Kynnys

Elisha Goldstein kirjoitti blogissaan Rumin salaisuudesta. Jaan tässä kääntämiäni ajatuksia. Salaisuuden avulla voi näet tehdä mitä muutoksia haluaa. Olethan läsnä tässä hetkessä? Jos, et ota muutama syvä hengenveto, ennen lukemista. Valmista? Salaisuus kuuluu näin:

Aamunkoiton tuulen henkäyksellä on salaisuuksia kerrottavanaan.

Alä nukahda uudestaan.

Sinun täytyy kyseenalaistaa se mitä oikeasti haluat.

Alä nukahda uudestaan.

Ihmiset jahkailevat oven kynnyksellä edes takaisin.

Siinä kohtaavat kaksi maailmaa.

Ovi on siinä ja avoinna.

Alä nukahda uudestaan.

               ~Rumi

Tässä ja nyt on täynnä mahdollisuuksia. Ne vain jäävät autopilotin ohjauksessa huomioimatta kun mielen täyttävät: ”En voikaan…”, ”Sitku…” ja ”Mutku” ajatukset. Usein on niin, että on helpompi jatkaa tuttuja totuttuja ajatuskuvioita ja käytöstä kuin muuttua.

Rumin runon mukaan meillä on joka aamuisessa koitossa mahdollisuus muuttua läsnä olevammiksi. Kehoitus olla nukahtamatta uuteen viittaa Elishan mukaan siihen, että meidän ei tarvitse olla tapojemme omia ja elää autopilotin kurjimuksessa.

:: chapel door :: by Raymond Larose, on Flickr

Omat halunsa on hyvä kyseenalaistaa aikaa ajoin, eikä vain ajautua niiden perässä. Ehkä et enää haluakaan sitä mitä vuosi sitten tai valmistuessasi halusit. Toisaalta taas saattaa olla, että olet unohtanut idealistiset maailmanparannushaaveesi, joita sinulla oli opiskeluaikana. Joka tapauksessa: Alä nukahda uudestaan.

Läsnäolon, tietoisuuden hetket ja valinnan mahdollisuudet ovat harvinaisia, tai ainakaan, emme aina huomaa niitä. Kynnyksellä suunnan jahkailu voi olla merkki siitä. Kunhan vain huomaamme kynnyksen olemassaolon ja olemme joskus käyttäneet mahdollisuuden vaihtaa suuntaa.

Runo on hyvä muistutus tietoisuuden tilasta, jossa on mahdollisuus nähdä vaihtoehtoja, kokea toivoa ja tehdä muutos. Sen kerran tehtyämme meille jää usko kykyymme muuttua jatkossakin tarvittaessa. Silti jahkailua elämän erilaisilla kynnyksillä tapahtuu, mutta ota joskus askel sen yli, äläkä ainakaan nukahda uudestaan!

3 lausetta

1) Se on mitä se on, sen aikaa kun se on.

Silver Falls by szeke, on Flickr

 2) Se on vain ajatus!

Premier jour d'automne au marais...!!! by Denis Collette...!!!, on Flickr

3) Menneisyytesi on muistoja joita ajatukset toistavat ajan kuluessa, siinä kaikki.

Lähde: ~ The Now Effect

Kehon ja mielen viisaus 8. Enemmän elossa

Tänään taas kirjoitusta Kehon ja mielen viisaus kirjan muistiinpanoista. Meillä on useimmilla kaikki aistit käytettävissämme. Silti autopilotti usein huijaa meidät olemaan huomioimatta niitä ja elämättä oikeaa elämää. Meitä viedään usein kuin pässiä narussa, omasta elämästä raportoiminen ja sen jakaminen vaikka sosiaalisessa mediassa vie huomion elämisestä kaikilla aisteilla ja pahakin olo jää huomioitta. Miten pääsisi tasapainoon?

.:Tarkkaavaisuuden tärkeys:.

Olemme koko ajan kosketuksissa maailmaan kaikilla aisteillamme. Mutta silti olemme helposti poissaolevia, poissa kosketuksista. Ja emme edes ole kosketuksissa siihen miten poissa olevia olemme. Aistit ovat ainoa keino olla kosketuksissa yhtään mihinkään. Kirjoittaja lukee myös intuition ja proprioseption aisteiksi. Kaikki havainnot täydentyvät mielen prosessoinnin avulla aistihavainnoista aistimuksiksi.

Puhdas havainto on alkuperäistä, paljasta, elinvoimaista ja siten luovaa, mielikuvituksellista ja paljastavaa. Kun aistimme ovat terveet, voimme olla läsnä sillä tavoin tietoisuuden itsensä kautta. Näin olemme enemmän elossa.

Viisas tarkkaavaisuus luo yhteyttä ja vahvistaa sitä, koska se johtaa parempaan säätelyyn, sitä kautta järjestykseen, mikä taas puolestaan on hyvinvoinnin ja terveyden merkki.

.:Paha olo:.

Aina ei voi olla hyvä olla. Pahinta on jos omaa pahaa oloa ei tutki, koska on niin irti omasta itsestään, tekee virhehavaintoja ja virhearviointeja. Meillä on salainen elämä täynnä unelmia ja mahdollisuuksia. Kärsimme tyytymättömyydestä, meitä kohtaa vääjäämättä sairaus, vanhuus ja lopulta kuolema. Pahinta kuitenkin on, että olemme tietämättömiä oman olemuksemme luonnosta. Vihjeet ovat omassa sisimmässämme. Meillä ei ole varaa olla tarkkaamattomia.

Dukkha on halujen vietävänä olemista, mistä seuraa kärsimystä, ahdistusta, stressiä, pahanolontunnetta, rauhattomuutta ja tyytymättömyyttä.

Teknologia vie ajan, jonka voisimme käyttää pohdiskeluun. Keskeytämme itse itsemme pakkomielteisellä taipumuksellamme tehdä useaa asiaa yhtä aikaa.

Omassa kokemuksessa läsnäolo on tärkeämpää kuin kokemuksen jakaminen toisille. Mikä arvo on jakaa toisille tieto siitä, että on ostoksilla, jos ei itse tiedosta olevansa? Jakaminen vaikka soittamalla vie huomion pois tästä hetkestä. Tavoitettavissa olosta tulee merkityksetöntä, jos emme enää tiedä, kuinka olla läsnä tai kuinka kohdistaa jakamaton huomiomme vain yhteen asiaan kerrallaan.

Into the Sun by ...-Wink-..., on Flickr

.:Tasapainoon:.

Miten pääsisi tasapainoon koko ajan tavoitettavissa olemisen ja rauhoittumisen kesken? Kuinka pääsemme yhteyteen itsemme kanssa? Se tapahtuu sisäisen tutkiskelun, kehonkokemuksen ja aistimusten kautta. Jatkuva yhteydessä oleminen ei palvele mitään tarkoitusta. Meditaatio on polku siitä vapautumiseen, ei pelkästään itsemme vuoksi, vaan myös kaikkien olentojen vuoksi.

Ei ole sattumaa, että löydämme usein rauhaa myös luonnosta, koska siellä ei ole mitään keinotekoista. Olemme osa luontoa, jota tulee suojella. Vuodenaikojen vaihtelu ja luonnonvoimat puhuttelevat meitä.

Hyväksyvän tietoisen läsnäolon tuominen kehoon, mieleen ja kokemukseen tuo vastapainoa nopeaan ulkoiseen elämään. Se rauhoittaa ja virittää hermojärjestelmämme ja panee sen viisaan elämän palvelukseen.

Lue edeltävät osat:
Kehon ja mielen viisaus 1. Elinikäinen haaste
Kehon ja mielen viisaus 2. Meditaatio ei sovi heikkohermoisille.Kehon ja mielen viisaus 3. Ei takertumistaKehon ja mielen viisaus 4. Ei mitään Kehon ja mielen viisaus 5. Suunta Kehon ja mielen viisaus 6. Rakennusteline




Kehon ja mielen viisaus 7. Yleisavain

Wabi Sabin vaikutuksen alaisena

Huhtikuun aikana julkaisin Blogissa Wabi Sabi kirjan neuvoja rauhallisen ja läsnäoloon kannustavan elinympäristön luomiseksi. Nyt on aika katsastaa mitä meillä Wabi Sabi innostuksen myötä tapahtui. Tästä on joitain kuviakin todisteena.

Wabi Sabi innostuksessa siivoutui ihan melkein itsestään ensiksi joitain pintoja ja kaappeja. Järjesteltävää kyllä riittäisi. Meillä on selkeästi isot, yhteiset tilat siistejä, mutta sitten on leikkitiloja ja työhuone, jotka pursuilevat enemmän tai vähemmän elämisen jälkiä. Ne järjestäytyvät vähän kerrallaan, hyväksyn niiden epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden osana elämää. Wabi Sabin hengessä, etsin säilytystä varten vanhoja aarteita, kuten kuvan kuluneen lautasen.

Seuraavaksi kaikki talon huonekasvit saivat uudet mullat. Meillä on paljon kasveja, joiden muutoksen seuraaminen ja niistä huolehtiminen tuovat elämään Wabi Sabin ”kaikki muuttuu” aatetta. Vihreitä ei olisi vain halunnut päästää pois saunasta paikoilleen, niin hauskoilta ne siellä näyttivät. Pienikin pääsi viidakkoon kylpyyn. Yhtä lukuun ottamatta kaikkien 13 viherkasvin ruukut kierrätettiin kasvilta toiselle tai pengottiin kellarista. Wabi Sabin periaatteen mukaan pieni kuluminen ei haittaa. Olohuoneen paraatipaikalla on nyt hyvinkin kulahtanut ruukku.

Ompelukoneelle tuli pitkästä aikaa käyttöä. Ompelin lapselle pöydän päälle vedettävän majan vanhoista verhoista Time of the Aquarius blogin innoittamana. Maja on hieman omalaatuinen, koska en halunnut leikata vanhoja laadukkaita verhoja. Tein seiniin taitoksia ja taskuja tuomaan Wabi Sabin epäsymmetriaa peliin.

Jo aiemmin keväällä olin metsästänyt Vallilan Helsinki kangasta ja sen käsiini saatuani ompelin yhden ison uuden verhon olohuoneeseen.

Erään päähänpiston seurauksena vaihdoimme makuuhuonetta, tunnissa. Se ehkä kertoo siitä, ettei ylimääräistä tavaraa ei ollut kummassakaan huoneessa. Wabi Sabin periaatteet selkeys ja tyhjyys ohjaavat elinympäristömme ”täyttämistä”. Tyhjään huoneeseen ei ole vielä päässyt kertymään liikaa tavaraa. Vanha makuuhuone on kokemassa suurinta muutosta, mutta se on jo toisen postauksen aihe.

Seuraavaksi odotan innolla kesän metsä- ja geokätköilyretkiä, joilla voi kerätä luonnon materiaaleja kotiin wabisabimaista tunnelmaa luomaan.

Mitä voisit muuttaa Wabi Sabin hengessä kotonasi?

Lue koko sarja:

Wabi Sabi I: Alku Wabi Sabi II: Alun jatko 

Wabi-Sabi III: Keskikohtaa ennen

Wabi-Sabi IV: Keskikohta

Wabi-Sabi V: Keskikohdan jälkeen

Wabi-Sabi VI: Keskikohdan jälkeen eteenpäin

Wabi-Sabi VII: Kohden loppua

Wabi Sabi VIII: Ennen loppua

Wabi-Sabi IX: Lopussa

Wabi-Sabi X: Lopun jälkeen

Kullanmurusia

Siitä on jo monta kuukautta kun sain Tiina Tikkaselta sähköpostia ja ystävällisen lupauksen lähettää minulle luettavaksi ja arvioitavaksi hänen uuden kirjansa: Minä kullanmurunen – hyvinvoinnin työkirja. Kirjaa myydään tällaisella tekstillä:

Ahdistus ja masennus synnyttävät tunteen heikkoudesta ja pienuudesta. Tähän huonommuuden tunteeseen Minä kullanmurunen pureutuu tuomalla päivänvaloon ne kyvyt, joilla pystyt poimimaan valonsäteitä pimeydenkin keskellä.

Jos olet mestari itsesi mollaamisessa, Minä kullanmurunen opettaa sinut löytämään itsestäsi runsain määrin rakastamisen aiheita. Kivileikissä itseä palkitaan pisteillä ja pisteet kuitataan kivillä. Näin itsetunnon kasvu tehdään käsin kosketeltavaksi ja silmin nähtäväksi. Kivileikkiä voi käyttää alakulon itsehoitona, psykoterapian tukena tai jälkihoitona sekä vertaisryhmätyöskentelyssä.

Tiina Tikkanen on opiskellut psykologiaa ja kartoittanut psykoterapioita kirjassaan "Psykoterapiaopas - monta tietä itsetuntemukseen ja iloon." Tässä kirjassa hän kirjoittaa paitsi asiantuntijana myös vertaisena.

.:Mindfulnessia?:.

Kirjoittajalle oli mainittu kirjassa olevan paljon mindfulnessia. Yhdyn tähän mielipiteeseen kirjan luettuani. Oman elämän ja tuntemusten kuulostelu ja havainnointi on läsnäoloa. Keho on otettu mukaan tähän hetkeen palauttajana, aivan kuten tietoisen läsnäolon harjoituksissakin. Samoin tunteita opetellaan kohtelemaan tunteina. Lisäksi kirjan avulla voi opetella suhtautumaan toisiin ihmisiin neutraalimmin, ilman jatkuvaa hyväksynnän hakemista.

Parissa muussa blogissa on selvitetty hyvin mistä on kyse, joten en sen suuremmin selitä kivien keräämisen ideologiaa. Voitte lukea täältä periaatteista:

Olenko oma kullanmuruseni?
Kerää murusia, ole kullanmurunen itsellesi

Kirjaa kannattaa lukea pienissä pätkissä ja huolellisesti. Pysähdyin mietiskelemään joitain tehtäviä ja kirjoitin päivittäisiä tajunnanvirtatekstejäni joidenkin tehtävien perusteella. En koe itseäni masentuneeksi, mutta kirjan avulla voi työstää mielestäni mitä vain omaan itseen kohdistuvia negatiivisia ajatuksia.

.:Oma sovellus:.

Halusin tehdä kivien keräämisestä ja pisteiden laskemisesta oman sovellukseni. Tähän meni vähän aikaa, kun mietin miten sen saisin aikaan. Suurin syy on se, etten halua ostaa mitään uutta, kuten nyt näitä kiviä. Kirja olikin hyllyllä kunnes keksin, mitä käyttäisin ”kivinä”, kullanmurusina. Niiden virkaa sai tehdä askartelua varten keräämäni mehutölkkien korkit. Tein hieman oman yksinkertaistetun lapun myös eriväristen kivien merkityksistä. Siitä lunttasin merkitykset ennen korkkien maljakkoon viskaamista. Kuvassa on maljakko parin päivän keräämisen jälkeen.

Pidin eniten kirjan ajatuksesta, jonka mukaan oikeus olla onnellinen on kiinni tahdosta. Tahdonvoima on mahtava kunhan sitä käyttää oikein!

Kiitos Tiinalle vielä kirjasta!

Kehon ja mielen viisaus 7. Yleisavain

 

Kirjoitussarja Kehon ja mielen viisaus kirjan muistiinpanoista jatkuu. Tietoisen läsnäolon sanotaan usein olevan hyväksyvää. Käännös on ehkä mielestäni vähän harhaan johtava. Kuten tästäkin kirjoituksesta käy toivottavasti ilmi, on se ehkä enemminkin sitä, että antaa kaiken olla. Mukana on useiden ajattelijoiden määrittelyitä tietoisesta lasnälolosta.

Harjoittaminen nostaa esiin tietoisuuden. Mitä vakaampi on hyväksyvä tietoinen läsnäolo, sitä suurempi on tietoisuus ja läpäisevä oivallus, joka siitä voi kummuta.

.:Määrittelyitä:.

NyanaponikaTheran mukaan hyväksyvä tietoinen läsnäolo on ”Pettämätön yleisavain mielen tuntemiseen ja siten lähtökohta; täydellinen työkalu mielen muokkaamiseen ja siten keskipiste; ja saavutetun mielen vapauden jalo ilmenemismuoto ja siten huipentuma.”

Kirjan kirjoittajan mukaan tarkoituksellisen ja vaivattoman tietoisen läsnäolon välinen ero voidaan kuvata modeemiyhteytenä. Tarkoituksellisessa tietoisessa läsnäolossa on tehtävä jotain saadakseen yhteyden, joka usein katkeaa ja kaikki on aloitettava alusta. Vaivattomassa tietoisessa läsnäolossa yhteys on aina olemassa. Sitä ei tarvitse erikseen avata. Se vain on. Olemme jo yhteydessä. Asiat ovat sitä mitä ovat ja me olemme jo sitä mitä olemme.

Little Red Lighthouse on a dark day by joiseyshowaa, on Flickr

Joseph Goldstein kuvaa sitä ”mielen ominaisuudeksi, joka havaitsee sen mitä on läsnä ilman arvostelua, ilman asiaan puuttumista. Se on kuin peili, joka heijastaa kirkkaasti sen eteen tulevan.” Larry Rosenberg sanoo hyväksyvän tietoisen läsnäolon olevan ”mielen havaitsen voiman, voiman joka vaihtelee harjoittajan kypsyyden mukaan”. 

Kabat-Zinn lisää määritelmiin vielä, että tietoinen hyväksyvä läsnäolo on peili, joka tietää ilman käsitteitä, mitä sen piiriin tulee. Meditaatiossa on kyse järjestelmällisestä ja tarkoituksellisesta hyväksyvän tietoisen läsnäolon, ja sen kautta viisauden, myötätunnon ja muiden mielen ja sydämen ominaisuuksien kehittämisestä, jotka edistävät vapautumisesta sokeudesta ja harhaluuloista.

Lue edelliset osat:

Kehon ja mielen viisaus 1. Elinikäinen haaste
Kehon ja mielen viisaus 2. Meditaatio ei sovi heikkohermoisille.
Kehon ja mielen viisaus 3. Ei takertumista
Kehon ja mielen viisaus 4. Ei mitään

Kehon ja mielen viisaus 5. Suunta  

Kehon ja mielen viisaus 6. Rakennusteline

Harjoituksia levottomalle mielelle

Sain lukijapostia Päiviltä. Hän kaipaa sopivaa mindfulness harjoitusta levottomalle mielelle, joka tempoilee kaiken kiinnostavan perässä ja tekee rauhoittumisesta mahdotonta. Toisaalta taas tähän hetkeen keskittyminen ja kaikesta tekemisestä nauttiminen (=eläminen) on aina, ahh, niin vaikeaa. Siinäpä haaste. Kiitos Päiville luottamuksesta! Tässä muutama varoituksen sana harjoittamisen tekemisestä suoritukseksi ja joitain ehdotuksia harjoituksiksi.

Mieli on vaikea hallittava. Huomio kiinnittyy helposti niin moneen innostavaan hommaan, ihmiseen ja tapahtumaan, että kaikki listat kotona ja töissä alkavat kaatua päälle. Tunne on tuttu blogin pitäjälle. Pelkkä ajatuskin listojen pituudesta saa hengästymään, kun ”pitäisi” olla aikaa vain olla läsnä.

Tietoisuustaitojen harjoittamisesta ei voi, eikä saa tehdä yhtä ”pakkoa” tai suoritetta lisää elämään. Se ei vaan toimi. Voisiko lisäämisen sijaan korvata osan autopilotilla elämisestä tietoisemmalla läsnäololla? Miten voisi elää tätä jokapäiväistä, tavallista, omaa elämää rauhassa ja keskittyneenä tähän hetkeen?

Se vaatii päätöksen: Haluan elää enemmän tietoisesti ja läsnä. Voisitko ja haluatko tehdä tämän päätöksen? Minä olen sen tehnyt ja Päivi ainakin tekee sen nyt, eikö niin? Avuksi päätöksen pitämisessä voisivat olla seuraavat kolme käytännön harjoitusta.

.:Harjoitus 1: Ankkurit:.

Kenenkään ei ole mahdollista, ainakaan ilman vuosikymmenten harjoittamista, olla läsnä koko aikaa arjessaan. Aluksi on oikeasti vaikeinta vain muistaa olla läsnä. Tähän tarvitaan avuksi ankkureita.

Ankkuri muistuttaa päätöksestä elää tietoisempana päivän eri askareissa. Kannattaa ensin yksi ankkuri työn alle. Se voi olla kotioven avaaminen, suihku tai koiran rapsuttaminen. Kun tästä tekee pysyvän ankkurin, joka muistuu aina mieleen, niin niitä syntyy sitten huomaamatta lisää. Muutaman viikon kuluttua voi onnitella itseään ehkä jo kolmesta päivittäisestä ankkurista. Sen osuessa kohdalle voi hengittää kolmesti (tai aluksi edes kerran!) syvään ja palata tähän hetkeen.

.:Harjoitus 2: Ohjelmoi autopilottisi tietoisten päätösten pohjalle:.

Mieluusti myös sanoisin, että kannattaa karsia kaikki pois elämästä mikä ei ole pakollista, tai iloa tuottavaa, ainakin joksikin aikaa. Elämäntilanteen muuttuessa voi niin helposti ajautua vanhalle autopilotille, jos ei pidä varaansa. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Minua auttaa lista mielenkiintoisista asioista, joita teen ”sitten joskus”.

Tiesitkö, että 40% tekemisistämme on tavan tai autopilotin ohjaamaa? Siihen osuuteen vaikuttaminen saattaa olla helpompaa, kuin edellä mainittu karsiminen. Tämä iso osuus kannattaa ohjelmoida sellaiseksi kuin haluaa, tietoisesti, tekemällä autopilotin ohjauksesta tietoiset päätökset.

Olisiko mahdollista radion päälle laittamisen sijaan kuunnella autossa hiljaisuutta? Voisiko puhelinsoiton sijaan vain keskittyä ”vain kävelemiseen” tai ”vain syömiseen”. Tekemällä tietoisia päätöksiä ajankäytöstään on mahdollista lisätä läsnäoloa, ettei ”vain” taannu takaisin kiireeseen työpaikalla, pakkotekemiseen aikataulujen mahdottomassa puristuksessa tai vapaa-ajalla ”vain” ajaudu surffaamaan tai katsomaan tv:tä. Kaupan päällisenä keskittymisessä saattaa tapahtua yllättävää kehittymistä!

11-06-10 We Are Not Frightened Anymore by Βethan, on Flickr

.:Harjoitus 3: Istu:.

Se, minkä kuitenkin lisäisin, on jonkinlainen muodollinen harjoitus päivä- tai edes viikko-ohjelmaan. Se on kaiken ydin, koska näitä taitoja on vaikeaa oppia harjoittelematta. Jos ei osaa olla hiljaa paikoillaan ”tyhjyydessä”, miten voi osata sen kaikessa härdellissä?

Usein neuvotaan tekemään kovin pitkiä, heti jopa 20 minuutin muodollisia harjoituksia. On hyvä tietää, että minuutti tai kolme minuuttia on jo jotain. 10 minuuttia taas on jo ihan riittävä harjoitus. Kenelle ei päivässä 10 minuuttia olisi? Tärkeämpää on käyttää lyhyt hetki joka päivä, kuin käydä kalliissa retriitissä silloin tällöin.

* * *

Kommentoi mieluusti, oliko tästä kirjoituksesta hyötyä? Mielelläni viisastelen lisää asioista joista en paljon mitään kuitenkaan tiedä, eli jos mielessänne pyörii jokin (jatko-) kysymys, laittakaa viestiä!

Lue lisää:

Oma tietoisuustaitojen harjoitteluohjelma

Kehon ja mielen viisaus 6. Rakennusteline

 

Kehon ja mielen viisaus kirjassa todetaan seuraavasti:

Istuutua ja antaa itsensä pudota läsnäoloon on osuva ja voimakas tapa vahvistaa järkiintymistä, viisaantumista ja etsiä apua.

Eli tänään jatkuu jälleen muodollisen harjoittamisen avaaminen (sen mitä sitä näin pystyy selittämään) kaikille teille kiinnostuneille. Istuminen on radikaalia, vapauttavaa ja antaa elämään eväitä. Jokaisen on kuitenkin istuttava itse. Vaikeinta on olla takertumatta edes harjoittamiseen.

.:Radikaali teko:.

Radikaalia on heittää pois ajatuksesta, että meditoi. Kirjoittaja ohjaa usein olemaan läsnä sille mitä on ilman koristuksia ja tai selityksiä. Pyrkimyksemme tietoisuuden suuntaan juontaa halusta säilyttää mielenterveys, palauttaa suhteellisuudentaju tai tunne merkityksestä tai vain tulla toimeen stressin ja turvattomuuden kanssa. Se on pysähtymistä ja heräämistä siihen tietoisuuteen miten asiat todella ovat. Siinä ei ole arvostelua tai reagointia, tai jos on, niiden eteen työskennellään viisaasti.

Tietoisuus tuo vapautta, kun ymmärtää ajatusten olevan ajatuksia. Tietoisuutesi kivusta ei ole kivulias. Tietoisuus pelosta ei ole pelokas. Tätä voi testata tulemalla tietoiseksi tietoisuudesta. Se tulee jokaisen todeta itse. Suhteesi käsillä olevaan asiaan muuttuu sillä hetkellä. Se antaa vapautta asenteessasi ja toimissasi. Tunnistaminen ja hyväksyminen ovat avainsanat.

I don't need the bridge... by Jsome1, on Flickr

.:Rakennusteline?:.

Meditaatiota sanotaan toisinaan rakennustelineeksi. Jos telineen purkaa pois, jää riittävästi harjoittamisesta eväitä elämään. Meditaatioon on hyvä saada ohjausta. Kirjoittaja vertaa sitä karttaan, muutoin saatamme kiertää pitkään kehää. Ne, jotka ovat kulkeneet edellämme osaavat neuvoa meitä kartan tapaan oikeaan suuntaan. Mutta he eivät voi harjoittaa puolestamme.

Tällainen kartan tapainen kehys voi ohjata sisäisen työn ytimeen, juuri tämän sisään hengityksen, juuri tämän uloshengityksen, tämän kehon, tämän hetken reunalle. Rakennustelinettä tarvitaan joka hetki, mutta samalla se tarvitsee purkaa joka hetki. Jopa ajatus, että meditoi on rakennusteline. Mihinkään opettajaan, tekniikkaan, opetukseen tai ohjeeseen ei tule takertua.

Lue edelliset osat:

Kehon ja mielen viisaus 1. Elinikäinen haaste
Kehon ja mielen viisaus 2. Meditaatio ei sovi heikkohermoisille.
Kehon ja mielen viisaus 3. Ei takertumista

Kehon ja mielen viisaus 4. Ei mitään

Kehon ja mielen viisaus 5. Suunta  

Vahvistavaa

Pari kertaa olen tainnut täällä blogissakin keulia ylipitkillä sisäpyörän polkemissessioillani. Touhu saa minut ylittämään rajani ja kiehtoo myös siitä syystä, että ainakin saa valmistautuessaan ja palautuessaan syödä… Hyvä syy, eikö? Tutkimusten mukaan tällä kehon rääkkäämisellä on oikeasti tekemistä myös onnen kanssa. Se palvelee myös mielen harjoittamista, koska kehon kuuntelu on pakkotikki kovassa harjoituksessa, kuten myös sitä ennen ja sen jälkeen. Pään saaminen tyhjäksi keinolla millä hyvänsä opettaa.

Viimeisimmät neljän ja kolmen tunnin sessiot osuivat kahden viikon päähän toisistaan. Ensimmäisen jouduin hieman himmaamaan, mutta jälkimmäisen kolmen tunnin setin tiesin pystyväni ihan hyvin vetämään vaikka kuinka kovaa.

Viimeinen Spinningmaraton olikin sopivasti mitoitettu koettelemus. Uskalsin vetää sen juuri niin kova kun on hyvästä, en yhtään vähempää enkä enempää. Valmistautuminen ja itse tapahtumassa polkeminen, kaikkine ruuan ja nesteen tankkauksineen ja varusteineen, on pilkun tarkkaa. Tiedän mitä teen ja milloin ja miten sen teen, jotta saavutan tavoitteeni. Minulla on suorituksen aikana ajatuksia siitä, miten vahva ja energinen olen.

.:Satulassa:.

Mihinkään ei satu toistaiseksi. Kuulostelen asentoani, pysyykö keskivartalo kasassa? Käsien varassa ei auta roikkua. Pienet merkit käsien puutumisesta saan pois, kun korjaan enemmän painoa jaloille. Nyt spurtatataan! Reilun parin tunnin polkemisen jälkeen jalkojen käskeminen kovaan vauhtiin on vielä vaikeampaa, kuin niiden pakottaminen pysymään tahdissa vastuksen lisääntyessä. Silti spurttaan ja nousen vielä tekemään sen seisaaltaankin.

Musiikki kiihtyy, jalat pyörittävät yhä kovempaa. Pyydän itseltäni paljon. Nyt sattuu jalkoihin, takapuoleen, itse asiassa ihan joka paikkaan, mutta kaikesta huolimatta jatkan, koska siihen olen mieleni harjoittanut. Liike ei lakkaa vaikka mitä tapahtuisi. Olen tässä, tämän pyörän selässä, hikisenä ja haisevana, mutta en haluaisi olla missään muualla. Keskityn ja lisään vastusta. Etureidet eivät oikein ota käskyjä vastaan, silti en kiinnitä niihin mitään huomiota. Aion käskeä niitä vielä tunnin. Laitan välillä silmät kiinni, musiikki auttaa jaksamaan.

 

Untitled by Andrius Sta, on Flickr

.:Sohvalla:.

Tälläkin kertaa tavoittelemani 156 keskisyke toteutui. Olin keskittynyt omaan suoritukseeni ja jokainen solu teki töitä omalta osaltaan kokonaisuuden eteen. Ohjaajat olivat hyviä ja ammattitaitoisia, mukana oli helppo pysyä. Olen iloinen ja kiitollinen, että pääsin jälleen kerran tapahtumaan.

Illalla istun kotona jalat tönkkösuolattuina. Lapsen nojailu jalkoihini tai päälläni pomppiminen tuntuu siltä, että luut antavat periksi ja murtuvat… Nauran ajatukselleni. Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Kehon ja mielen viisaus 5. Suunta

Kehon ja mielen viisaus kirjassa on paljon perustavaa asiaa meditaatiosta, istumisesta. Huomio kiinnittämistä voi opetella sen avulla. Vähitellen voi oppia huomaamaan kuinka tietoinen läsnäolo on tietämisen kenttä. Kun tuo kenttä vakautetaan tyyneydellä ja yhteen pisteeseen keskittymisellä, tietämisen nousemista pidetään yllä ja tietämisen laatua vahvistetaan. Ääretön viisauden ja rakkauden ilmaus paljastaa itsensä. Retriitillä tämä kokemus mahdollistuu yhdessä muiden kanssa.

.:Suuntaaminen ja siinä pysyminen:.

Meditaatiossa on kyse huomion suuntaamisesta ja siinä kohteessa pysymisestä. Se ei vaadi tekijää, vaan tapahtuu harjaantumisen myötä luonnostaan tietoisuudessa lepäämisenä, ”tietämisenä olemisena”. Pysyminen tulee vain ”sallia” tapahtuvaksi.

Huomion palauttaminen hengitykseen on aluksi haastavaa, mutta paranee koko ajan harjoituksen myötä. Tämä on samadhi, mielen yhteen pisteeseen suuntautunut, keskittynyt ominaisuus. Se ei ole täysin horjumaton, mutta se on kuitenkin suhteellisen vakaa.

Vähitellen kykymme olla läsnä tulee vakaammaksi. Tämä tietoisuus on mielen luontainen kyky tietää ja tuntea mikä tahansa havainnon kohde kullakin hetkellä sellaisena kuin se on.

Golden Gate Bridge by Joachim S. Müller, on Flickr

.:Läsnäolo:.

Dalai Lamasta käytetään nimitystä Kundun, läsnäolo. Hänen läheisyydessään ihmisestä tulee läsnä olevampi. Hän on läsnä ajatuksillaan ja tunteillaan, mikä on tulosta vuosien kurinalaisesta harjoittamisesta. Sellaisia hyvät opettajat usein ovat, ja heidään oppiinsa voi joskus päästä reriitillä.

Retriitti mahdollistaa alkuperäisessä tyyneydessä pysymisen ja sen hiljaisuuden kokemisen joka siitä seuraa. Tämän kokeminen on hyvä syy järjestää elämänsä siten, että on aika ajoin mahdollisuus uppoutua siihen. Retriitin kokemus on sitten mahdollista saavuttaa myös muussa elämässä.

Huoneellinen meditoijia tuo vahvan tunteen läsnäolosta. Tunne vaivattomasta, valppaasta tarkkaavaisuudesta on puoleensavetävä ja eheyttävä. Väkijoukossa ruumiillistuu myös päämäärätietoisuus. Rauha ja läsnäolo konkretisooituvat paremmin hiljaisuudessa kuin keskustelussa.

Lue edelliset osat:

Kehon ja mielen viisaus 1. Elinikäinen haaste
Kehon ja mielen viisaus 2. Meditaatio ei sovi heikkohermoisille.
Kehon ja mielen viisaus 3. Ei takertumista

Kehon ja mielen viisaus 4. Ei mitään  

Haittaakse?

Vapaan viikon kunniaksi – ja hyvin nukutun yön jälkeen – heräsin joihinkin ulkoa kuuluviin ääniin ja nousin ylös, enkä normaalisti kääntänyt kylkeä. Talo oli vielä ihan hiljainen, muu perhe veteli sikeitä. Sytytin suitsukkeen ja istuin matolleni, kerrankin aamulla.

Koko edellisen päivän olin ollut kumman levoton. Tunnustelin koko ajan (turhaan?) oloa ja palautin mieltäni päivän kuluessa tähän hetkeen sen miljoonannen kerran. On lomaviikko. Tuntuu, että pitäisi tehdä niin miljoona asiaa, ettei se menisi ”hukkaan”. Olemista ei lasketa lomailuksi, tässä sitä tuttua ristiriitaa kylliksi.

Istuin aamusessiotani, en tiedä minkä aikaa, ja sain jonkinlaista tuntumaa tähän päivään. Tähän hetkeen ja olemiseen ja siinä pysymiseen loin pohjaa. Päivä sai luvan jatkua ihan millaisena hyvänsä. Sen kanssa on vaan oltava ja sitä elettävä. Haittaakse?

My Chain Of Thoughts Is Feeling Trapped by ZeRo`SKiLL, on Flickr

Kehon ja mielen viisaus 4. Ei mitään

Jankuttaminen meditaatiosta Kehon ja mielen viisaus kirjan muistiinpanojen avulla jatkuu. Olen tainnut takertua siihen. Tänään esitän muutaman ajattelutavan ja yritän valottaa sitä miksi kannattaa vaivautua tekemään ”ei yhtään mitään”.

.:Kaksi tapaa ajatella meditaatiosta:.

Meditaatio on väline, menetelmä tai harjoitus, joka tekee mahdolliseksi kehittää, jalostaa ja syventää kykyämme kiinnittää huomiota läsnä olevaan tietoisuuteen ja kykyämme viipyä siinä. Näin ollen se on etenevää, siinä on tekijä, joka tähtää kohti viisautta, myötätuntoa ja selkeyttä. Se on reitti, jossa on alku, keskikohta ja loppu vaikka se ei aina etene suoraviivaisesti.

Toinen näkökulma on se, että meditaatio on ei-menetelmän menetelmä. Se ei ole tekemistä, minnekään ei mennä, ei ole mitään mitä harjoittaa, ei saavutusta, eikä saavutettavaa. Se on tällä hetkellä tapahtuva suora oivallus, joka ilmentää sitä kuka todella olet, ajan, tilan ja käsitteiden ulkopuolella. Se on lepäämistä alkuperäisessä mielessä. Se on jo tässä.

Joskus harjoitus ylittää kaikki käsitykset harjoituksesta ja yrittämisestä. Siitä tulee itsetuntemuksen ja viisauden ruumiillistuma.

Tay Rail Bridge by B4bees, on Flickr

.:Miksi vaivautua?:.

Meditaatio on rakkauden teko, sisäisen jalomielisyyden ja lempeyden ele itseämme ja muita kohtaan, joka tunnistaa täydellisyyden epätäydellisyydessä. Kun pysähdymme aistimaan, meissä ruumiillistuu kaikki se mitä pidämme tärkeänä. Tietoisuudessa lepääminen sisältää itsemme luovuttamisen kaikille aisteille. Olemme kosketuksissa sisäisen ja ulkoisen maailmamme kanssa yhtenä saumattomana kokonaisuutena ja siten kosketuksissa koko elämän kanssa sen avautuessa koko täyteydessään joka hetkellä, joka paikassa.

Meillä on tilaisuus vapautua joka kerran kun pystymme tunnistamaan halun haluksi, tottumuksen tottumukseksi, mielipiteen mielipiteeksi, ajatuksen ajatukseksi tai kehon tuntemuksen kehon tuntemukseksi. Mitään muuta ei tarvita, vapaudumme vastaavalla tasolla. Itse halusta ei tarvitse vapautua, riittää kun tunnistamme sen haluksi.

Nämä meditaation piirteet, se ettei se ole mitään ja se, että se on samalla maailman kovinta työtä, edellyttää korkeaa motivaatiota harjoittaa ilman takertumista tai samastumista.

Silloin kun elämä heittelee, moni sanoo, ettei tiedä missä olisi jos ei harjoittaisi. Jokainen menetetty hetki on elämätön hetki. Sen vaihtoehto on eläminen tietoisuudessa ja tietoisuudesta. Tarkkaamattomuus voi kuluttaa koko elämämme ja värittää kaiken tekemämme ja valintamme. Mitä muuta on tehtävissä? Jos emme ole juurtuneet omaan olemiseemme, valveilla oloon, meillä on hukassa koko elämä.

Lue myös edelliset osat:

Kehon ja mielen viisaus 1. Elinikäinen haaste
Kehon ja mielen viisaus 2. Meditaatio ei sovi heikkohermoisille.

Kehon ja mielen viisaus 3. Ei takertumista  

Lapsuuden pikkuleivät

Thay kertoo miten äiti toi hänelle lapsena aina pikkuleivän torilta. Sen saatuaan hän meni ulos syömään sitä, joskus syöminen kesti puoli tuntia joskus 45 minuuttia.

Hän söi pikkuleipää pienillä puraisuilla ja katseli taivasta vapaana kaikista tulevaisuuden suunnitelmista ja menneisyydessä vatvomisesta. Hän nautti olostaan täysillä, koiran läheisyydestä, kukista, bambupöheiköstä ja kissoista. Hän oli läsnä tässä hetkessä.

Kaikilla on mahdollisuus syödä ateriansa hitaasti ja iloiten aivan niin kuin hän söi pikkuleivän lapsena. Voit luulla, että olet kadottanut lapsuuden pikkuleivän, mutta et ole, se on jossain sydämessäsi. Kaikki on siellä ja jos todella haluat voit sen sieltä löytää.

Tietoinen syöminen on Thayn mukaan tärkein tapa meditoida. Sillä tavalla voimme saavuttaa lapsuuden pikkuleipämme. Tämä hetki on täynnä oloa ja onnea. Jos olet tarkkavaisena, näet sen.

Lähde: Peace is every step

Valentine's Day by Cláudia*~Assad, on Flickr

Tätä harjoitusta on helppo kokeilla, vaikka lapsen kanssa. Heti kun pieni herää, menemme yhdessä takapihalle syömään pikkuleipää.