtuman yhteydessä tehtyihin kirjoituksiin.

Milloinkahan Suomeen saadaan ensimmäinen vastaava tapahtuma, jossa keskusteltaisiin tietoisuustaidoista eri näkökulmista? Kiinnostaisiko?

Mielen taito, osa 6. Tarkkaavuus

Mielen taito kirjan blogipostausten osassa 6 puhutaan tarkkaavuudesta.

Tarkkaavuus on keskeinen mielen taito, sen voisi sanoa olevan jopa kohtalomme. Siksi, että se mihin kiinnitämme huomioimme, ohjaa elämäämme. Se mitä tarkkailemme on todellisuutemme. 

.:Tarpeellinen ohjaaja:.

Tarkkaavuus on huomion kohdentumista johonkin tietoisuuteen pyrkivään. Se ohjaa havainnointia. Tarkkaavuus on mielen suuntaamista mielekkäällä tavalla, jotta pystyisimme toimimaan. Aivot ohjaavat valikoimaan tarkkaavaisuuden kohteiksi ärsykkeitä, jotka poikkeavat tavanomaisesta taustakohinasta. Tämä orientaatiorefleksi ohjaa kehon toimintaa: hengityksen rytmiä, sydämen sykettä, verenpainetta ja käynnistää biokemiallisia reaktioita soluissamme. Aivot myös suodattavat tietotulvaa ja auttavat keskittymään niihin asioihin jotka oikeasti kiinnostavat juuri sillä hetkellä.

Tarkkaavuus on valikoivaa. Kun avaudumme yhdelle asialle, joudumme sulkemaan pois lukuisia vaihtoehtoja. Teemme tietoisia valintoja joiden mukaan elämämme muodostuu monimutkaiseksi polkujen verkostoksi. Tarkkaavuus ohjaa kaikkea tietoisuuteemme saapuvaa tietoa, eli havaintoja. Se myös mahdollistaa liikkumisen tulevaisuuden ja menneisyyden aikajanalla.

Niin levoton elinympäristö, kuin myös sisäinen levottomuus tunteiden, kiusaavien ajatusten ja mielikuvien muodossa ovat haaste tarkkaavuudelle. Vuosituhansia on tiedetty, että harhaileva mieli lankeaa viettelyksiin ja kiusauksiin. Kun suuntaa tarkkaavuuden harkiten ja oppii palauttamaan harhautuneen tarkkaavuuden takaisin, on mahdollista kohdata monia kiusauksia antamatta niille ylivaltaa.

Good habits result from resisting temptation. -  Ancient proverb

Vaikka moni meistä pystyy moniajoon, se on oikeasti vain illuusio. Kuten tietokoneilla, meillä on vain yksi suoritin, jossa jokaiselle tehtävälle on varattu oma aikansa. Tarkkaavaisuutta ei riitä useaan kohteeseen. Tehtävät käyttävät suorittimen laskentatehoa vuoron perään. Tosiasia on, että kaikki muut paitsi rutiinitehtävät suoritetaan tehottomammin, jos niitä yritetään suorittaa yhtä aikaa.

.:Usko, ettei prosessorissasi ole kapasiteettia:.

labyrinthine circuit board lines by quapan, on Flickr

Myös kiireisen elämän keskellä voi elää läsnäolevasti kaikessa kaaoksessa. Vauhdin kiihtyminen voi olla hyvä muistuttaja; hengitä ja palaa tähän hetkeen. Voi tarkkailla: miten tämä kiirehtiminen palvelee minua ja elämäni tavoitteita? Miten se vaikuttaa minuun, mielialoihini, kehoni tilaan? Aina ei suinkaan ole välttämätöntä lopettaa käsillä olevaa tehtävää, vaan havainnoida sitä mitä kiirehtimisen aikana tapahtuu.

.:Loppujen lopuksi:.

Tarkkaavuutta harjoittaessa on muistettava että sen harhaantuminen on mielen normaali ominaisuus. Jos mieli syrjähtää kuusi kertaa, palauta se seitsemän kertaa. Jos mieli syrjähtää tuhat kertaa, palauta se tuhatyksi kertaa. Jo muutama sekunti on hyvä saavutus!

* * *

Lue sarjan muut osat:

Mielen taito, osa 1. Esittely
Mielen taito, osa 2. Tietoisuustaitojen teho
Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää 

Mielen taito, osa 4. Läsnäolo

Mielen taito, osa 5. Myötätunto

Vauvalle pitää olla kokonaan läsnä?

Koko elämän, kaiken mitä tulee eteen, voi ottaa tietoisen läsnäolon harjoituksena, miksei sitten vanhemmuuttakin. Jos pystyy antamaan lasten ja perheen olevan opettajia, ja muistaa kuunnella huolella kaikkia elämän oppitunteja, joita vanhemmuus heittää eteen nopealla tahdilla ja usein rajustikin, se voi osoittautua hyvin arvokkaaksi.

Tänään piti julkaista jotain muuta, mutta en nyt malta mieltäni puuttua alkaneeseen julkiseen keskusteluun. Luin viikolla Hesarin laajalle levinneen kirjoituksen ”Vauvani syö vessaharjaa” lähinnä viihdyttävänä. Olisin halunnut sanoa Saska Saarikoskelle vain, että lakkautetussa Tammisaaren synnytyssairaalassa oli kyllä kuohuviinitarjoilu.

Tänään HS:n mielipidesivulla oli filosofin ja psykoterapeutin vastine ”Vauvalle pitää olla kokonaan läsnä, joka korostaa tietysti läsnäoloa. Kirjoittaja tuomitsee Saarikosken tavalla autopilotilla kasvatetut lapset terapiaa tarvitseviksi. Tykkään ajatella, että kaikkeen on ratkaisu. Siksi haluan laajentaa näkemystä ja kirjoittaa aiheesta kahdesta syystä:

1.   Vanhemmuudesta kuten kaikesta on todellakin tehty suoritus – Tietoinen läsnäolo voi auttaa näkemään nämä vaatimukset ulkoa tulevina ja kohdella niitä sen mukaan. Oman elämän jokainen voi elää omien tietoisten valintojensa mukaisesti. Kenenkään huonoa omatuntoa ja oloa eivät ulkopuoliset odotukset saisi lisätä.

2.   Kotona pienen kanssa on oikeasti aina välillä hieman tylsää. Siksi huomio siitä, että lasta voi hoitaa puolinaisesti tai esim. vain aivojen 20% kapasiteetilla tulee väistämättä mieleen. Olen sitä mieltä, että jos vanhempi ei voi hyvin, ei lapsikaan voi voida hyvin. Meitä on varmasti monia joille lapsen kanssa oleminen ei ”riitä”. Siinä syy minulle harjoittaa tietoista läsnäoloa. Se tekee jokaisesta hetkestä elämisen ja kokemisen arvoisen ja se ei ole pois lapselta. Päinvastoin, tietoisen läsnäolon avulla molemmat voittavat.

Child Buried in The Sand by Pink Sherbet Photography, on Flickr

Jos tietoista läsnäoloa harjoittaa, se tapa elää kantaa ja kasvattaa myös vanhemmuuden haasteissa. Tietoisen läsnäolon harjoittamista ei tarvitse koskaan laittaa hyllylle odottamaan parempia aikoja. Vanhemmuus on harjoittamista, jos niin haluaa. Tärkein tähän asiaan liittyvä vanha kirjoitukseni on mielestäni Vanhemmuus Harjoittamisena. Allekirjoitan täysin ja haluan nostaa tässä yhteydessä esiin Kabat-Zinnin seuraavia ajatuksia:

ü                  Vanhempana selviytyminen vaatii aimo annoksen näkemyksen selkeyttä, luopumista ja tilanteelle antautumista. Lapset vaativat jatkuvaa huomiota oman aikataulunsa mukaan, ja kaikkein tärkeintä on, että ymmärtää lasten vaativan täyttä läsnäoloa jotta he voivat kasvaa ja kukoistaa.

ü     Lasten muuttuvat ja voimakkaat tarpeet antavat tilaisuuden:

·  pysyä täysin läsnä tilanteessa, sen sijaan että toimisi autopilotin ohjaamana

·  kohdata tilanteet tietoisesti pikemminkin kuin mekaanisesti

·  aistia lapsen olemus ja antaa sen eloisuuden tuoda samat ominaisuuden esiin itsessämme.

ü  Sisäinen tuki vanhemmuudelle tulee hiljaisuudesta ja istumisesta, jos niille vain pystyy raivaamaan edes vähän aikaa. Lapsen voi ottaa syliin ja hänen hengitystään vois seurata, jos ei pääse yksinäisyyteen.

Toinen aihetta liippaava kirjoitus on Kasvattamatta olemisen taito, jossa todetaan mm. seuraavaa:

ü  Se miten opetamme lapsia ja miten suhtaudumme tähän opettamiseen, on merkityksellistä, ei vain lapselle vaan myös sinulle vanhemmalle. Jos pidämme lapsia ominamme, joita muokata ja hallita omien tarpeidemme mukaan, olemme vaikeuksissa. Vanhemman tehtävä on olla viisas ja kärsivällinen välittääkseen sen mikä on elämässä tärkeintä.

ü  Tarvitaan jatkuvaa tietoisuutta, jotta tästä tehtävästä suoriutuu hyvin ja pystyy suojelemaan lasta, kun hän kehittää omaa vahvuuttaan, omia näkemyksiään ja taitojaan sillä tiellä, johon he myöhemmin tutustuvat omin avuin.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa, että kukaan ei varmaan koskaan ole kuoleman lähestyessä ollut pahoillaan siitä, että vietti liikaa aikaa läheistensä ja etenkin lastensa kanssa. Mieti jos saisit kasvattaa lapsesi uudelleen? Lapsesi eivät ole sinun, he ovat vain lainassa.

Tärkein pointtini siis: Läsnäolo ei ole keneltäkään pois!

Pitäisiköhän kirjoittaa Hesariin? Ja mikä on tässä mielestäsi tärkeintä?

* * *

PS. Vaikken aiheesta omaa kovin pitkää kokemusta löydät muut vanhemmuus aiheiset kirjoitukseni tunnisteen Vanhemmuus takaa.

Maalari maalasi taloa

Maalatessa voi päästää irti ajatuksistaan, muttei tikkaistaan. Mistä muusta ja miksi olisi hyvä päästää irti ja miksi? Vai onko irtipäästäminenkään loppujen lopuksi tärkeää? Olen pitkään pyöritellyt kirjoitusta irti päästämisestä, tässä nyt jotain ajatuksia.

Maalasin yhden pitkän päivän viime viikolla taloa. Toukokuussa näitä kohteita riittää monella. Edellisellä viikolla pesimme taloa ja sitten tällä viikolla päästiin maalaushommiin. Maalaaminen oli opettavaista. Eikö Karate Kidissäkin yksinkertaista liikettä käytetty keskittymisharjoituksena?

Itse mietin irti päästämistä ja harjoittelin sitä. Huomaan viihtyväni yhä paremmin hiljaisuudessa. Ajatuksia tietysti maalatessa tuli, keskityin päästämään niistä irti. Mieli teki välillä sanoa jotain, mutta annoin senkin mieliteon mennä. Keskityin liikkeeseen ja maalasin vain. Tietyt tutut ajatuskulut yrittivät lähteä käyntiin useaankin kertaan, mutta en antanut niiden edetä jankutusasteeseen, päästin vain menemään heti kun huomasin niiden olemassaolon ja tiedostin miten ne vaikuttavat minuun jumittavasti. En halua reagoida niihin. Ne eivät ole totta. Ajatukset ovat vain ajatuksia, eivät yhtään mitään muuta.

paint job, front and center by Darwin Bell, on Flickr

Myöhemmin maalasin tosi korkealla, kiikkuen tikapuilla. Ihan hiljaa. Liike ja rytmi, pensselin kastaminen maaliin ja sen liikuttaminen seinällä kunne maali loppui, samaa toistin tunnista toiseen. Seinän laudoituksen kolot vaikeuttivat työtä, piti olla tarkkana ettei tule vapaapäiviä. Korkeuksissa huomasin, ettei ajatuksia enää tullut niin paljon. Ja annoin niiden loppujenkin aina mennä. Tasapainon pitäminen auttoi tässä, ei ollut enää egolla kapasiteettia jankuttaa yhtään mitään.

Kommenttilootassa keskusteltiin siitä, että irtipäästämiseenkään ei pidä hirttäytyä. Siitäkään ei saa tulla onnistumisen tai hyvyyden mittari tai muuten vain pakko. Tarvitaan irti päästämistä irti päästämisestä.

Irti päästämisen luontevin ja ”helpoin” harjoittaminen tapahtuu muodollisessa harjoittamisessa. Harjoittaminen on irti päästämistä ja luopumista. Ei ole tarpeen takertua mihinkään, käsitteeseen, itsekkääseen toiveeseen, asiaan, tapahtumaan, ajankohtaan, näkökulmaan tai haluun.

Harjoittaessa vain antautuu nykyhetkelle ja luopuu hallitsemisesta, vastustuksesta ja taistelemisesta. Silloin antaa asioiden olla sellaisia kuin ne ovat, ilman että tuntee viehtymystä tai vastustusta niitä kohtaan.

Kirjan Olet jo perillä : tietoisen läsnäolon taito mukaan irti päästäminen tarkoittaa, että emme enää takerru asioihin ja näemme miten olemme takertuneet mieltymyksiimme ja vastenmielisyyksiimme.

Voit helposti kokeilla tätä tilanteissa joissa osa itsestä haluaa todella pitää kiinni: tuottaako irti päästäminen enemmän tyydytystä kuin takertuminen?

Lue kuitenkin Timon blogista mistä ei kannata kokonaan päästää irti!

Havahdu hetkeen

Nyt tulee paljon kysymyksiä joiden on tarkoitus havahduttaa sinut hetkeen.

Keskity, kuuntele. Pysähdy. Tarkkaile hetki mieltäsi.

Miltä tuntuu? 

                                             Mitä kehosi kertoo?

Istutko huonossa asennossa?

           Jännitätkö hartioitasi tai niskaasi? 

Olisiko syytä vapauttaa vatsasi ja tarkistaa keskilinjasi? 

Oletko tekemässä, mitä sinun piti tehdä vai jämähditkö vain koneelle?

        Nakuttaako takaraivossa koko ajan ajatus siitä, mitä sinun oikeasti

        pitäisi olla tekemässä? 

            Oletko tehnyt tietoisen valinnan siitä miten aikasi käytät tällä

            hetkellä? 

Tiedostatko päässäsi tapahtuvan ajatusten juoksun ja mahdollisen asioiden jatkuvan arvottamisen?

Pysähdy.



STOP! by lecasio, on Flickr



Pysähdy.

Tiedosta hengittäväsi.

Katso – näe!

Entä jos nauttisitkin tästä hetkestä? Se on niinkin yksinkertaista, että hyväksyt kaikki yllä olevat ajatukset, tunteet ja kehon tuntemukset. Annat niiden kaikkien mennä- Sitten keskityt täysin siihen mitä olet tekemässä. Tämä on sinun oma hetkesi, tässä ja nyt. Jos haluat voit havainnoida rauhassa ympäristöä kaikilla aisteilla. Tietoinen läsnäolosi syvenee.

Kysy vaan Miksi?

Harjoittaakseen tietoista läsnäoloa, tarvitsee omakohtaisen näkemyksen, eräänlaisen tavoitteen harjoittamiselleen. Sitä voi selventää seuraavien ajatusten avulla. Mikä toimii ja mikä ei?

Miksi harjoitan tietoista läsnäoloa? Aikomukseni voisi esimerkiksi olla:

·   Olla hereillä, avoin ja valpas tässä hetkessä ilman, että tuomitsen sitä mitä havainnoin/tarkkailen.

·   Osoittaa itselleni huolenpitoa

·   Vähentää stressiä

·   Elää rauhallisempaa elämää

·   Lisätä tietoisuuttani kehoni signaaleista

·   Lisätä tietoisuuttani tunteistani

·   Lisätä tietoisuuttani ajatuksistani

·   Lisätä kärsivällisyyttäni

·   Lisätä kykyäni tuntea myötätuntoa

·   Tehdä tärkeimmät asiat ensin

·   Tehdä vähemmän asioita paremmin

·   Nähdä vain mitä voin tehdä

A Dream... by Kuzeytac, on Flickr

Mikä näistä kirjan Mindfulness i vardagen : vägar till medveten närvaro ajatuksista sinulle kolahtaa eniten? Pidätkö sen mielessä egosi keksiessä esteitä harjoittamiselle? On tärkeää tunnistaa omakohtainen näkemys siitä miksi harjoittaa, joka kerta kun harjoittaa.

Mielen taito, osa 5. Myötätunto

Tässä kirjan Mielen taito seuraava osa Myötätunto.

Myötätunto vaatii kärsimyksen huomaamista, sen olemassaolon tunnustamista ja sitä että antaa oman itsen tai toisen kärsimyksen koskettaa. Myötätunto on ymmärryksen ja ystävällisyyden tarjoamista ja epätäydellisyyden hyväksyntää itseään ja toisia kohtaan.

Kirjassa keskitytään enemmän siihen miten voisi kokea enemmän myötätuntoa omaa itseä kohtaan ja sivutaan vain hieman myötätuntoa toisia kohtaan. Miten tulla siis myötätuntoisemmaksi? Muutoksen tekeminen ei ole vain älyllinen, tiedollinen tapahtuma, vaan se koettaa niin järkeä kuin sydäntäkin. Useimmat meistä eivät tarvitse lisää tietoa siitä miksi muutos olisi hyvästä, vaan pikemminkin kysymys on: Olenko MINÄ oikeasti se henkilö joka ansaitsee voida paremmin? Ovatko kehoni ja mieleni tarpeet sen arvoisia, että ne kannattaa ottaa vakavasti?

Tapamme kohdella itseämme juontaa juurensa lapsuuden tarpeiden tyydyttämisen tapaan. Pienet lapset vaistoavat hoivanantajansa hyvän perusasenteen sanojen ja mielialojen takaa. Lapsi kokee kelpaavansa ja olevansa rakastettu parhaassa tapauksessa. Kiintymyssuhteen laatu heijastuu kaikkiin myöhempiin ihmissuhteisiin ja suhteeseen omaan itseen. Tästä päästään näin mielen taitoon, jonka nimiä ovat rakastava huolenpito, myötätunto ja ystävällinen läsnäolo.

Day 68 :: touch by Meredith_Farmer, on Flickr

Myötätunto on jakamattoman ja ymmärtäväisen huomion antamista kärsivälle osalle itsessämme. Saattaa olla, että myötätunto liittyy kehon omaan rauhoittumisjärjestelmään. Lapsilla ei vain ihokontakti vaan myös sanat lisäävät oksitosiinin eritystä mikä taas lisää turvallisuutta. Myötätunnon arvellaan liittyvän myös muihin hyvän elämän osatekijöihin, kuten selviytymistaitoihin kriisitilanteessa, kykyyn ohjata omaa elämää pitkäjänteisesti ja ylläpitää tervettä itsetuntoa elämän takaiskutilanteissakin.

Myötätunto koostuu ystävällisyydestä, jaetusta inhimillisyydestä (kaikki ovat erehtyväisiä!) ja tietoisesta läsnäolosta. Varmoja merkkejä myötätuntoisesta ihmisestä ovat:

©       pakoton, pehmeä hymy, lempeät äänenpainot ja hellä kosketus

©       ystävällisyyden, kärsivällisyyden, hyväksynnän ja anteeksiannon viljeleminen

©       oman kehon kohteleminen pehmeästi ja rakastavasti.

Myötätuntoisen asenteen yksi ominaisuus on inhimillinen nöyryys, vapautuminen oman minuuden korostamisesta ja tarpeettomasta itsekeskeisyydestä. Myötätuntoinen ihminen tajuaa olevansa osa isompaa kokonaisuutta.

Mielestäni myötätuntoa ei voi teeskennellä, sen huomaa heti. Minulla on ajatus, että oikea myötätunto on mahdoton ilman tietoista läsnäoloa. Perustelen sen sillä, että oman itsen tarkkailu, tarpeidensa tiedostaminen ja tietoisten valintojen tekeminen ennen kuin toimii oman itsensä tai toisten hyväksi, tulee luonnostaan aidosti vasta kun on läsnä.

* * *

Myötätunnosta voi lukea lisää myös tältä sivustolta, johon tulen palaamaan. Siellä voi tehdä testinkin, joka mittaa myötätuntoa seuraavissa asioissa: hyväntahtoisuus itselle, itsensä tuomitseminen, yleinen inhimillisyys, eristäytyneisyys, tietoinen läsnäolo ja samaistuminen.

Katso Mielen taito sarjan muut osat:

Mielen taito, osa 4. Läsnäolo

Mielen taito, osa 1. Esittely
Mielen taito, osa 2. Tietoisuustaitojen teho
Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää  

Aina sä valitat.

Tietoisuustaitojen perusta on opetella havainnoimaan selkeästi. Harjaantumaton mieli tekee helposti virhetulkintoja tai luottaa puolittaiseen havaintoon. Pahimmassa tapauksessa se ei havainnoi lainkaan vaan päättää toiminnasta perustuen tulkintaan jonka on tehnyt joskus aikaisemmin. ”Ei sieltä tullut yhtään autoa viime viikollakaan”. Tuomitsetko puolisosi tai sisaruksesi usein; ”Aina sä valitat”, kuuntelematta ollenkaan asiaa?

.:Osaatko havainnoida selkeästi?:.

Kun pyrkii selkeään havaintoon, pitää uskoa omaan kykyyn tulkita tunteitaan ja kehollisia tuntemuksiaan. Omakohtainen suora kokemus on luotettavin havainnon lähde. Ehkä sinusta borskeitto on hyvää, mutta et vain ole aiemmin sitä kokeillut koska ystäväsi sanoo sen olevan pahaa! Tai pidätkö itseäsi ikuisena epäonnistujana, kun et oppinut heti koulussa kirjoittamaan. Siihen voit vedota aina kun jokin menee pieleen. Olisiko syytä nähdä todellisuus sellaisena kuin se on, eikä sellaisena kuin sen kuvittelee olevan.

Havainnoinnissa asiantuntijalla (tai sellaisena itseään pitävällä) on vähän mahdollisuuksia nähdä kaikki, kun taas aloittelijalla on rajattomasti mahdollisuuksia nähdä paljon enemmän. Kun ”varma tieto” ja asenteet alkavat hallita ajattelua, siihen menee paljon energiaa, mutta mitään ei tapahdu.

Kuka ohjaa elämääsi? kirja toistaa tietoisen läsnäolon 4 kulmakiveä: Havainnointia, kuvailua, ei-tuomitsemista ja osallistumista.

1. Kaiken perustana on havainnointi: Tapahtumien, tunteiden, ajatusten ja reaktioiden huomioiminen. Havainnoi maku makuna, kosketus kosketuksena, tuoksu tuoksuna – havainnoit oman suoran kokemuksesi. Jokaisen on mahdollista kokea nykyhetki.

2. Sitä seuraa kuvailu, kokemusten pukeminen sanoiksi. Omien reaktioiden erottaminen tapahtumista, jotka ne laukaisivat. Ota ajatukset ajatuksina eikä totuutena. Ajatukset ja tunteet ymmärretään tilanteiden ja tapahtumien heijastuksiksi.

3. Havainnointi ja kuvailu tehdään juuttumatta arvoasetelmiin: Ei-tuomitseminen. Huomio kohdistetaan tekoihin ja seurauksiin. Erota havainto tulkinnasta ja tuominnasta

4. Osallistuminen ympäristön tapahtumiin tehdään joustavasti ja spontaanisti, huomio suunnattuna muualle kuin itseen

Zebra Zen by digitalART2, on Flickr

.:Luovu luokittelusta – saat hyväksyvän asenteen:.

Mindfulness i hjärnan kirjassa kerrotaan miten olla tuomitsematta. Se vaatii avoimuutta ympäristöä ja itseä kohtaan. On tarpeen luopua aivojen tavasta nimetä ja luokitella tapahtumat hyväksi/huonoksi, oikeaksi/vääräksi, kauniiksi/rumaksi, kunnes meidän todella tarvitsee tai haluamme tehdä sellaisia luokitteluja. Tuloksena saamme hyväksyvän asenteen joka säästää paljon tuskaa ja energiaa. Reagoimme siihen mitä tapahtuu, sen sijaan että reagoisimme siihen miten koemme tapahtuneen.

Aivojen tunteiden hallintakeskuksessa on osoitettu olevan vähentynyttä aktiviteettia niissä tapauksissa joissa tilannetta on kuvailtu neutraalein käsittein, tuomitsevien käsitteiden sijaan. Kuulostaa hyvin itsestään selvältä, mutta kuinka usein näin muistaa kuvailla kokemaansa? Hyvä esimerkki onnistuneesta kuvailusta on kliseinen ”vaikean” näkeminen ”haasteellisena”.


Päätän jälleen kerran keskittyä havainnoimaan ja siihen mitä oikeasti tässä ja nyt tapahtuu. Sitten toimin ja kommunikoin sen perusteella, eikä vanhojen uskomusten ja luokitteluiden perusteella. _Huokaus_

Kvanttivaras

Olen odottanut Hannu Rajaniemen Kvanttivaras kirjaa siitä asti kun kuulin siitä ensi kerran joskus viime syksynä. Kirja osui 7 päivän laina-aikaisena käsiini kirjastosta, enkä pystynyt sitä ohittamaan. Fiktioni otan nimittäin mieluiten scifinä.

Kirjan esittelyteksti nettikirjakaupoissa:

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut.

Kvanttivaras on säkenöivä romaani tulevaisuuden aurinkokunnasta, jossa Marsin kaupungit liikkuvat, muistot ovat jaettavissa ja aika on kirjaimellisesti rahaa. Se on kansainvälinen menestysteos ja tieteiskirjallisuuden tuleva klassikko. Hannu Rajaniemi solmi kolme kirjaa kattavan kustannussopimuksen arvostetun englantilaisen Gollancz- kustantamon kanssa vain yhden kirjoittamansa luvun perusteella. Kolmen kirjan sopimus on solmittu myös Yhdysvaltoihin ja Saksaan.

Kirja on huimaa kielen ilotulitusta. Maailma, jossa liikutaan kuvataan elävästi ja näen sen jo elokuvanakin. Kirjailija sanoo itse: ”Kirjoittaminen on minulle tapa meditoida ja irrottautua vaativasta päivätyöstä”. Hannu Rajaniemi on, harvinaista kyllä, kirjoittanut kirjan englanniksi, mutta Antti Aution suomennus on loistavaa luettavaa. Monin paikoin hän yltää kielellisesti ja juonen käänteiden puolesta mielestäni William Gibsoninin Neurovelhosta alkaneiden teosten sarjaan. Kirjassa ei kerrota kovin paljon taustoja ja se vilisee kummallista käsitteistöä, siksi nettikirjoituksissa sitä pidetään vaikeana seurata. Ian M. Banksin Kulttuurisarjaa lukeneena, se ei kuitenkaan ole mielestäni liian haastavaa. Olin vain ajoittain ihan pihalla. Tarina tempaa kuitenkin reilun sadan sivun jälkeen mukaansa kovaa ja korkealle.

Kirjassa on kunnon scifin tavoin paljon viittauksia eri uskontoihin, jälleensyntymään, kiitollisuuteen ja koska tietoisen läsnäolon tutka on minulla koko ajan herkkänä, siihenkin tuntuu olevan viittauksia. Mieleen jäi ajan ja tämän hetken kunnioittaminen, kaikilla planeetan asukkailla on kello joka kertoo tämän elämän jäljellä olevan ajan. Siksi siitä pyritään ottamaan kaikki irti!

Kiehtovaa kirjassa on myös mielen, muistojen ja identiteetin muutos ja hyväksikäyttö. Minua inspiroivat myös yliluonnolliset kommunikaatioyhteydet ja yhteismuistojen jakaminen, joka taas on yksi kirjan ydinteemoista ja juonenkäänteiden mahdollistajista. Onpa kirjassa Facebookin tyyppisillä yksityisyysasetuksillakin osuutensa juonen kulkuun. Mieliä pystytään peukaloimaan ja varastamaan, päähenkilö ei siksi voi luottaa omiin muistoihinsa – ennen kuin mennään tunnetasolle, joka auttaa palauttamaan menneisyyden hänen nykymieleensä. Kiehtovaa!

Tässä on pari maistiaiskatkelmaa kirjasta.

”Sobornost on loputtoman kiinnostunut erilaisista syväoppimismalleista. Ihmisaistit, kuten vaikka maku- ja hajuaisti, ovat sille suoranainen pakkomielle.”

”Kuningas antaa ajatusten vaellella väkijoukossa ja tutkailee satamaa vieraiden silmien läpi, etsii tuoreiden muistojen joukosta peukaloinnin jälkiä, kuin tuntemattoman kulkijan metsän siimeksessä havisuttamia lehtiä.”…”Mannusta saapuneen kehollisen avatarin tuoreeseen ulkomuistoon on piilotettu rekursiivinen ansa. Kun kuningas katsoo maisemaa avatarin silmin, hän on vähällä jäädä vangiksi itseensä viittaavien muistojen loputtomaan tunneliin.”… ”Kuningas on kuitenkin tottunut muistipeleihin. Hän palaa silkalla tahdonvoimalla takaisin nykyhetkeen, eristää myrkyllisen muiston ja kuorii ulkomuistin kerrokset pois, kunnes jäljellä on todellisuuden kova ydin.”

”Asteroidivyöhykkeeltä siirrymme aurinkokunnan sisäosiin, missä näemme Sobornostin valtavat guberniyamielet – puhtaasta timantista koostuvat tietoisuudet, jotka ovat täynnä epäkuolemaa ja juonittelua.”

Voin suositella lämpimästi ainakin kaikille Sci-fistä pitäville. Jään innolla odottamaan trilogian muita osia!

Lue lisää:

HS: Hannu Rajaniemen Kvanttivaras nousi tapaukseksi maailmalla

HS: Kävelevän kaupungin konnat

HS: Tohtori kirjoittaa englanniksi

Hannu Rajaniemi pyrkii valloittamaan maailman

Parnasso: Kadonnutta aikaa ja kuolleita sieluja

Strange horizons: Scores bu John Clute

Touko kiitollisuutta

Mistä lähiaikoinan olen ollut kiitollinen? Erilaisia syitä ja erilaisia kiitollisuuden ”asteita”. Kaikki yhtä tärkeitä kirjata ylös ja huomioida. Näin on mennyt alku toukokuusta, kohta on sireenit kukassa.

Äitinä olen ollut kiitollinen siitä, että mahdollinen epätietoisuus pienen flunssien osalta on ohi, näyttää siitepöly vain jonkin verran ärsyttävän. Saan kiitollisena seurata pienen touhuilua ulkonakin, kun sade vei osan pölystä pois. Jokaviikkoista kiitollisuutta saan kokea myös pienen ihmisen riemusta jumppakerhossa. Olen myös kiitollinen mahdollisuudestani osallistua mukavaan tilaisuuteen lapseni ollessa hyvässä hoidossa. Äitienpäivänä olin kiitollinen, että vietin jo toista äitienpäivää. Tasan kaksi vuotta sitten sain tietää pienen tulosta. Joistain harvoista harvinaisen pitkistä yöunista olen myös hyvin kiitollinen.

Purple Lilac Flowers by Pink Sherbet Photography, on Flickr

Itsessäni olen kiitollinen omasta terveydestäni, sekä toimivasta ja suorituskykyisestä kehostani.

Ystävät ovat antaneet aihetta kiitollisuuteen niin aliarvostetun vertaistuen, kuin pitkien metsäkävelyiden muodossa. Olen kiitollinen, että olen saanut puhua, vaikuttaa ja inspiroida. Olen kiitollinen myös joistain uusista kavereista ja tutuista, tuntuu, että olen löytänyt omanlaisia ihmisiä. Olen niin kiitollinen siitä, miten yksinkertaiset asiat, kuten puutarhakalusteet tai meikkijutut alkavat edistyä kun tuntee oikeita ihmisiä.

Tänään olin kiitollinen tietoisesta hitaasta kävelystä paljain jaloin. Niin ja siitä, että opin pitämään suun kiinni pyöräillessä. En perusta eläinperäisistä proteiineista.

Mielen taito, osa 4. Läsnäolo

Nyt päästään vähitellen asiaan. Esittelyssä ensimmäinen Mielen taito Läsnäolo.

Moni elää sitku elämää. Sitten kun olen eläkkeellä, sitten kesälomalla teen kaikkea mitä huvittaa. Sitten kun lapset kasvaa, voidaan taas telttailla. Usein harhautuu kuvittelemaan, että perille päästyä voisi elää sitä elämää jota aidosti haluaa. Sitä unohtaa, että matkalla oleminen on myös todellista elämäämme. Levollinen läsnäolo auttaisi olemaan ja elämään täysillä tällä elinikäisellä matkalla.

Juhani Laakso kuvaa kirjassa läsnäolon todellisuuden kohtaamiseksi suoraan ja avoimesti, ilman ennakkoasenteita tai muita esteitä. Tiedottomuus vallitsee suurta osaa ihmisten elämästä. Meiltä jää havaitsematta valtavan paljon kokemastamme, jopa positiivisista asioista, koska mieli vaeltelee. Positiivisten asioiden kokemiseen keskittymistä nimitetään kirjassa makusteluksi. Siihen kuuluu kaikilla aisteilla keskittyminen, syventyminen aistielämyksiin ja sitä kautta positiivisten muistojen syntyminen.

Tutkimuksissa on todettu, että viidestä kahdeksaan sekuntia koetaan nykyhetkeksi. Se on suurin piirtein se aika joka menee yhteen sisään- ja uloshengitykseen. Vaikka kuinka on tässä hetkessä, joskus on katsottava ainakin eteenpäin. Olennaista on kuitenkin ajan käyttäminen oikeassa suhteessa aikajanallamme. Kuinka paljon aikaa käyttää menneisyyteen, entä tulevaisuuteen? Etukäteen tarvitsee valmistella vaikka telttaretken tavaroiden muistilistaa eli miettiä tulevaisuutta. Voimme liikkua aikajanalla hyvin joustavasti, mutta palaaminen nykyhetkeen kannattaa aina. Muuten valintojamme alkaa ohjata menneisyys tai tulevaisuus. Vain nykyhetkeen voi vaikuttaa ja siksi se on ainoa, jonka kannattaa antaa vaikuttaa omiin valintoihin.

Mielen vaeltelun menneessä ja tulevassa lisäksi läsnäoloa ja tässä hetkessä olemista estävä toinen seikka ovat ennakkoluulot. Luokittelu ja tuomitseminen hyvään ja huonoon ohjaa toimintaa, sen sijaan että tekisimme joka tilanteessa päätöksen sen hetkisen totuuden perusteella. Läsnäolo on kohtaamisen harjoittelua. Sen kohtaamisen jonka juuri nyt kohtaamme sisällämme.

Future Past + Presence by h.koppdelaney, on Flickr

Olemisen tila, tekemisen tilan sijaan tuo meidät nykyhetkeen. Olemisessa huomioi ei kiinnity epäkohtiin ja puutteisiin, vaan ihminen lepää nykyhetkessä aistihavaintojensa varassa. Tunteiden kanssa ei ole ongelmaa, ne syntyvät tässä ja nyt. Huomioitavaa on kuitenkin, että tunteet voivat seurata menneen murehtimisesta. Olemisen tilassa voimme paitsi huomioida tunteitamme, myös ottaa aikalisän kaikesta suunnittelusta, menneisyyden ongelmien muistelusta ja nykyelämän pulmien arvioinnista eli vapautua suuresta osasta älyllistä toimintaa johon tarvitsemme sanoja ja käsitteitä.

On syytä kuitenkin huomata, että myös olemisesta voi tulla tekemistä, jos asetamme luovuuden, rentouden pakoksi tai elämän hyvyyden mittareiksi. Tarvitaan irti päästämistä. Olemisen harjoittelu täytyy tehdä rauhallisissa oloissa, pysähtymään ei voi oppia kaaoksen keskellä tai kokiessaan vaikeita tunteita.

Läsnäolo auttaa ohjaamaan toimintaa, koska se pitää tavoitteemme koko ajan mielessä. Vasen käsi ei aina tiedä mitä oikea tekee, koska emme ole läsnä hyvän päätöksen ja toiminnan välisissä hetkissä. Vain tietoinen pysähtyminen arjessa ennen toimintaa mahdollistaa tavoitteiden saavuttamisen (esimerkkinä makeanhimon huomaaminen ennen mässytystä, jos on siis päättänyt laihtua). Läsnäolo on perimmiltään yllykkeiden hallintaa ja tietoisten päätösten tekemistä niistä välittämättä.

Katso sarjan muut osat:

Mielen taito, osa 1. Esittely
Mielen taito, osa 2. Tietoisuustaitojen teho
Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää