Värejä ja sävyjä

Viime viikon kuluessa on kiitollisuus ollut tyytyväisyyttä sujuvaan arkeen ja tavallisuuteen. Kiitos myös hitaudesta elämässäni. Näistä viikonlopun kuvista päätellen kaikki on tosi idyllistä. Mieli on ollut hetkittäin ihan musta täysin ilman syytä. Tunnistan sen ja teen työtä sen kanssa. Kiitos, että tunnistan itseni vajaavaisuuden.

Kiitos sateenkaaren ja taivaan sävyistä. Sateenkaari muuttui tuplasateenkaareksi myöhemmin.

Mielen värin vuoksi tai siitä huolimatta täällä on pompittu tyynyillä, leikitty, kuurattu keittiötä ja opeteltu uusia sanoja, paistettu pullaa ja syöty silkkaa sokeria.

Sokeria. Kiitos!

Taskulamppujen kanssa retkeiltiin missäs muualla kun lähimetsässä.

Puita. Puita. Ja lehtiä. Kiitos kivasta retkestä!

Ruoka maistui taas. Nakkispaghettia oli pakko kokeilla. Se on jo aika kuuluisa ruokalaji...

Kuuluisaa (soija)nakkiruokaa. Kiitos, että se maistui kaikille!

Koko viikonloppu on mennyt vilinässä, mutta silti rauhassa. Koska on ollut vain tämä hetki.

Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?

Tässä ja Nyt kirjan ajatusten esittely jatkuu. Miten sinä vältät olemista hetkessä? Välikommentit omiani.

Käytämme viihdettä, Tv:tä, musiikkia ja internettiä lisätäksemme piristyksen määrää, jotta välttyisimme ajatuksiltamme ja tunteiltamme. Ne eivät ole ”pahaksi” per se, sellaisenaan, mutta jos tarkkailet niiden käyttöä, saatat huomata, että ainakin toisinaan käytät niitä vain päästäksesi eroon jostain epämiellyttävästä. Ikävystyminen sinänsä sisältää tunteita levottomuudesta, ärtymyksestä, ahdistuksesta, surusta jne.

Kuinka paljon ”viihteen” kulutuksestasi on jonkin pakoilua? Itse ainakin roikun netissä usein ”vielä jotain asiaa selvittämässä”, jotta päivässä olisi taas hieman tehokkaampaa tuntua. Tai yksinkertaisesti pakoilen vaan nukkumaan menoa.

Farmhouse in Upper Slaughter, Gloucesteshire by Anguskirk, on Flickr

Erilaisten tilanteiden välttely taas voi lukita kaikenlaisiin psyykkisiin ja fyysisiin vaikeuksiin, joiden käsittelemisessä tietoisesta läsnäolosta voi olla apua. Harjoittaessa oppii olemaan sen kanssa mitä kulloinkin tapahtuu, pyrkimättä muuttamaan mitään tai pakenemaan. Kiinnitämme huomiota siihen miten asiat todella ovat. Se tarkoittaa myös epämukavuuden sietokyvyn kasvattamista. Ajan oloon vaikeita kokemuksia on yhä helpompi kestää, eivätkä ne vie voimia.

Erilaisia sosiaalisia tilanteita stressaa usein etukäteen. Hassua kyllä välillä jännittää se, ettei tunne ketään ja välillä se, että kaikki ovat tuttuja ennakkokäsityksineen. Miten helppoa se olisikaan, jos tosiaan voisi ottaa tilanteen sellaisenaan, SITTEN kun se tulee tähän hetkeen?

Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita

Läsnäolo pätkii... pätkii... pätkii...

Miten se läsnäolo katoaa aina välillä niin tyystin? Aamun aluksi hain avaimiani vimmatusti – löytääkseni ne vain repusta, jonne ne juuri laitoin. Illan lopuksi etsin vimmatusti lapsen sukkaa ja pikkuhousuja – kunnes minulle huomautettiin, että ne ovat takataskussani. Avaimet ja vaatekappaleet olivat juuri siellä minne ne olin itse vain hetkeä ennen laittanut.

Aina välillä tuntuu, että etsimiseen menee niin paljon aikaa. Siihen ei auta muu kuin tietoisempi läsnäolo. Autopilotti jaksaa vaan aina ihmetyttää mennessään päälle ihan itsestään. Sen seuraukset ovat karmeat; hermo palaa, ääni kovenee, tavaroita särkyy ja talo menee ihan sekaisin. Parannettavaa löytyy! Missä se keskittyminen hetkittäin on?

Pieni tarkkaavaisena.

Tunnistatko nämä poissaolon merkit?

Tässä ja nyt – 2. Perusasioita

Kertaus on aina opintojen äiti. Tässä ja Nyt kirjan ajatukset ovat tänään peruasioiden lähteillä.

Tietoinen läsnäolo on tilaisuus todella huomata läsnä oleva hetki ja elää sitä tuntien yhteenkuuluvuutta kaikkien kanssa, sekä käsitellä luovemmin arjen uhkia ja pettymyksiä. Se on tietynlaista suhtautumista omaan kokemukseen, oli kokemus millainen hyvänsä. Se on tämänhetkisen kokemuksen hyväksyvä tiedostaminen.

Mieti mikä on oikeasti tärkeää? Muistele sinulle erityisen merkittävää hetkeä.

Minulle tulee mieleen rauhallinen myöhäinen aamiainen herkullisia ruokia pöytä pullollaan. Istuimme auringossa, kaikki tärkeimmät ihmiset yhdessä.

Eriskummallista kyllä kurkottaminen kohti ”parempaa” hetkeä saa meidät kiiruhtamaan kohti kuolemaa ja menettämään ne hetket, jolloin olemme todella eläviä. Hyvin harvat katuvat tekemisiään, yleensä vain sitä mitä ovat jättäneet tekemättä ja se kohdistuu usein lähimpiin ihmisiin.

Voisiko sinulle merkittävä hetki olla jokin joka toistuu, jos on toistuakseen? Pakahduttavaa onnen tunnetta kun ei voi pakottaa, eikä toistaa väkisin.

Tiedostamattomuuden vaihtoehto on kokea, mitä kulloinkin tapahtuu: kiinnittää huomio omiin tekemisiinsä sen sijaan, että toimisi automaattiohjauksella. Arvostaa nykyhetkeä sen sijaan, että toivoisi sen jo loppuvan. Tietoinen läsnäolo on yhden asian tekemistä kerrallaan.

Damrak - Amsterdam by MorBCN, on Flickr

Buddhan legendan mukaan hän valaistui kun hän tarkkaili huolellisesti mielensä toimintaa ja koki pitkän ajan kuluessa miellyttäviä ja epämiellyttäviä olotiloja.

Tietoinen läsnäolo auttaa näkemään ja hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Voimme silloin suhtautua rauhallisesti väistämättömiin muutoksiin ja jatkuvan voittamisen mahdottomuuteen. Vastaiskujen pelko häviää ja kestämme ne paremmin. Kun emme pyri hallitsemaan kaikkea, elämä ei enää järkytä ala- ja ylämäkineen.

Kaikki muuttuu ja vain muutos on pysyvää.

Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?

Herpaantumattoman keskittymisen taide

Sarjassamme viikon oivallus kuvittelen oppineeni jotain keskittymisestä.

Keskittymistä ei opeteta missään. Vai kuka on kertonut miten keskitytään? Usein kuitenkin saa kuulla kehotuksen keskittyä. Niinpä. Mutta miten? Vastaus on, etten tiedä. Minulla on ajatus tietoisen läsnäolon harjoittamisen parantaneen keskittymistäni.

Miten niin? No, olen keskittynyt. Jos huomio harhailee, huomaan sen ja palautan sen kohteeseen. Onko mahdollista, että jotain olisi tullut opittua. Ainakin mielen harhaantuminen tulee tietoisuuteen jotenkin nopeammin. Ne harhapolut joille se harhautuu loppuvat umpikujaan. Nopeasti. Tiedostan usein mihin tarkkaamattomuus johtaisi. Ainakaan en saa tehtyä aikomaani. Tarkkaavaisuus pysyy kohteessa. Tiedän hetkittäin tarkkaavaisuuden voiman. Mistä se kumpuaa? Tahdonvoimastako? Se on mahdollista. Hyvä niin, olen kiitollinen.



Focus of Attention by h.koppdelaney, on Flickr


Lifehackin viime viikkoisessa artikkelista puhuttiin keskittymisen vaikutuksesta menestykseen. Jos jotain oikeasti haluaa, keskittymällä siihen täysillä on suurempi mahdollisuus saavuttaa tavoitteensa. Sitten on keskityttävä oikeaan asiaan, ei tavoitteeseen, vaan siihen asiaan mikä vie sillä hetkellä oikeaan suuntaan. Tavoitteeseen keskittyminen vie pois tästä hetkestä, tien tästä pätkästä. Näin tavoitteistakin on hyvä päästää irti.

Artikkelissa oli irtipäästämisestä esimerkkinä jousiammunta, enkä mieltäni malta, vaan jaan minulle mieluisan Zen-tarinan keskittymisestä

Voitettuaan monta jousiammuntakilpailua, nuori ja hieman rehentelevä voittaja haastoi kilpaan zen-mestarin, joka oli tunnettu jousiammunnan taitaja.

Nuori mies esitteli huomattavaa teknistä taituruuttaan ampumalla kaukaa napakymppiin ensi yrittämällä ja halkaisemalla sitten nuolen toisella ampumallaan nuolella.

 "Kas niin", sanoi hän vanhalle mestarille, "katsotaanpa pystytkö sinä samaan!"

Mestari ei häkeltynyt eikä vetänyt esiin joustaan vaan viittoi nuorta miestä seuraamaan häntä ylös vuorelle. Utelias nuorukainen seurasi mestaria korkealle ylös rinnettä, kunnes he näkivät edessään rotkon, jonka ylittämiseksi sillan virkaa tekemään oli asetettu heppoinen ja hutera tukki.

Rauhallisesti kävellen keskelle epävakaata, ja varmastikin vaarallista, siltaa vanha mestari valitsi kaukana sijaitsevan puun maalikseen, nosti jousensa, ja ampui puhtaan, suoran osuman.

 "Nyt on sinun vuorosi", hän sanoi astuessaan viehättävästi takaisin tukevalle maalle.

Nuori mies tuijotti kauhuissaan alas pohjattomalta vaikuttavaan rotkoon, eikä kyennyt edes astumaan tukin päälle saati sitten tähtäämään maaliin.

Mestari näki haastajansa vaikean tilanteen ja sanoi:

"Olet taitava jousenkäsittelijä, mutta et osaa hallita mieltä, joka lähettää nuolen matkaan."

Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?

Nyt päästään hieman vauhtiin Tässä ja Nyt kirjan ajatusten kanssa.

Tietoinen läsnäolo on erityislaatuinen tapa asennoitua kokemuksiin tai suhtautua elämään, se on omiaan lievittämään kärsimyksiä, tekemään elämää rikkaammaksi ja mielekkäämmäksi. Suuri osa mielipahasta johtuu vaikeudestamme käsitellä muutoksia.

Mieti mennyttä 24 tuntia, kuinka moni hetki oli sellainen, että olit todella tyytyväinen ja arvostit sitä, miten elämäsi virtaa eteenpäin?

Elämme suurimman osan elämäämme ajatuksiin uppoutuneena, elämää pikemminkin ajatellen kuin sitä kokien. Ajatukset tekevät meidän onnettomiksi, jopa sairaiksi.

[the waiting Room] by bass_nroll, on Flickr

Meillä on myös sisäänrakennettu pyrkimys kasvattaa itsetuntoa. Moni kokee, että on jopa epäterveellistä olla alhaalla ”lauman arvoasteikossa”. Tosiasia on, että vakaa asema sosiaalisessa arvojärjestelmässä on mahdoton. Ihmisten mieli vaihtelee ja sisällyttää milloin kenetkin laumaan. Tämä johtaa jatkuvaan tavoittelun ja haluamisen kehään, kun menestystä ja tyytyväisyyttä tarvitsee jahdata. Saavutuksista huolimatta taipumus verrata itseä toisiin jatkuu.

Rakkaus auttaa meitä selviytymään, mutta lisää vaikeuksia. Meidän on ”pakko” huolehtia rakkaidemme hyvinvoinnista. Lisäksi meillä on tapana ajatella, että kaikki on omaa syytämme.

Riittävän haasteellista? Kyllä. Tietoinen läsnäolo voi auttaa hallitsemaan näitä mielen tottumuksia. Se auttaa meitä ottamaan vastaan elämän väistämättömät ylä- ja alamäet ja käsittelemään ihmisenä olemisen ahdinkoa.

Lue myös edellinen osa:
Tässä ja nyt - Esipuhe

 

Juokseva todiste tahdonvoimasta

Dean Karnazes kuuluu maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Minulla on ajatus, että hänen tahdonvoimansa ylittää kaiken käsityskyvyn. Siksi hän kuuluu tähän joukkoon. Hän ”vain” juoksee. Hän juoksee muutaman vuorokauden vielä sen jälkeen, kun normaali kuolevainen on jo ylittänyt mielensä rajat. Kirjoitin joku päivä sitten mielen salatusta voimasta. Mielestäni siihen kuuluu tahdonvoima, ja Dean on siitä juokseva todiste.

Dean on mm. juossut 50 maratonia 50 päivässä 50 osavaltiossa, viimeisenä NY City ajalla 3h 30s. Kymmenen kertaa hän on juossut 320 kilometrin joukkuekisan – yksinään. Hän on suuri inspiraation lähde. Luettuani kesällä hänen kirjansa Ultramaratoonari on tavallinen treeni saanut lisää puhtia. Aina kun alkaa väsyttää tai maitohapot yrittävät lopettaa yrittämisen heti alkuunsa, näen hänen kuvansa edessäni. Muistelen miten hän juoksi 563 km pysähtymättä. Tämä ultramaratoonareiden kuningas sanoo:

Jos ei ikinä pakota itseään mukavuusalueen ulkopuolelle, jos ei jatkuvasti vaadi itseltään parempia suorituksia ja opi matkalla virheistään, valitsee välinpitämättömän olemassaolon.

ja

Jalat voivat kantaa ihmistä vain tietyn matkaa, todella pitkät matkat juostaan henkisillä voimavaroilla. Pitkät matkat on juostava sydämen tahtiin.

Mielestäni hänestä kirjoitettiin myös Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä, joku vuosi sitten. Hänen päättäväinen katseensa on jäänyt jutun kuvista mieleen. Sittemmin hän on kerännyt rahaa juoksemalla sairaiden lasten hyväksi. Tietenkään asiat eivät aina mene suunnitellusti, joskus joutuu keskeyttämään ja napajäätiköllä hän odotti useita kuukausia ennen kuin maratonille oli sopiva ilma.

Asian intohimoinen tavoitteleminen on tärkeämpää kuin itse tavoite.

Kuva:www.ultramarathonman.com

Ultramaratoonari kirjassa hän kertoo suoraan miten hallitsee mieltään ja koko elämäänsä juoksemisen avulla. Juokseminen riittää. Dean sanoo elävänsä joka hetken täysillä, mutta askel kerrallaan. Mahdottoman pitkät juoksulenkit ja kilpailut eivät ole mahdollisia, ellei niitä ota tässä ja nyt läsnä ollen. Jäljellä olevaa 100 km ei yksinkertaisesti ole varaa ajatella. Jalka laitetaan toisen eteen kerta toisensa jälkeen. Siinä on meille kaikille opetusta.

Lisää lausahduksia:

"Run when you can, walk if you have to, crawl if you must; just never give up."
"Listen to everyone, follow no one."
"Endurance never sleeps."
"Follow dreams, not rules."
"In an ultramarathon, pain is sometimes the only way you know you're still alive."
"Show me a man who is content, and I will show you an underachiever."
“No matter how distant your dreams, every second matters."
"The secret to having more is in needing less."
"A marathon finish is more than just something you earn, it's someone you become."
"My toughest ultra has been raising two children. At least with an ultra you know what's expected of you, the rules of engagement are clear."
"You cannot grow and expand your capabilities without running the risk of failure."
"When all else fails, start running!"
"It doesn't matter how fast you're moving if you're going in the wrong direction."
"You don't have to go fast, you just have to go."
"To know your limitations is to move beyond them."
"Pain is in the neurons of the beholder."

Johtaminen nyt, Ajatuksia tietoisesta työstä, osa VII

Tässä jatkan kirjoitusta tietoisestä työstä ja johtamisesta kirjan Johtaminen Nyt perusteella. Tässä viimeisessä osassa päästään tietoisen läsnäolon avulla johtamisessa flowhun - kiireessäkin.

.:Sisäisen viisauden käyttäminen:.

Intuitio auttaa silloin kun ongelman ei ratkea pohdiskelemalla. Intuitio venyttää tietoisen läsnäolon käsitettä, joudumme luottamaan siihen, että valintaa tekevää tietoisuutta on koko olemuksessamme. Tietoisen läsnäolon tilassa opimme kuulemaan myös tietoisuutemme reuna-alueilta nousevia hiljaisia viestejä. Intuitio auttaa, jos sitä kuuntelee. Se auttaa löytämään yhteyden jokaisen sisällä olevaan viisauteen sekä siihen mikä on merkityksellistä ja tärkeää.

Miten saada yhteys sisäiseen viisauteensa? Yrittämättä väkisin löytää ja päätellä oikeata ratkaisua. Odottamalla ja luottamalla, että se tulee. Ja olemalla levollinen, jos se ei vielä tule. Levollinen ja hyväksyvä ympäristön tarkkailu tietoisen läsnäolon tilassa auttaa näkemään asioita joita muut ohittavat. Tässä tilassa kuulee oman äänensä, kun on rennon määrätietoinen.

defeat by katiew, on Fkrlic

.:Flowhun:.

Tietoinen läsnäolo on tietoinen valinta. Sen voi ottaa silloin käyttöön kun sitä tarvitsee. Myönteinen, innostunut tunnetila tuo energiaa työhömme ja olemiseemme. Nopea reagointikyky muutoksiin ja yllättäviin käänteisiin ei poista innostumisen ja riemuitsemisen tunteita. Parhaimmillaan tilaa voi kuvata flow-tilaksi. Silloin on vahvasti kiinni meneillään olevassa hetkessä. Tietoisen läsnäolon tilaa tuskin tulee valinneeksi jos sitä ei ole harjoitellut vähemmän haastavissa tilanteissa. Spontaanius on myös läsnäoloa.

Usein organisaatiot myös vatvovat menneissä ja oikean aikajanan löytäminen myös tulevaisuuteen voi olla vaikeaa. Nykyhetkessä oleminen voi tuntua tuskalliselta. Silloin tietoinen läsnäolo pakottaa tähän hetkeen.

.:Tässä ja nyt – kiireessäkin:.

Johtajan on löydettävä oma tapansa harjoittaa tietoista läsnäoloa. On hyvä muistaa, että jo aktiivinen kuuntelu ja syvä rentoutuminen tai huomion kohteen hyvin kurinalainen keskittäminen aiheuttavat muutoksia paitsi tietoisuuden tilassa myös psykofyysisessä tilassa laajemminkin. Fyysiset jännitystilat, ahdistukset, pelot ja erilaiset epämääräiset tuntemukset voi kohdata, hyväksyä ja ohittaa eräänlaisina kasvukipuina.

Johtajan on otettava niskalenkki kiireestä, vaikka näiden kysymysten avulla:

·         Mitä palvelen?

·         Mistä voin luopua?

·         Olenko renki vai isäntä?`

·         Mitä voin tehdä juuri nyt?

·         Miksi palvelen?

Kirjoittajat väittävät lopuksi että tietoinen läsnäolo vahvistaa kokonaisten organisaatioiden selviytymismahdollisuuksia ja samalla niiden yksittäisten jäsenten hyvinvointia. Siksi tietoista läsnäoloa tulisi edistää työelämässä ja yhteiskunnassa.

Kokeile! Aloita töissä jo tänään soveltamaan näitä tässä sarjassa käsiteltyjä tietoisen läsnäolon perusperiaatteita! Työryhmän tietoisen läsnäolon tankkaushetki voi olla yhteinen alkuhiljaisuus palaverissa tai tauon pitäminen hiljaisuudessa.

Lue muut osat:
Johtamisen Nyt
Johtaminen nyt, Ajatuksia tietoisesta työstä, osa I
Johtaminen nyt, Ajatuksia tietoisesta työstä, osa II
Johtaminen nyt, Ajatuksia tietoisesta työstä, osa III
Johtaminen nyt, Ajatuksia tietoisesta työstä, osa IV
Johtaminen nyt, Ajatuksia tietoisesta työstä, osa V
Johtaminen nyt, Ajatuksia tietoisesta työstä, osa VI

Mieli liikkuu

Kiitos

… kauniista päivistä ja syksyn merkeistä joita seurata

… kärsivällisestä mielestä

… rohkeudesta ottaa ensimmäinen askel kohti tavoitteita

… ideoista

… kärsivällisestä mielestä.

… hyvin nukutuista öistä

… pienestä sylissäni aamulla unisena ja höpsönä

… tunteesta, että olen osannut vähän päästää irti arvottamisesta

… tasapainon tunteesta tällä hetkellä elämässäni

Seuraavasta hengenvedosta ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan.

Call of the Raven by Walkabout Wolf, on Flickr

  

Päivä Zen tarina on nimeltään: Mieli liikkuu

Kaksi miestä katseli lippua, joka lepatti tuulessa. Miehet kiistelivät keskenään.

"Tuuli on se, joka liikkuu", sanoi toinen miehistä.

"Ei, kyllä se on lippu, joka liikkuu", sanoi puolestaan toinen.

Ohi kulki zen-mestari, joka sattui kuulemaan väittelyn ja keskeytti miehet sanomalla:

"Ei lippu eikä tuuli liiku. Mieli on se, joka liikkuu."

Tässä ja nyt - Esipuhe

Seuraava kirja, josta julkaisen muistiinpanojani on Tässä ja Nyt. Kirjaa myydään seuraavanlaisella kuvauksella.

Tietoinen läsnäolo tarjoaa hyvinvointiin johtavan polun ja työkalut, jotka auttavat kohtaamaan elämässä vääjäämättä eteen tulevat vaikeudet. "tietoinen läsnäolo" saattaa kuulostaa eksoottiselta, mutta sitä voi kehittää - ja siitä voi hyötyä - ilman erityiskoulutusta tai huomattavaa ajallista panostusta.

Kirjoittaja on Tohtori Ronald D. Siegel, tunnettu terapeutti ja tietoisen läsnäolon asiantuntija. Hän on kliinisen psykologian tohtori Harvardin yliopistossa. Allaolevassa videossa hän puhuu onnellisuudesta ja sen yhteydestä mindfulnessiin.

Tästä, kuten monesta muustakin kirjasta olen jättänyt lukematta ja referoimatta monen monet tarkat harjoittamisohjeet eri tilanteisiin ja asentoihin. Tässäkin kirjassa annetaan neuvoja stressin selättämiseen, selkäkipuihin ja ihmissuhteisiin. Minulla on ajatus, että riittää, että istuu ja hengittää ulos ja sisään. Se ken näitä erilaisia menetelmiä tahtoo opiskella, suosittelen tutustumaan tarkemmin näihin referoimiini kirjoihin. Tässä ja tulevissa postauksissa siis ennemminkin kirjoitan kirjan ajatuksia, jotka muuten vain kolahtavat tai ovat hyvää kertausta perusasioista.

.:Esipuhe:.

Kirjoittajalle on tärkeää korostaa kärsimyksen kokemuksen kääntämistä voimaksi. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ei turruta aistejamme, vaan auttaa näkemään yhä selvemmin oman mielemme tottumukset, jotka saavat meidät tuntemaan aiheetonta kärsimystä.

Pyrkiessämme tuntemaan olomme hyväksi yritämme välttää ja paeta epämukavuutta. Jos pyrimme ongelmista eroon, se tuo uusia lisäongelmia. Kirjoittajalle tietoinen läsnäolo tarjosi vaihtoehdon olla tekemättä elämää vaikeaksi ja olla keskittymättä liikaa mielihyvän tavoittelemiseen ja mielipahan karttamiseen. Hän oppi olemaan läsnä jatkuvissa kokemuksissaan.

Hän on lisäksi oppinut iloitsemaan omasta persoonallisuudestaan, vaikka aluksi toivoi saavansa uuden sellaisen.

Tässä ja nyt kirjan käsittely jatkuu seuraavissa postauksissa. Pysy blogissa!